Vielä poikamiehenä

Tämän illan vielä poikamiehenä:
seuralaisina pakastepizza ja kori keskaria.
Pyörin hetken muistoissa
kuin Joosen levy lautasella
josta aamulla on jäljellä vain kuivuneet reunat.

Keltainen ja laiha kuolema
seisoo olan takana vähän surullisena
ei missään nimessä pelottavana
vaan kuin tiili jonka pitää pudota katolta
kadulle joka tuntee jokaisen askeleen
jokaisen lenkkarin jäljen poskillaan
se haluaa meidän kävelevän
vaikka eksyksissä
kohti rantaa
lokinpaskan Pollock-kallioita.

Joku heiluttaa siellä valkoista liinaa
punaisen mökin vieressä
ja hänen kasvoilleen on nukahtanut melankolinen kansanlaulu
suu ulisee muovikelmuun pakattuja totuuksia
kertomuksia metsistä
ja kaupungeista niiden laidoilla
ei kukaan tule viemään pois tätä kauhua.

Ravistan leppäkerttuja taskuista
sukukuvat vinossa seinillä
rypistyneet sivut kansioissa
vintin tuoksuiset kesäyöt penkeillä
me nukutaan tämä matka raitiovaunun itkussa
kun se kääntyy sadatta vuotta samassa kulmassa
rakastaakseen enemmän
kuin ikinä kiskoille on mahtuva
ja moottoripyöräilijä törmää valotauluun Manskulla
traagista valssia sekamelskan tahdissa.

Kaikki kadonneet ystävät ovat läsnä tässä ajassa
kokoontuneet kunnioittamaan leikkiä joka ei lopu
vaikka polvi hymyilisi punaista valoa
käskisi pysähtymään suojatiellä.

Kellokädessä valon tatuoimat kahleet
auringon ja ihon avioliitto
valvotut vuorokaudet kahden rakastuneen vuoteessa
oluen keltaiset tahrat
kartta intohimoisiin muistoihin
hyttysten huilusooloihin yössä
kun kädet painavat pakaroita kohti lantiota
vaativat ikiaikaista tanssia
mielikuvituslapsia
joita tahto työntää unien rattaissa
ilman vatupassia
me pysytään valveilla
kaivetaan pelot ylös haudoista
ja puhutaan itsemme irti pahasta.

Salaisuudet jäävät pois
kun astutaan paljain jaloin mäelle
sun nuoruusihanteet valkoisessa asussa
ja mulla kuolleet isät kukassa
jonka poimin sulle mieliemme pelloilta.

Ensimmäistä kertaa me osataan kävellä menneisyyden kanssa
eikä vihata sitä
ei ihmetellä ihmeitä
ymmärettään meri sellaisenaan
katsotaan laineiden loppumatonta työvuoroa
kaikki aallot kulkevat sykleissä
ja me tiedetään ettei kukaan voi viedä pois sitä
mitä on meissä yhdessä.