Hae tästä blogista

perjantai 21. helmikuuta 2014

Tuleva runokirjani on nyt ennakkotilattavissa

TIEDOTE 18.2.2014
JULKAISUVAPAA HETI

Helsinki Poetry Connection julkaisee Harri Hertellin toisen runokokoelman

Suomessa lavarunousilmiön synnyttänyt Helsinki Poetry Connection -kollektiivi julkaisee 27.3. Cafe Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki) Harri Hertellin toisen runokokoelman Kutsumme sitä kodiksi.

Runoilijana, spoken word -artistina, dj:nä ja kulttuurituottajana työskentelevä Hertell on viime vuosien aikana huomioitu laajalti eri medioissa mm. runoutta ja musiikkia yhdistelevien Dubros- sekä Hertell & Hertell -yhtyeittensä levytysten myötä. Kovassa nosteessa olevan sanataiteilijan esityksiä on kuultu ympäri Suomen ja myös maan rajojen ulkopuolella. Hertellin runoutta on käännetty neljälle kielelle. Hertellin toinen runoteos jatkaa ja syventää sitä, minkä vuonna 2011 julkaistu, ja sittemmin loppuunmyyty, esikoisteos Kunnes oppii kävelemään aloitti.

Kutsumme sitä kodiksi kertoo eräästä kaupungista ja ihmisistä, joille se on koti. Se kertoo, kuinka eletään jättämättä mitään kertomatta ja miten päästetään irti vihasta. Se kertoo miten kaupungin perusta piiloutuu lehtien alle ja kuinka saalatit jäätyvät mökin pihalle. Se näkee, miten yökerhon lattialla katoaa ekstaasinappi ja miten aurinko laskee lintutornin taakse kuin nukahtavan sormista putoava savuke. Se näkee ilmiöiden ainutkertaisuuden ja kauneuden, mutta havaitsee myös elämän, joka etenee uomassaan: talonmies lakaisee natsat kadulta, lehdenjakajat suhisevat kuin kaislikko, ja kaikki koirat ulostavat samalla tavalla.

Runot vaikuttavat henkilökohtaisilta; niiden taustalla aistii todellisia tarinoita, hetkiä ja tunteita, jotka on verekseltään kaapattu paperiin, mutta silti ja juuri siksi niiden käänteisiin ja kokemuksiin tiivistyy sellaista, minkä jokainen voi tunnistaa itsessään ja ympäristössään.

Kirjan voi ennakkotilata hintaan 15€ (+ postikulut). 50 ensimmäistä ennakkotilaaja saa kaupan päälle myös Hertell & Hertell -yhtyeen esikoisalbumin Meitä on monta. Kirja toimitetaan ennakkotilaajille 27.3. mennessä.

Tilaukset sähköpostilla: hkipoetryconnection@gmail.com






































64 sivua
150 x 200 mm
Kuvitus ja taitto: Janne Kuisma
ISBN 978-952-93-3612-8
Luokitus 82.2
Ilmestyy 27.3.2014

Hertellin runoissa toistuvat yhteiskunnalliset teemat, menneiden muistelu ja paikoin inhorealistisetkin kaupunkitarinat. Rujoudesta huolimatta rivien välistä voi lukea kehotuksen uskoa itseensä ja olla vaipumatta kyynisyyteen.” -Jouni Viitala / Kirkko & Kaupunki 22.6.2011

Helsingistä on tulossa lavarunouden kuuma piste, mikä on häkellyttävän paljon Hertellin ansiota... Hertell on tuottajan roolissaan jonkinlainen renessansinero, ja porukka jonka kanssa hän työskentelee on pystynyt synnyttämään ilmiön, jota ei voi olla hämmästelemättä.” -Aleksis Salusjärvi / Luutii -kulttuuriblogi 13.4.2013

Hertell on juuri niitä jäbiä, jotka auraavat omat latunsa mennessään.” -Panu Jansson / City.fi 7.5.2013

Kirjatilaukset, haastattelut ja arvostelukappaleet:
hkipoetryconnection@gmail.com

torstai 20. helmikuuta 2014

Lajiasia

Ihalainen kutsui minua kerran pingviiniksi
humalassa karaokebaarissa
kotiin palatessa
pelkäsin hänen löytyvän aamulla
Kauppatorin kolera-altaasta
tajuamatta
että ne jotka tulevat Atlantikselta
ovat luonnostaan hyviä sukeltajia.

Jokin tässä tuoksuu vieraalta

Jokin tässä tuoksuu vieraalta
autiolta työmaalta
tyhjältä pesuhuoneelta
lauantai-iltana kaupunki näyttäytyy puhtaana
tiputtaa viettelevästi kylpytakin harteilta
minun sammuttaessa kerrostalojen valoja
katseeni voimalla.

Asuntokaupat

Mies nurkkapöydässä
puhuu päihtyneenä puhelimessa
hän on ostanut juuri asunnon Tuusulasta
vanhat ämmät kuuntelevat sitä kateellisina
kaatavat kurkkuihinsa halpaa valkkaria
miettivät millaista on paeta
keskeneräisyydestä
keskinkertaisuuteen.

torstai 13. helmikuuta 2014

Linkkejä videoihin ja biiseihin

Hertell & Hertell - Move on! http://www.youtube.com/watch?v=EPMT2HovO-0

Hertell & Hertell - Oletko koskaan? http://www.youtube.com/watch?v=O_Yc6nYyilA

Hertell & Hertell - Kotimatka http://www.youtube.com/watch?v=m4Ub2OYz_e8

Hertell & Hertell - Pyyhittyjen peppujen paossa http://www.youtube.com/watch?v=LSsf6EwRmhE

Harri Hertell & Marlito - On helppo menettää uskonsa http://www.youtube.com/watch?v=Mkfu9Y2X2G4

Dubros - Kukaan ei voi jäädä kotiin http://www.youtube.com/watch?v=fIac3tPO5lY

Dubros - 5-0 http://www.youtube.com/watch?v=QUUFWyzjGnM

Dubros - Kalenterissa täysikuu http://www.youtube.com/watch?v=tzbaiXSflQk

Dxxxa D & Harri Hertell - Hyödyllinen käännös sisäänpäin http://www.youtube.com/watch?v=E7Zuprn29M0

Harri Hertell - Isät levällään maailmalla: http://www.youtube.com/watch?v=9CCbiuOjWkI

Harri Hertell & Marlito - Äänestä onnea http://www.youtube.com/watch?v=RvoPrmoqZGA

Harri Hertell & Riemuloma Yyterissä - Viva la revolution! http://www.youtube.com/watch?v=mb6ojIWQDyc

Harri Hertell & Riemuloma Yyterissä - Tähänastiset ajat http://www.youtube.com/watch?v=0p2aKP-PBpM

----


Harri Hertell MTV3:n Huomenta Suomessa: http://www.youtube.com/watch?v=AnGRTaZSV6M

Harri Hertell SUBTV:n Flashback -ohjelmassa: http://www.youtube.com/watch?v=eK05oRwPRsU

Harri Hertell Vapauta sana -dokumenttielokuvassa: http://www.youtube.com/watch?v=AnGRTaZSV6M


maanantai 10. helmikuuta 2014

Vain yksi tupakka

Kovassa tuolissa
vain yksi tupakka
ikävä ihmistä jota kaivata
lähes pyyteettömästi
huiskuttaa pölyjä
suru ei irtoa katosta
sporat ulise ilman hampaita
yölampun valossa
banaanit kaatuvat ulos asetelmista
maalarilla ei ole sutia
illalla jalkineita
katson maailmankarttaa
enkä uskalla seurata
eksyn jokaisella kadulla
hengähdän terassilla
juon kylmää sangriaa
kuumalla aukiolla
kauniisti keinahtelevia pakaroita
farkkujen sinistä tanssia
en tahdo
ja silti aina unessa
minulla on enemmän kuin yksi tupakka
silmäkulma turvonneena
yritämme nähdä uima-altaan reunalla
kukkia joita ei tarvitse kastella
rintoja saa katsella
ilman häpeää tarttua mailaan
valheellisiin sanoihin
muistaen että politiikot puhuvat
mutta eivät aukea
kuin lattia junan vessassa
näen miten kiskot juoksevat alhaalla
taaskaan ei ole vettä hanoissa
irtoaa vain tippoja
ja nekin juomakelvottomia
vain yksi tupakka
savu joka rutistuu keuhkoissa
kuin tyhjä aski
maailman supistuessa
se kaavitaan pois roskakorista
hanttiin panematta
kaadumme tutun oloisilla pihoilla
ryömimme itsekeskeisyyden vihassa
joka revittiin minulta lapsena
olin nuori ja pyörtynyt
ilman appelsiinimehua
elämä olisi nyt toisenlaista
vaikka nahan alta
heitän leivän päälle
vintin sammuneita öljylamppuja
hiekkatien keskellä
kalpea poika
valuen korvista
kaikkea jolla ajatella
tästä maailmasta voi tulla parempi paikka
jos uskallamme puhua
hymyillä kun tekee mieli sanoa
ja ottaa kiinni niistä jotka eivät halua
tuolin alla
ei ole paljon mitään
minun tililläni vielä vähemmän
mutta en tahdo
lähteä parvekkeelta
tuhlata sanoja
katsella tippuvia sahanpuruja
diskojumpan hytkyviä rintoja
asetelman päältä putoaa omena
se on beatnikien ampuma
verkkoinen villatakki hipsterin harteilla
tässä baarissa ei tarjoilla
antabusta ihon alla
sisällä kuvia jota ei rohkene katsoa
serkkupojan kaapissa jokaiselle lupauksia
nuolet osoittamassa katua
se ei ole suunta
sokeritoukkien harvasanaista iloa
yölampun valossa
irtoavan maalin huumoria
kaipuuta
sinne missä sinä odotat minua
mutta en luovuta
anna käsien veltostua
käytän lasinalustoja
arvostan rakkautta
juuria joita pureskella
sivut koskaan loppumattomina
mutta mukana joka teossa
joku nostaa järvestä lumpeita
pitää niitä kämmenen keinussa
heiluttaa kuin lasta
jota ei vielä hakata
mutta äiti syö jo itseään sisältä
pakeneen taloihin joita ei erota
näitä kasvoja tunnista
tanssilattialla vaaleita hiuksia
hajuveden tuoksua
lakanoiden välissä kiihkon mehua
ei tarvitse pelätä
jättää yhtään koloa suutelematta
naurettavat laskut katoavat samalla
arvaamattomat uurteet kiemurtelevat
viimeistä avaamatonta salakirjoitusta
viiston sateen diplomatiaa
kylmiin komeroihin unohtuneita vaappuja
jotka tarttuvat lakanaan pellolla
me päästämme vapaaksi haavista
muistot
pienet kalat
emme pelkää polvia
ratamon tuoksua haavalla
asemalla
kaikki matkustajat
laukkujensa vankeina.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Täytyy uskaltaa

Torstai-iltana juomme viiniä
punaisempaa kuin komilaisten laulut
jotka ritisevät levarissa
kun hinkkaan puuroa astianpesukoneesta
hänen tehdessä kylppärissä
jotain samankaltaista askaretta
enkä minä ole toivonut elämältä muuta
kuin rakkautta.
Hammaskipu katoaa kaljalla
kuin lapsuudessa Espanjan matkalla
isä joi Koskisen korvalääkettä
koko viikon hotellihuoneessa
enää kotona hän ei valittanut legosta
sanonut sanaakaan hampaasta.

Heikoilla jäillä

Oluen vaahdossa
ajatusten jäälautat törmäilevät toisiinsa
niistä ei osaa sanoa
kantavatko haaveita.

Jossain lapsi parkuu kipeää hammasta
vanhemmat itkevät itseään irti vauvasta
joka ei koskaan syntynytkään
ja lopulta se irtoaa
otetaan pois lääkärin vastaanotolla
jäljellä jää vain kuoppa
johon haudata toiveensa.

Vanhat ystävät

Kysyin vanhaa kaveria kaljalle
mutta hän ei pääse tulemaan
joudun yksin muistelemaan
miten aikoinaan otimme monta
ja kerran toisemme
kesäyönä parvella
ei ole myöhemmin tarvinnut arvailla
millaista se saattaisi olla
on voinut keskittyä oleelliseen
ja vaihtaa kuulumisia.
Baaritiskillä puhutaan jääkiekosta
HIFKi saa kuulemma tänään pataansa
mutta minä en osaa olla ajattelematta
kiekkoa jonka lapsi lämäsi lumikasaan
itki hetken tajuamatta
mikä oikeastaan oli kadonnut.

Seuraavana päivänä
luen sporan mainostaululta
että Kärpät olivat voittaneet Stadissa.

Menin takaisin samaan kapakkaan
ja otin yhden pitkän
hänen kanssa.
Minun pitäisi olla kokouksessa
kotona siivoamassa
vaimon kanssa parisuhdeterapiassa
pelaamassa sulkapalloa
mutta tappelenkin hammaskivun kanssa
tuoppi kerrallaan
tunnen itseni huonommaksi kuin olen
ja myöhemmin paremmaksi
mutta jälkimmäinen ei koskaan kestä
seuraavaan päivään asti.

Saatanan ruma kerrostalo

Kantakapakkaa vastapäätä
seisoo saatanan ruma kerrostalo.

Ennen siinä oli sivellintehdas
josta köyhät duunarit
varastivat vaimoilleen
oravan, härän ja sian karvoja.

Mitä he tekivät niillä
en osaa sanoa
enkä itsekään täysin ymmärrä
mitä teen täällä
saatanan rumaa kerrostaloa vastapäätä
parveketupakoitsijoiden ihmetellessä
kuka sen varasti minulta
ja mitä se oikeastaan mahtoi olla?
Tulen kapakkaan kuin työpaikalle
monta runoa myöhemmin
on turha yrittää siirtyä vapaalle
Huomata että tyyppi sohvalla
muistuttaa tuttua lääkäriä
joka on helppo kuvitella
katselemaan tätä kaikkea
myötämielisenä
tietäen että lopulta
me tuomitsemme itsemme
ilman muidenkin apua.

Kun olisi aikaa

Nyt kun olisi aikaa
kirjoittaa yksi runo
huomaan etten ole ehtinyt
elää sitä.