Hae tästä blogista

torstai 29. marraskuuta 2012

lauantai 24. marraskuuta 2012

Puut eivät ymmärrä
kaivata lehtiään
särkyviä äpärälapsia
reput helisten
sormet kuoliota
juoksua
pakoon kiirettä
lasketaan päiviä
palkkaan vuokraan laskuihin
on syötävä
luonnosta löytyy kaikki
ei sykkivää metsää voi sahata
kaikilla taajuksilla rakkautta
karheita kieliä
omistajan valheellisia sanoja
poluille pudonneita asiakirjoja
poltetaan nuoruuden kirkuvaa kiihkoa
ilman hampaita voi istua
mutta istuen on vaikea tanssia
löytää liike havujen keskeltä.

Jumala on yölinja
kyyti humalaisille
kebabit rinnuksilla harhaileville
katoksen alle sammuneille
myydään lippuja
tällä reissulla ei kysellä turhia
lehdistä lattialla
bommauksista tuoleilla
vieruskaverilla katse kuin tarkastajalla
joka tekee vain duunia
painaa nappia ennen vuoron loppua.
Passissa Itämeren huokaus
pois pyyhityt päivät
uponneet laivat
jää pelastusrenkaiden ympärillä
pelko kadotetusta mikrofonista
juoposta jonka ikää on mahdoton arvata
se rykii tervalimaa
aina samalla kulmalla
sielun revityt sanomalehdet
kosteat aikomukset
viihdeuutisten saksitut nenät
en mä ruokaa
tai mitään vitun puhelua
ois vaan pakko saada flinda Alkosta
punaisten kasvojen alla
kaupungin repaleiset muovipussit
virtaavat rehellisesti
joessa maanviljelijöiden vaahtoa
direktiivien taipuisia pajuja
kanta-asiakkaiden kuivunutta oksennusta
marlboron polttomerkit sormissa
kipparin hakkaama kuva
rinnassa tunnustus rakkaudesta
lapsuudenkodin vihassa
raivoisat kourat
isän halkeileva vyö
kuolleiden sikojen vatsa
roikkuu yli
rystyset valkoisena
saunan jälkeen saa itkeä
kun nukkuu
voi rakastaa kuolemaa
pelata korttia Kurt Cobainin kanssa.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Olet uni
jota et halua muistaa aamulla
kuinka huulesi olivat aikanaan lupaus paremmasta
takuu aukeavista ovista
varmuus lääkkeistä
tauteihin joita silloin ei ollut olemassa.

Nyt katseessasi on alkoholistin huijattu sairasloma
kissan varovaisuus ja määrittämätöntä selkäkipua
puheessasi on hitaasti laskeutuvia askelia.

Ripsiesi hissi kulkee ylös ja alas
hylätyllä penkillä
hiuksesi huojuvat
kuin yksinäiset männyt
istut keltaiset saappaat jalassa
tyhjät tölkit seurana
et pääse pois puistosta
keräämättä mukaasi jokaista
pois heittämääsi suhdetta.

Rohkeat luopuvat

Rohkeat luopuvat
päästävät irti vallasta
asioista joita eivät voi hallita.

Jokaisessa koirassa
on asvaltin muisti
tassujen jäljet
kovettuneet purkat
punavarpusen alastomiksi syömät puut
keinuvat hula hulaa talvella
eikä ennen tätä
marjoista ole ollut pulaa
kaikki on ollut  just fine.

Monien mielestä lasi on aina tyhjä
toiset eivät tarvitse laseja lainkaan
sitä näkee
jos laskee pulkkamäkeä
ottaa kuumaa mehua tasaisella.

Jokaisen laskun jälkeen mieli tyhjänä
on helppo huomata
mikä kaikki meni väärin
kun oli vielä huipulla
paukutteli henkseleitä
niin että naapuritkin istuivat sohvalla
kuulosuojaimet korvilla
yön pikkutunneilla.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Ensimmäisestä Horros-keikasta

Kritiikin Uutiset kirjoittivat W/ord -festivaaleista sekä minun ja Papa Jahmanin ensimmäisestä Horros-keikasta: Harri Hertell jatkoi Papa Jahmanin kanssa tekemäänsä synkkää skandinaavista dub-runoutta. Suunta vaikuttaa kiinnostavalta, ja esikoiskokoelmasta luettu teksti toimi äänimaisemassa esimerkillisesti.

Lue juttu kokonaisuudessaan täältä: http://www.kritiikinuutiset.fi/word-up/

maanantai 19. marraskuuta 2012

Yksi otos lauantain ensimmäiseltä Horros-keikalta / kuva: Santosh Rajbhandari

tiistai 13. marraskuuta 2012

Helsinki Poetry Connection tarjoaa nuorille uudenlaisia runon esittämisen työpajoja

Suomessa lavarunousbuumin synnyttänyt Helsinki Poetry Connection -sanataidekollektiivi on koonnut yhteen tietonsa ja taitonsa luoden uudenlaisen runon esittämisen työpajan. Erityisesti yläaste- ja lukioikäisille suunnattu työpaja on lyhyessä ajassa kerännyt paljon positiivista palautetta sekä oppilailta että opettajilta. Työpajat ovat saaneet myös mediassa paljon positiivista huomiota. Työpajojen vetäjinä toimivat runoilija ja kulttuurituottaja Harri Hertell (s.1985) sekä rap-muusikko ja äänisuunnittelija J Riskit eli Juha Potka (s.1983).

Runon esittämisen työpajoissa nuorille opetetaan itseilmaisua runouden, rap-lyriikan ja spoken wordin keinoin. Tarkoituksena on tutustuttaa nuoret näihin ilmaisun muotoihin ja lisätä heidän itseluottamustaan esiintyjinä. Työpajoissa oppii samalla useita arkielämässäkin hyödyllisiä taitoja kuten esiintymisjännityksen hallitsemista. Työpajoissa pohditaan ääni- ja videonäytteiden myötä mitä lavarunous tarkoittaa ja kuinka sitä voisi itsekin harrastaa. Työpajoissa ohjaajat antavat nuorille myös live-näytteitä esiintymisestä. Oppilaat pääsevät itsekin kokeilemaan lavarunoilua. Ennen työpajojen alkamista nuoria kannustetaan kirjoittamaan omia runoja ja rap-lyriikoita, joita kaikki halukkaat pääsevät esittämään positiivisen ilmapiirin vallitessa. Nuoret saavat esiintymisistään myös halutessaan rakentavaa palautetta ohjaajilta. Työpajat kestävät kahden tai kolmen koulutunnin ajan, riippuen tilaajatahon toivomuksista. Runon esittämisen työpajat ovat hyvä tapa rohkaista nuoria itseilmaisuun sekä lisätä heidän esiintymisvarmuutta ja tiedonhalua. Työpajat tuovat myös mukavaa vaihtelua lukuvuoteen.

Maskun Hemmingin koulun ilmaisutaidonluokassa istuu parikymmenpäinen oppilasjoukko. Yksikään mukana oleva ei nuoku, räplää puhelinta tai jutustele kaverin kanssa, vaan kaikki kuuntelevat keskittyineinä vieraaksi tulleiden miesten tarinoita. Tällä kertaa luokassa puhutaan runoista ja räpistä.” -Vivi Wihanto, Turun Sanomat 8.11.2012


Lisätietoja työpajoista antaa:

Harri Hertell, kulttuurituottaja (AMK)
p.0405063668
harri.hertell@gmail.com
http://hkipoetryconnection.blogspot.com

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Runon esittämisen työpajoista

Minä ja rap-artisti J Riskit kiersimme tällä viikolla Varsinais-Suomessa vetämässä nuorille runon esittämisen työpajoja. Kävimme kahden päivän aikana puhumassa Turussa, Kaarinassa ja Maskussa. Pajat menivät erinomaisesti ja uskon, että kokemus oli yhtä innostava ja opettavainen meille kuin myös nuorille. Kun tiedustelimme Kaarinan 9-luokalta (pajan alussa) miksi he ovat niin hiljaisia, vastaukseksi saimme "kun kerrankin on jotain mielenkiintoista koulussa". Tästä on hyvä jatkaa. Näitä työpajoja voisi vetää paljon useamminkin, erityisesti 9-luokkalaiset tuntuivat olevan ikänsä puolesta sopivan kypsiä ja yllättävänkin kiinnostuneita. Nuorisotalolla jouduimme muokkaamaan työpajan sisällön lähes kokonaan tilanteen mukaan, sillä osallistujat olivat ala-asteikäisiä. Erittäin hyvä fiilis jäi reissuista, nuorissa on ehdottomasti (runouden) tulevaisuus.

Tässä vielä Turun Sanomien juttu Maskun työpajasta.




maanantai 5. marraskuuta 2012

Pitäisi kirjoittaa
soppaan kasviksia
jonkun pankkitilille oikeutus olla kotona
puhaltaa illalla kynttilä
haistaa turva
tyly kusen haju vessassa
täytyy pyyhkiä pois
ajatukset luovuttamisesta.

Tehdä oikeaa työtä
vetää räntä peittona korville
polttaa parvekkeella kun muut nukkuvat
tuulettuvista villatakeista ei löydy turkiskuoriaisia
mitään pahaa sanottavaa
ei saisi kai olla
unohtamatta kivaa yllätystä vaimolle
syntymäpäivänä
joku aina kuolee
osoittaa rakkauttaan
kirjoittamalla muistokirjoitusta.

Vaikka sitten tiirikoida lukkoja
kuivunein sormin
ymmärtää että nyt ei ole aika jäädä jumiin
pankkiautomaatteihin
loputtomiin kuitteihin
ei ole kirjoitettu runoja
seteleihin viestejä
eteisen peiliin lauseita
selvitään tästä tavalla tai toisella
mietitään miten huomenna.

Voisi yrittää höylätä uudestaan
mutta enää ei ole voimaa vinguttaa korttia
juustoa kaupasta
viiniä puodista
onneksi sentään saa katsella
kun punavarpuset nauttivat
syksyn viimeisiä sorbuksia
törmäävät ikkunoihin iloisina.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Taas telkkarissa

 Tuli jo toista kertaa tämän syksyn aikana pyörähdettyä televisiossa. Tällä kertaa YLE1:n Parittomat nimisessä ohjelmassa. Jakso on nähtävissä Areenalla, kohdasta 17:50 alkaen: http://areena.yle.fi/tv/1690374

torstai 1. marraskuuta 2012

Tyynellä rannalla
kuu valaa uudenvuoden tinaa
meren pinnalla kaikki heijastukset
samaa vanhaa
verkkoihin hukkuneiden post mortem huutoa
jota ei kuule
hiekalle
ajelehtii virolaisia villisikoja
joita katsoessa tuntuu
kuin joku soittaisi pianoa
ensimmäistä kertaa.

Jos olisi sota
me innostuisimme valkoisista lipuista
kirjoittaisimme rauhanjulistuksia
heittäisimme kyyhkysiä taivaalle
mutta jos kerrankin olisi rauha
me kiiruhtaisimme barrikaadeille
kaivaisimme bunkkereita
pyyhkisimme persettä maailmankartalla.

Onneksemme on vain pieni pyöreä ontto
huonosti istuva hallitus
siunatussa tilassa
ei sovi riuhtoa turhia
polttaa tupakkaa puhua rivoja
rapsuttaa hilsettä pois
paksusta niskasta.

Kaupungin katto irtoaa
kuin korkki pullosta.
Ei voi puhua maailmasta
nyrjähtäneistä nilkoista
tie päättyy aina umpikujaan
vääntyneisiin liikennemerkkeihin
hammasrattaiden rahinaan.

Sotapoluilla rasvaiset hiukset eivät ole este
ne kätkeytyvät luontevasti pipon alle
luovat kellotaulun ruosteiset osoittimet
pysähtyneen luomukampauksen
ilman lämpöä
me vedämme käteen
ajatusten kohmeisia rukkasia
nuijimme vauvoja
valtion murskattuja päämiehiä.

Taivuta vihaa
kuin tangossa
jousta uskomuksista
tuulen tahdissa
kukkien luurangot tanssivat
atomipommien haudoilla 
pyyhityt kengät 
kiiltonahan laiha peilikuva.

Alkaako väsyttämään
särjetyt ikkunat
hiljaisessa talossa
muisto kannettavan surinasta
kahvinkeittimen murinasta
aidattoman mökin pihalla
kaikki vuodenajat avoinna
kuin jääkaapin ovi
nälkäisen hylätyt hanskat.
Arvaatko
että kirjoitan
kuinka tämä kaupunki tappaa minut
kuin lääkäri vailla reseptejä
ilman mielen tuntemusta
minä kirjoitan
sinulta vaatteet pois
kylmän stetoskoopin rintakehääsi vasten
palloittelemme kiihkoa
katseiden squashia
parkkipaikan viereisessä metsässä
kaikki koirat ulostavat
samalla tavalla.