Hae tästä blogista

torstai 30. tammikuuta 2014

Praha (koti on siellä missä olet)

Kuulen seinän takaa
rakastavaisten naurua
mielessäni painaa säkillinen isyyden kauhua
maailma sisälläni tahtoo
ja jaksaa kantaa sen
osaa päästä irti
papereista joissa ei ole itkua
tiedän tämän kaupunginosan jo nukkuvan
vaikka jossain vielä osataankin juhlia
nostaa maljoja uusille aluille
katkeamattomille suksille
tsekkiläisen oluen naurulle ei ole vertaista
eikä prosentit kerro alkoholista
vaan mausta
ei ole lupauksia
takuita että minusta on pärjäämään
yksin ilman kieltä
kaikkialla katseita
jotka merkitsevät samoja asioita
mutta en uskalla ottaa vastaan signaaleja
löydä itsestäni helposti kitkettäviä osia
kukkuloita kumpuja
Tonavan varrella tytöt rakastavat toisia
ja minulla on etuoikeus tuntea
ystäviä
ihmisiä jotka antavat pyörän, takin, avaimet
kutsuvat kotiinsa
luottavat että kivissä on viisautta
sen voi kuulemma maistaa vedestä
ja vaikka oliiviöljy sopii täydellisesti valkosipulin kanssa
sekin voi vaarantaa terveyden
jos saa levätä liikaa ulkona
katsella kun koira noutaa palloa
mutta haluaa aina hautoa
ilman tikapuita
kiipeämme sätkien katkusta
kohti vietnamilaista kioskia
ja jokaisen sängyn voi saada tuntumaan kodilta
jos sisällä on rauha
mutta minussa on liikaa unia
olen jo oven suulla
enkä uskalla ajatella
millaista olisi avata
olla asunnossa
lyödä tennistä verkon yli ja halata
ilman että tuntee eroavansa
tahtoo laittaa jääkaappiin omenia
enteitä tulevasta
jossa kaikki on jollakin tavalla toisin
osaan sukeltaa ohi piikkilangoista
säveltäjät eivät halua kuunnella mustekalojen laulua
hukkua tähtivöiden piiskaaviin iskuihin
näitä kauhuja ei voi ainoastaan nukkua
ne täytyy tuntea myös valveilla
jos haluaa selvitä kokonaisena
irrottaa katseensa näkyvästä
ja tuijottaa olevaa
tilaa tuhkakupin ja pöydän välissä
kukaan ei uskalla tanssia
mutta prosim
me olemme kohteliaita
emme metsästä karhuja
tiputa tulitikkuja
nouse saunasta katsomatta taivasta
rakastavia lehtiä
jotka ovat täällä teräviä
kuin tumman naisen katse
joka ei tarkoita pahaa
mutta epäilee
kuin koira ylhäältä laskeutuvaa kämmentä
että lyökö se nyt
vai tahtooko vaan kuristaa
hakata vapauden minusta
ja millaista olisi kurkistaa ulos
elää ilman verhoja
sammuttamatta lamppua runkata vihaisesti
vasten patteria ei tunne lämpöä
metsässä ei ole ainutlaatuista
vaan kaikki on yhtä
samaa latua jota sotkea
kohti kotia
ilman ohjeita
jokaisesta paikasta löytää lopulta perille
siivuttaa tomaatin ja heittää pois sen
mitä ei syö
kun on varaa olla laskematta
housuja kun käy kusella
kapakassa kukaan ei kuitenkaan tuijota
vaikka tunnenkin itseni ulkopuoliseksi
kaikkialla muualla paitsi vaimoni seurassa
minulla on jokin kamppailu olemassa
peilikuvani kanssa
en tiedä mitä haluta
miksi täällä on niin helppo keinua
verottaa kansalaisia
tarjota pullaa ja iloita
vaikka keuhkoissa on karstaa
en halua raapia sitä
tehdä duunia
niin kuin Jarkolla oli tapana sanoa
kun poltimme Tähtärillä pajaria
kauniissa puistossa surullisina aikoina
ainakin minä voin myöntää sen
että vain naiset ovat ymmärtäneet minua
tai ainakin siltä se on tuntunut
että saa kahlata
olematta häpeissään roiskeista
kosteista lahkeista
saappaat eivät halua muistaa satua
loistaa maagisina
ja mitä kaikkea me uskallammekaan kaivata
jättää sanomatta
ja miten helvetissä me voimme elää
kuin olisi aikaa olla yksi ihminen
yksi ego
ikuinen ei-mikään
ja silti tahtoa
kaivaa kuoppaa kuin nuori poika
laittaa sinne siemen ja katsoa
mitä kummusta alkaa kohota.

---

Miksi juoda
ja etsiä otetta ratista
kun voi imeä kaljaa ja kirjoittaa runoja
puhua ihmisille avoimesti pelosta
halkeavasta niskasta
levottomista hautausmaista
kuorimattomista tunteista
joita pakoon juoksemalla ei voi kadota
unohtaa kasvoja
menettää omaa muotoa
saadakseen uutta
repiviä rääkäisyjä
halkaisemattomia sanoja
tässä kaupunginosassa osataan nukkua
tehdä töitä joissa tarvitaan haalareita
jotta meillä olisi vakuuksia
että tällaisetkin
jotka elävät elämä vyön yli roikkuen
luottavat rooliin
hapuilevat irti lupauksista
luostarien kosteasta nurmikosta
ruskeista pusseista voi löytää ulosteita
kultaisia palkintoja ei tarjoilla ilman luottamusta
että joku jää kaipaamaan
mitään ei voi menettää
ennen kuin on saanut jotain
uskaltanut tulla kosketuksi
yhdeksi muun kanssa
halannut äitiä
tuntenut mullan tuoksun kun metsä alkaa loppua
ja villasukkia voisi kaivata
jos ei olisi humalassa
ihmettelisi miksi juna-asemalla
ne puhuvat sinulle saksaa
ja hymyilet takaisin
tarjoat askista Starttia
eikä koskaan ole huonoa aikaa lopettaa
jättää taakseen asioita
jotka on omaksunut nimeen
ryhtiin hengitykseen
katseeseen kun tiedät että kukaan ei halua pahaa
mutta olet kuin toisesta maailmasta
omista ajatuksista on vain harmia
enkä tiedä mitä paeta
miksi käteni alkaa puutua
eikä sydämeni voi vielä sulkeutua
sillä en ole ehtinyt sanoa mitään
siitä kuinka ravistella omaa sielua
tuntea repivää kipua
naurua takahuoneen tuolilla
päästää ohi verhoista
joita ei koskaan ollutkaan
koska valitsin olla olematta
roolissa
kuningas ei koskaan voi sanoa omia mielipiteitä
yrittää vain ravistella tuskaa omatunnolta
eikä ole sellaista hallintomuotoa
jossa elämää voisi dominoida
siihen voi vain mukautua
antaa virrata
sen mukana
voi tehdä piruetteja
murtaa muureja
kaikkeen voi astua jos on uskallusta
eikä paska kengänpohjissa osaa takertua
pintaa syvemmälle
on vaikea nähdä
jos antaa sen häiritä
kuinka märät lehdet mätänevät ränneissä
kulkea suonissa
tutkia itsensä sisältä itseään
nähdä kaiuttimista virtaavia aaltoja
miten pakkanen on täynnä lupauksia
hukkuneita jääkiekkoja
lihaksista irroneita lupauksia
laihtuneita faijoja
laitoksissa seurataan linjoja
mutta elämässä ei ole sellaisia ohjeita
joiden kanssa voisi kulkea
sulkea taakseen ovia
kaikkialta nousevia myllyjä vastaan on turha taistella
kun seinillä on presidenttien kuvia
vessassa vain kommunisteja
siellä haisee kuselta
eikä vesi ole junassa juomakelpoista
kerran yli viidessä tunnissa
saat tuntea itsesi tärkeäksi
kun kärryt kiertävät ikkunan takana
kysyvät pivosta
ja nappaat kymmenen oksalta
kahvin maidon kanssa
ja olet taas liikkeellä
istuen kuin Ihalaisen runossa
mikään kolikko ei katkea
hampaissa on tarpeeksi potkua
vaikka vetää vaunua mukana
jos rakastat seistä aamulla
raiteiden varrella
katsella veturien nousevaa nokea
otat hatun pois päästä
vaimon toisesta maasta
nostat torilla maljan kuolleiden muistolle
etkä kaada sitä kummulle
viimeiseen pisaraan asti
itsenäisyyttä juhlitaan kättelemällä
ja muuta me emme saa katsoa
vaikka boolissakin voi olla totuutta
uskon enemmän kysymykseen huoneista
kuka tuli ennen
ja miksi koira tahtoo nussia jalkaa
vasten mustaa maailmaa
on vaikea nähdä kuinka kynttilät sammuvat
illan jo lopputtua
viulut luopuvat mahdottomasta tehtävästä
ja näissä kaupungeissa
koti on siellä missä olet
annat minulle luvan ajatella
että olen ainutlaatuinen
ettei ole toista
joka voisi jakaa kanssasi tämän
alkavan päivän
katseesi kun tahdot kysyä
onko kaikki kunnossa
ja olisiko jo aika nukkua
suukottaa poskia kuin tyynyjä
jotka irtoavat hetkeksi
Hitleristä
Stalinista
kaikista
jotka ovat halunneet hallita
omaa tuskaansa
muiden kustannuksilla
yhtäkään elämää ei voi paketoida
täytyy vain ymmärtää
että jokaisessa meissä
on saman verran ihmistä.

Yksi ruusu on kasvanut laaksossa

Ahvenessa
tiskin takana
iso rintainen nainen laskee kolikoita
lisää juomaa hanasta
minä kevennän oloa
ja virtsa pyörii laarissa
kuin vinyyli jolla on vuosirenkaita
vähemmän kuin minulla
vaikka jokaisessa laaksossa
kasvaa yksi ruusu
en usko että löydän omaani
tänään tästä paikasta.

Basisti

Kengät kumisevat parketilla
kuin särkyneet stereot
me humahtelemme onttoina
ilman nuotteja
voi soittaa suojatta
omasta elämästä löytyy aina sooloja
lupa läpytellä kaulalta
muutakin kuin komppia.

Bensa-asemalla

Vielä hetken aikaa
ilmassa on polttoaineen tuoksua
kellot ovat edellä
ja aamulla bensa-asemalla
romani tulee kauppaamaan villasukkia
hanskoja
eikä minulla ole rahaa
ja siksi hänkin on juttutuulella
kun puuttuu kahisevaa
takin rahinaa pakkasessa
talvessa kaikki on rehellistä
kenelläkään ei ole hetkeä johon pysähtyä
katsomaan miten vesi jäätyy
laivan kuljettua
taivaalla ei näy lokkeja
nekin ovat paenneet lopulta
hetkeksi luopuneet tästä kaupungista
joka on kuin tarjoilija kantakapakassa
kaikkien kasvoilla
ilme joka kertoo
miksi emme kiirehdi
kohti kotia.
Jos olisi lasi
jokaiselle runolle
löytyisi yleisö.

Joskus runot tulevat

Joskus runot tulevat kuin talvi Helsinkiin
pitkän odotuksen jälkeen
yllättäen kapakassa
kuulee nurkkapöydistä puhetta
Kanarian lomista ja viikonlopun kuppilakierroksista
niistä aiheista voi rakentaa
kirjansa, keikkansa
nostaa lasin pöydästä ja nähdä
pöytäliinaan ilmestyneen
tuntemattoman maailmankartan
joka katoaa
yhtä nopeasti kuin runotkin
jos niitä ei uskalla jakaa
toisten samanlaisten kanssa.

Tämä voisi olla tanssia

Tämä voisi olla tanssia
valssi jossa ei tarvitse osata askelia
mutta me emme uskalla sanoa
kumpikaan ei tiedä miksi
jalat puhuvat
eri rytmiä kuin sanat.

Kahdenlaisia asiakkaita

Tässä kapakassa on kahdenlaisia asiakkaita:
niitä jotka juovat
koska ovat yksinkertaisia
ja niitä jotka juovat
koska eivät halua myöntää
että mikään ei ole yksinkertaista.

Larun sillalla

Aina ei kannata pysähtyä
juuri silloin kun haluaisi
katsella ohi ajavaa kaksikymppistä
vilkuttaa tuntemattomille ja toivoa
että Larun sillalla
kalastajat kantavat kissoille fisuja.

Josta ei puhuta

Miten luopua
sellaisesta jota ei koskaan saanutkaan
laittanut taskuunsa kuvaa
muistoa ensimmäisestä huudosta
vieraassa kaupungissa
jollakin pikkukadulla
kaupan edessä huomaa yksinäisen hanskan
joka kaipaa kättänsä
lämpöä jota sai pitää sisällään
niin kuin nyt tätä surua
josta ei puhuta
haudata ilman nimeä.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Helsinki Poetry Connection julkaisee Harri Hertellin toisen runokokoelman

TIEDOTE 21.1.2014
JULKAISUVAPAA HETI


Helsinki Poetry Connection julkaisee Harri Hertellin toisen runokokoelman

Suomessa lavarunousilmiön synnyttänyt Helsinki Poetry Connection -kollektiivi julkaisee 27.3. Cafe Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki) Harri Hertellin runokokoelman Kutsumme sitä kodiksi.

Kutsumme sitä kodiksi on helsinkiläisen Harri Hertellin toinen runokokoelma. Runoilijana, spoken word -artistina, dj:nä ja kulttuurituottajana työskentelevä Hertell on viime vuosien aikana huomioitu laajalti eri medioissa mm. runoutta ja musiikkia yhdistelevien Dubros- sekä Hertell & Hertell -yhtyeittensä levytysten myötä. Kovassa nosteessa olevan sanataiteilijan esityksiä on kuultu ympäri Suomen ja myös maan rajojen ulkopuolella. Hertellin runoutta on käännetty neljälle kielelle. Hertellin toinen runoteos jatkaa ja syventää sitä, minkä vuonna 2011 julkaistu, ja sittemmin loppuunmyyty, esikoisteos Kunnes oppii kävelemään aloitti.

Kutsumme sitä kodiksi kertoo eräästä kaupungista ja ihmisistä, joille se on koti. Se kertoo, mitä työmiehet näkevät kerrostalojen huppujen alla ja mitä juopot huutelevat raitiovaunuissa. Se kertoo tytöistä, jotka odottavat suudelmaa ja kolmesta oluesta, jotka juodaan lounastauolla. Se näkee, miten yökerhon lattialla katoaa ekstaasinappi ja miten aurinko laskee lintutornin taakse kuin nukahtavan sormista putoava savuke. Se näkee ilmiöiden ainutkertaisuuden ja kauneuden, mutta havaitsee myös elämän, joka etenee uomassaan: talonmies lakaisee natsat kadulta, lehdenjakajat suhisevat kuin kaislikko, ja kaikki koirat ulostavat samalla tavalla.

Hertellin runoissa toistuvat yhteiskunnalliset teemat, menneiden muistelu ja paikoin inhorealistisetkin kaupunkitarinat. Rujoudesta huolimatta rivien välistä voi lukea kehotuksen uskoa itseensä ja olla vaipumatta kyynisyyteen.” -Jouni Viitala / Kirkko & Kaupunki 22.6.2011

Helsingistä on tulossa lavarunouden kuuma piste, mikä on häkellyttävän paljon Hertellin ansiota... Hertell on tuottajan roolissaan jonkinlainen renessansinero, ja porukka jonka kanssa hän työskentelee on pystynyt synnyttämään ilmiön, jota ei voi olla hämmästelemättä.” -Aleksis Salusjärvi / Luutii -kulttuuriblogi 13.4.2013

Teksteissään Hertell kuvaa erityisesti kaupunkielämää, isä-poika-suhdetta ja vanhemmuutta. Kaupunkikulttuurin perinteet ovat vahvasti läsnä.” -Sini Mononen / Helsingin Sanomat 4.4.2012

Hertelliä on kuitenkin vaikea kuunnella ilman pientä hymyä suupielessä – runojen sanoitukset ovat vakavista aiheista huolimatta varsin huvittavia, eikä runoilijan matalaa ja pehmeää ääntä voi kuunnella tulematta hyvälle tuulelle.” Aaro Beuker / Desibeli.net 28.10.2013



Lisätiedot, haastattelut ja arvostelukappaleet:
hkipoetryconnection@gmail.com

maanantai 6. tammikuuta 2014

Kutsumme sitä kodiksi julkaistaan 27.3.2014

Seuraava runokirjani Kutsumme sitä kodiksi julkaistaan torstaina 27.3.2014 Cafe Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki). Tervetuloa juhlimaan kanssani uutta kirjaa! Tammikuun loppupuolella viralliset tiedotteet kirjasta lähtevät liikkeelle...