Hae tästä blogista

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Sahatut puut kauniissa pinoissa.

Niistä voi tulla mitä tahansa
paitsi metsä.
Turun koulubaarissa
juon yksin kuivaa siideriä
kun sitä kallistaessani
huomaan yllättäen tuoppini pohjalla
tiskikoneen piirtämät kasvot.

Siellä vanha ala-asteen opettajani
joka yläasteelle siirtyessäni ”väänsi tippaa”
kuten hänellä oli tapana sanoa
näyttäytyy nyt kummallisena.

Kumottua lasini tyhjäksi
en ole varma
itkeekö hän edelleen pohjalla
ja jos tekee
niin mistä syystä.
Tillikan ikkunasta
näen miten vesi virtaa kaupungin läpi
kuin lempeä päivähumala.

On turha yrittää ottaa kontaktia.
Innostun runoudesta
kuin dementikko erektiostaan
hetki toisensa jälkeen
muistamatta miksi.
Tässä maisemassa hän kuoli
en tiedä oliko tyytyväinen
Sanoa itsensä
toisiin kaupunkeihin
pukea villapaita
hymyillä tuntemattomien kanssa
oluella
olla eri mieltä
kuiskata rakkaus
leikattu kieli
täydellinen vagina
rahina jumalien heiluttaessa laatikkoa
suurta suunnitelmaa.

Sanoa itsensä
irti töistä
sopimuksista
kirjoittaa vaihtuvat maisemat

kahden maailman välillä
metsän vihreä raja
jossa kukaan ei ole kiinnostunut passeista
tunnusnumeroista paperilla.

Ajatukset polkuja
helppo kulkea
siitä mistä toiset ovat jo menneet.
Graffitit junaradan varrella
kukaan ei muistanut kysyä kalliolta
haluaako näyttää kuluneelta prostituoidulta.

Varpuset peseytyvät hiekassa
me juoksemme sen poikki järveen
kiljumme kuin kuolevat linnut.
Istun tässä hetken
venyttelen
               ajatukset auki.