Hae tästä blogista

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Ajatuksia työnteosta ja runoudesta

Olen teinipojasta asti diggaillut runoutta. Jossain vaiheessa se meni sitten niin syvälle ihon alle, että löysin itsestäni rohkeutta alkaa myös muokkaamaan sitä. Minulle muokkaaminen tarkoitti tapahtuman järjestämistä, sillä runoja olin jo kirjoittanut yhtä pitkään, tai pidempäänkin, kuin olin niitä lukenut.

Nyt tilanne on mennyt siihen, että huomaan olevani koulutettu kulttuurialan ammattilainen (kulttuurituottaja AMK), runoaktiivi ja esiintyvä sanataiteilija. Olen omistanut yli viisi vuotta elämästäni haaveelle, joka toteutui, ainakin osittain. Uskallan viimein kutsua itseäni runoilijaksi, (titteli jota pidän kovassa arvossa) jonka lisäksi olen myös (mielestäni) yhden maamme kiinnostavimman kulttuuritoimijan eli Helsinki Poetry Connectionin puheenjohtaja. En voi kiittää tästä tilanteesta juuri ketään muuta kuin itseäni ja tietysti niitä ihmisiä, jotka kanssani ovat nämä vuodet toimineet, suurimmilta osin pyytettömästi ja lämmöllä. Osa heistä on tehnyt sen palkatta, rakkaudesta lajiin, osa palkalla, mutta aina rakkaudesta lajiin. Se rakkaus tässä hommassa on ollutkin hienoa!

Tähän tilanteeseen päätyminen on tarkoittanut kohdallani tuhansia työtunteja, joista suurimmilta osin ei ole maksettu mitään palkkaa tai jos tilaisuuden järjestämisestä (esiintyjäbuukkaukset, tiedotus, markkinointi, apurahojen haku, yhteydenpito esiintyjiin, baarihenkilökuntaan, yhteistyötahoihin, valokuvaajiin, graafikoihin,  tiskijukkiin, jne.) on jotain jäänyt mun taskuun, se on ollut hyvin vähäistä, sellaista ettei sillä vuokria maksella.

Olen antanut kymmeniä haastatteluja lehtiin, radioon, televisioon, blogeihin, jne. ja kaikki siihen käyttämäni aika on ollut palkatonta. Olen järjestänyt noin 300 runotapahtumaa (yhteistyössä monien hienojen ihmisten kanssa), julkaissut kaksi runomusiikkilevyä ja kaksi runokirjaa (omalla rahallani). Alkuaikoina maksoin jopa muutaman kerran esiintyjien palkkoja omasta pussistani, koska tehdystä työstä kuuluu saada liksaa. Pyörittämäni toiminta on jopa saanut virallisia tunnustuksia (Helsingin kulttuuritekokunniamaininta tjsp. ja runotekopalkinto viime vuonna). Palkinnot eivät ole tarkoittaneet minulle penniäkään rahaa. Voiko siis olla niin, että tämä toiminta ei ole kannattavaa, koska siitä ei tunnu muodostuvan taloudellisesti kannattavaa?

Tällä hetkellä edessäni on yksi suuri kysymys: onko tätä touhua mitään järkeä jatkaa? Olen tehnyt viimeisten viiden vuoden aikana niin paljon duunia tämän eteen, että siinä on välillä kärsinyt jo ihmissuhteetkin. Toisaalta olen myös tekemisen kautta saanut paljon uusia tuttavia, ystäviäkin. Minulla on edelleen vaimo vierellä, jota ilman en voisi kuvitella eläväni. Olen pyrkinyt tekemään kaikkeni, jotta tällä duunilla voisi elää, jotta mahdoton muuttuisi mahdolliseksi. Siksi moni on joutunut huomaamaan, että minusta on tullut etäisempi ystävänä, aikaa ei vaan riitä kaikelle. Anteeksi!

Työni ja sen hedelmät on tarjonnut esiintymismahdollisuuksia (palkallisia ja palkattomia) sadoille tuntemattomille ja tunnetuille esiintyjille, mutta myös graafikoille, jne. Keskeisimpiä yhteistyökumppaneita kaikessa tekemisessäni on ollut HPC:n aktiivien lisäksi Nuoren Voiman Liitto, mutta myös monet yksittäiset ihmiset ja organisaatiot, jotka ovat kokeneet työni arvokkaaksi ja halunneet olla mukana edesauttamassa sitä. Kiitos siitä!

Tälle kirjoitukselle minulla ei ole valitettavasti nokkelaa lopetusta. Tämä kirjoitus on enemminkin kysymys. Tämä on avautumista, avunhuutoa ja itsetutkiskelua. Onko tässä enää mitään mieltä? Miten tällaisen toiminnan, jonka lukuiset ihmiset kokevat kuitenkin arvokkaaksi, voisi saada edes sellaiseen jamaan, että siitä saisi siedettävää palkkaa, edes sellaista ettei tarttis iltaisin pyöriä sängyssä ja miettiä, mistä maksaa seuraava vuokra, uskaltaako yrittää lapsia, kun tietää ettei niille ole massia, tai miten osallistua kaverin häälahjaan? 

Hauskaa on toki ollut, sitä en kiellä, mutta tällä hetkellä on kyllä todella kiikun kaakun kannattaako tällaista duunia enää tehdä. Puntarissa heilahtee oliko tämä vain jokin välivaihe elämässäni (jonka onneksi koin ja tein) vai voiko tästä jotenkin muodostua työ, joka toivottavasti tarjoaisi töitä ja iloa myös muille. Kirjoittamisesta en oletakaan saavani palkkaa, vaikka olen kyllä jo kerran apurahan kirjoittamiseen saanutkin. Vilpitön kiitos siitä, ilman sitä en huomenna julkaisi seuraavaa kirjaa! 

Runous on ilmaa jota hengitän, mutta tapahtumat sen ympärillä, en ole varma mitä ne ovat, kaiketi hetkiä, jossa me saatamme yhtäkkiä yhdessä nähdä ja kokea tuon ilman. Sen kokemuksen tarjoaminen yleisölle on ollut palkkio sinänsä, mutta nyt haluaisin jo muutakin. Haluaisin edellytykset edes hieman turvallisemmalle elämiselle. Haluan saatana liksaa! Haluan ettei kukaan enää kysele juontamaan tai esiintymään ilman palkkaa! En jaksa sitä, että tulee keikkamestalle ja joku lyö YHDEN (1) drinkkilipun käteen ja sanoo, että tilaisuuden yhteydessä voit myydä kirjojasi tai että joku ehdottaa "yhteistyötä", koska "tää on hyvää mainosta, saatte näkyvyyttä".

Etsitään kaikkiin kysymyksiin ratkaisuja yhdessä, mutta muistetaan myös, että jokaisen kuuluisi saada korvaus tekemästään työstä! Ei kuitenkaan luovuteta, ei ainakaan ennen kuin kaikki kortit on katsottu! Rakkautta ja runoutta kaikille, kevät sieltä kuitenkin tuli!


Helsingissä 26.3.2014

Helsinki Poetry Connection ry:n ensimmäisen vuosikokouksen kynnyksellä

Harri Hertell, runoilija ja kulttuurituottaja (AMK)

maanantai 24. maaliskuuta 2014

YLE Puheella juttua uudesta kirjasta

Kävin tänään juttelemassa YLE Puheella uudesta kirjasta ja lavarunoudesta: http://areena.yle.fi/radio/2216580

Toinen runokokoelma julkaistaan 27.3. Cafe Mascotissa

Suomessa lavarunousilmiön synnyttänyt Helsinki Poetry Connection -kollektiivi julkaisee 27.3. klo 19 Cafe Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki) Harri Hertellin toisen runokokoelman Kutsumme sitä kodiksi. Julkkarikemuissa esiintyy runoilijan itsensä lisäksi mm. Pietari ja Dxxxa D. Illan levymusiikista vastaa dj Super Mazembe. Haastattelijana toimii Juho Nieminen.

Julkkareiden jälkeen Harri lähtee kiertämään kirjan kanssa ainakin seuraaviin paikkoihin (lisää keikkoja otetaan mielellään vastaan):

29.3. Korjaamon kirjamarkkinat (Töölönkatu 51, 00250 Helsinki) klo 12.30-13.00, kirjailijahaastattelu.

29.3. Literary Death Match Helsinki (Töölönkatu 51, 00250 Helsinki) klo 19.

1.4. Kallion kirjasto, kupolisali, (Viides linja 11, 00530 Helsinki) klo 18-19, haastattelijana lavarunoilija Kasper Salonen

2.4. Kirjakauppa Tulenkantajat (Hämeenpuisto 25, 33210 Tampere) klo 18-19

3.4. Torven Akustinen klubi (Loviisankatu 8, 15110 Lahti) klo 19

4.4. Kirjoja myynnissä Runopuulaakin Helsingin karsinnoissa Cafe Mascotissa (Neljäs Linja 2, 00530 Helsinki)

5.4. Bar Kuka (Linnankatu 17, Turku) klo 20-22. Illassa lisäksi paikallisia runoilijoita + open mic.

9.4. Saaga seniorikeskus klo 17 (Dosentintie 12, 00330 Helsinki)

11.4. Nuorten toimintakeskus Happi klo 18-21. Tapahtumassa myös nuorille suunnattu open mic. (Sörnäisten rantatie 31, 00500 Helsinki)

14.4. Leevin palvelutalo klo 17 (Ilkantie 19, 00400 Helsinki)

18.4. Vakiopaine, Jyväskylä (Kauppakatu 6, Jyväskylä)

Kirjaa myydään kaikkien esiintymisten yhteydessä 15 eurolla. Tervetuloa!

Kirjatilaukset, haastattelut, arvostelukappaleet:
hkipoetryconnection@gmail.com

 



Runoilijana, spoken word -artistina, dj:nä ja kulttuurituottajana työskentelevä Hertell on viime vuosien aikana huomioitu laajalti eri medioissa mm. runoutta ja musiikkia yhdistelevien Dubros- sekä Hertell & Hertell -yhtyeittensä levytysten myötä. Kovassa nosteessa olevan sanataiteilijan esityksiä on kuultu ympäri Suomen ja myös maan rajojen ulkopuolella. Hertellin runoutta on käännetty neljälle kielelle. Hertellin toinen runoteos jatkaa ja syventää sitä, minkä vuonna 2011 julkaistu, ja sittemmin loppuunmyyty, esikoisteos "Kunnes oppii kävelemään" aloitti.

Kutsumme sitä kodiksi kertoo eräästä kaupungista ja ihmisistä, joille se on koti. Se kertoo, kuinka eletään jättämättä mitään kertomatta ja miten päästetään irti vihasta. Se kertoo miten kaupungin perusta piiloutuu lehtien alle ja kuinka saalatit jäätyvät mökin pihalle. Se näkee, miten yökerhon lattialla katoaa ekstaasinappi ja miten aurinko laskee lintutornin taakse kuin nukahtavan sormista putoava savuke. Se näkee ilmiöiden ainutkertaisuuden ja kauneuden, mutta havaitsee myös elämän, joka etenee uomassaan: talonmies lakaisee natsat kadulta, lehdenjakajat suhisevat kuin kaislikko, ja kaikki koirat ulostavat samalla tavalla.

Runot vaikuttavat henkilökohtaisilta; niiden taustalla aistii todellisia tarinoita, hetkiä ja tunteita, jotka on verekseltään kaapattu paperiin, mutta silti ja juuri siksi niiden käänteisiin ja kokemuksiin tiivistyy sellaista, minkä jokainen voi tunnistaa itsessään ja ympäristössään.

”Hertellin runoissa toistuvat yhteiskunnalliset teemat, menneiden muistelu ja paikoin inhorealistisetkin kaupunkitarinat. Rujoudesta huolimatta rivien välistä voi lukea kehotuksen uskoa itseensä ja olla vaipumatta kyynisyyteen.” -Jouni Viitala / Kirkko & Kaupunki 22.6.2011

”Helsingistä on tulossa lavarunouden kuuma piste, mikä on häkellyttävän paljon Hertellin ansiota... Hertell on tuottajan roolissaan jonkinlainen renessansinero, ja porukka jonka kanssa hän työskentelee on pystynyt synnyttämään ilmiön, jota ei voi olla hämmästelemättä.” -Aleksis Salusjärvi / Luutii -kulttuuriblogi 13.4.2013

”Hertell on juuri niitä jäbiä, jotka auraavat omat latunsa mennessään.” -Panu Jansson / City.fi 7.5.2013

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kirjoita talvi
katso miten toiset liukastelevat 
hiekoittamattomilla kaduilla.

Talo ropisee
tunnistamattomalla rytmillä
biitti pysyy juuri ja juuri kasassa
kun ajatukset napatanssivat
ulos ikkunoiden väleistä
rajat eivät pidättele kansoja
rakkaus kumarra valtioita
viha ymmärrä metsää.

Talo kolisee
näkymättömien telakoiden kalketta
rivit karkaavat
pelkurit jäävät
aina samaan ajatukseen
sulkevan mielen
rahasta.
Kuka vastaa
kun metsä on hakattu?

Pakkasella
pitkospuut narisevat
terveisiä reppuselälle
keuhkojen avautuessa
terapeutti minussa ymmärtää
kuolleita puita
tikkoja
ainoita todellisia sikaniskoja.
Puhe on kaarnaa.
Kylmä rupattelee lämpimän kanssa
henkeni höyry tervehtii rakastaan.

Minulta puuttui kuva
29 vuotta
etsin sitä kirpputoreilta
hylättyjen kameroiden kehittämättömistä rullista.

Kun lopulta
IFIn myyjä huusi jo kaukaa
minut nähdessään
tiesin viimein sen osuneen kohdalleni.
Puhe minussa
ei tunnusta tänään paperia.
Yritän kirjoittaa runoa
varikset puissa
kärkkyvät tähteitä.

Kompastuin pilveen
kukaan ei usko sitä
urheilusuoritukseksi.
Kerrottakoon vielä:
jokainen näky on uutinen.
Makean hajun mökissä
jokainen sävel on potentiaalista onnea
meren toisella puolella
mies polkee rannalla
kotiin duunista.
Tyhjät paikat eivät vaadi
ajattele itseään valmiiksi.
Me pinoamme värejä
iloisia katseita
intohimoa ruskeissa kuopissa
päivä koskettaa pakaroita
paksut hanskat kourissa.
Pienessä kopissa
mies rauskuttelee kitaraansa
me haluamme punssia
laulun soivan loppuun asti.
Talven kaislikko
leopardipöksyinen
vatkaa molemmin puolin
valmiina näyttämään puskansa
maan jolla kävellä.
He kiertävät
veroja
tunteita
kysymyksiä
kunnes veri ei.
Kuin kymmenvuotias huumekauppias
brasilialaisen slummin kulmassa
minä mietin
eivätkö ne lentäneetkään läpi?
Miten riuhtaista itsensä
irti epätasaisilta kynsiltä
loppumattoman kesän pommisuojista?
Ilta tärisee
kuin pommikonepilvet
valmiina räjäyttämään sillat väliltämme.

Hän pelkäsi perheen puolesta
poltti karstatkin pohjalta.
Jos vielä hetken muistelen:
lähtivätkö valot pois
vai päälle
sormia napsauttamatta?

torstai 20. maaliskuuta 2014

Kaihdan paikkoja
joihin ihmiset kokoontuvat
kohtaamaan itsensä vuoksi toisia.
Tulla yhdessä
melkein perille
lähelle valoa
anoa porttikongissa anteeksiantoa.
On hyvä kulkea
ilman puhelinta
sulkea maailma
joka ei näe puistossa
lumiukkoa ilman silmiä.

Moni pinnalle noussut
on hukkunut itseensä.

Joka tietää
ei kysy
huomaa olevansa väärässä
muiden kanssa.
Jos olisi enemmän rahaa
paperia
aikaa
en osaisi tuhlata niitä.
En luota ajatuksiin
ne ovat lähes poikkeuksetta
puolestamme ajateltuja.

Valo tekee meidät
kiimaisiksi
täysiksi ilosta
spermasta
etsimme totuutta auringosta
ajattelematta
lähempänä toinen toista.
Ennen kotiin menoa
otan hetken aikaa
yhden pitkän lähikuppilassa
ihmiset ovat puheliaita
eivät halua sanoa
mikä roikkuu 
tämän ja huomisen rajalla.

Saunan jälkeen
naiset valuvat alas katuja
joogamatot mukana
talkkarit laskevat lippuja
päivä vetäytyy rullalle
puhki nukuttujen tyynyjen venytyksiin.

Ideat katoavat
parin tuopin jälkeen
kaikki on pakoa.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Korsolaisen konserttisalin takahuoneessa

Sunnuntaina krapulassa
korsolaisen konserttisalin takahuoneessa
huomaan varoituskyltin
juuri ennen lavalle menoa

MUISTA TUKEA
ASFALTTIKIN VOI SORTUA!

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Kiertue laajenee

Suomessa lavarunousilmiön synnyttänyt Helsinki Poetry Connection -kollektiivi julkaisee 27.3. klo 19 Cafe Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki) Harri Hertellin toisen runokokoelman Kutsumme sitä kodiksi. Julkkarikemuissa esiintyy runoilijan itsensä lisäksi mm. Pietari ja Dxxxa D. Illan levymusiikista vastaa dj Super Mazembe. Haastattelijana toimii Juho Nieminen.

Julkistusjuhlan jälkeen Hertell lähtee kirjan kanssa kiertueelle:

29.3. Korjaamon kirjamarkkinat (Töölönkatu 51, 00250 Helsinki) klo 12.30-13.00.

29.3. Literary Death Match Helsinki (Töölönkatu 51, 00250 Helsinki) klo 19

1.4. Kallion kirjasto, kupolisali, (Viides linja 11, 00530 Helsinki) klo 18-19, haastattelijana lavarunoilija Kasper Salonen

2.4. Kirjakauppa Tulenkantajat (Hämeenpuisto 25, 33210 Tampere) klo 18-19

3.4. Torven Akustinen klubi (Loviisankatu 8, 15110 Lahti) klo 19

5.4. Bar Kuka (Linnankatu 17, Turku) klo 20. Illassa lisäksi paikallisia runoilijoita + open mic.

9.4. Saaga seniorikeskus klo 17 (Dosentintie 12, 00330 Helsinki)



11.4. Nuorten toimintakeskus Happi klo 18-21. Tapahtumassa myös nuorille suunnattu open mic. (Sörnäisten rantatie 31, 00500 Helsinki)
 
14.4. Leevin palvelutalo klo 17 (Ilkantie 19, 00400 Helsinki)

18.4. Vakiopaine, Jyväskylä (Kauppakatu 6, Jyväskylä)


Kirjaa myydään kaikkien esiintymisten yhteydessä 15 eurolla. Tervetuloa!

Kirjatilaukset, haastattelut, arvostelukappaleet:
hkipoetryconnection@gmail.com

--



Runoilijana, spoken word -artistina, dj:nä ja kulttuurituottajana työskentelevä Hertell on viime vuosien aikana huomioitu laajalti eri medioissa mm. runoutta ja musiikkia yhdistelevien Dubros- sekä Hertell & Hertell -yhtyeittensä levytysten myötä. Kovassa nosteessa olevan sanataiteilijan esityksiä on kuultu ympäri Suomen ja myös maan rajojen ulkopuolella. Hertellin runoutta on käännetty neljälle kielelle. Hertellin toinen runoteos jatkaa ja syventää sitä, minkä vuonna 2011 julkaistu, ja sittemmin loppuunmyyty, esikoisteos "Kunnes oppii kävelemään" aloitti.

Kutsumme sitä kodiksi kertoo eräästä kaupungista ja ihmisistä, joille se on koti. Se kertoo, kuinka eletään jättämättä mitään kertomatta ja miten päästetään irti vihasta. Se kertoo miten kaupungin perusta piiloutuu lehtien alle ja kuinka saalatit jäätyvät mökin pihalle. Se näkee, miten yökerhon lattialla katoaa ekstaasinappi ja miten aurinko laskee lintutornin taakse kuin nukahtavan sormista putoava savuke. Se näkee ilmiöiden ainutkertaisuuden ja kauneuden, mutta havaitsee myös elämän, joka etenee uomassaan: talonmies lakaisee natsat kadulta, lehdenjakajat suhisevat kuin kaislikko, ja kaikki koirat ulostavat samalla tavalla.

Runot vaikuttavat henkilökohtaisilta; niiden taustalla aistii todellisia tarinoita, hetkiä ja tunteita, jotka on verekseltään kaapattu paperiin, mutta silti ja juuri siksi niiden käänteisiin ja kokemuksiin tiivistyy sellaista, minkä jokainen voi tunnistaa itsessään ja ympäristössään.

”Hertellin runoissa toistuvat yhteiskunnalliset teemat, menneiden muistelu ja paikoin inhorealistisetkin kaupunkitarinat. Rujoudesta huolimatta rivien välistä voi lukea kehotuksen uskoa itseensä ja olla vaipumatta kyynisyyteen.” -Jouni Viitala / Kirkko & Kaupunki 22.6.2011

”Helsingistä on tulossa lavarunouden kuuma piste, mikä on häkellyttävän paljon Hertellin ansiota... Hertell on tuottajan roolissaan jonkinlainen renessansinero, ja porukka jonka kanssa hän työskentelee on pystynyt synnyttämään ilmiön, jota ei voi olla hämmästelemättä.” -Aleksis Salusjärvi / Luutii -kulttuuriblogi 13.4.2013

”Hertell on juuri niitä jäbiä, jotka auraavat omat latunsa mennessään.” -Panu Jansson / City.fi 7.5.2013

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Ajatusharjoituksia osa 2

Olen ajatuksissani
niin sinäkin.

*

Tulet huoneeseen kuin valo ikkunasta.

*

Onnellinen ei osaa pelätä onnettomuutta.

*

Rakkaus on hetki
ensimmäisen ja viimeisen hengen vedon välissä.

*

Kun kysymykset loppuvat
mikään ei ala.

*

Kuuntele muita
itsesi vuoksi.

*

Anna itsellesi anteeksi
kuin janoinen juo vettä.

*

Kaikki tarvitsevat apua
auttavatkin.

*

Jos ajatus tarvitsee viivan
se on luultavasti miinus.

*

Jos näet lähelle
katsot kauas.

*

Lapset leikkivät puistossa tyhjillä pulloilla.

Kun yhdet lähtevät
toiset ovat vasta tulossa.

*

Aurinko ei vähene vaikka sitä ottaisi kuinka paljon.

*

Vastoin kaikkien odotuksia
hän selveni.

Se ei kuitenkaan riittänyt selviytymiseen.

Mikä tekee onnelliseksi

Voisi puhua
mikä tekee onnelliseksi
kääntää kylkeä, tajuntaa
hölkätä aamusta iltaan
läpi rappukäytävien
seiniin nojaavien roskakassien
haistaa keitetyn kahvin ja eksyä lukemaan
katkeraa julistusta harmaassa sähköboksissa
jonka vieressä ränni
takana spigu pölyssä
ei kai löytänyt enää suonia
päätti luopua katselemasta puistoa
jonka lapsista
jokaisella samat vanhemmat.

Yhtäkkiä on päivä

Yhtäkkiä on päivä
aikaa ajatella itsensä heikoksi
ei siksi että toinen olisi vahvempi
vaan aina jossakin muualla
parempi paikka voi olla tässä
tänään eilisen joskus.

Mitä pidemmälle menen

Mitä pidemmälle menen
sitä lähempänä olen itseä
mutta samalla monet loittonevat
eivät enää kuule
kun pyydän heitä mukaani.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Ajatusharjoituksia

Viime aikoina olen innostunut tiivistämisestä. Tässä sen tuloksia, jonkinlaisia ajatusharjoituksia.

---

Ajatukset
ajattelijoidensa arvoisia.

---

Ei löytänyt itseään googlettamalla.

---

Pornossa
yllättävän vähän seksiä.

---

Tyhjä lasi ei läiky.

---

Keskiluokkaisuus ei velvoita keskinkertaisuuteen.

---

Ikkunat
jotta muistaisimme
miltä koti näyttää.

---

Kevät maan alla
odottaa auringolta lähtölaukausta.

---

Onnellinen näkee itsensä
osana maailmaa.

---

Tiheät ajatukset
harvojen lahja.

---

Rakkaus itsessä
silti sitä etsii aina toisista.

---

Kaikki nämä tuolit
eikä kenelläkään pakaroita.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kutsumme sitä kodiksi -kiertue

Helsinki Poetry Connection -kollektiivi julkaisee 27.3. klo 19 Cafe Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki) allekirjoittaneen toisen runokokoelman Kutsumme sitä kodiksi. Julkkarikemuissa esiintyy minun lisäkseni mm. Pietari ja Dxxxa D. Illan levymusiikista vastaa dj Super Mazembe. Haastattelijana toimii Juho Nieminen.

Julkkareiden jälkeen lähden kiertämään kirjan kanssa ainakin seuraaviin paikkoihin (lisää keikkoja otetaan mielellään vastaan):


29.3. Korjaamon kirjamarkkinat (Töölönkatu 51, 00250 Helsinki) klo 12.30-13.00.

29.3. Literary Death Match Helsinki (Töölönkatu 51, 00250 Helsinki) klo 19

1.4. Kallion kirjasto, kupolisali (Viides linja 11, 00530 Helsinki) klo 18-19

2.4. Kirjakauppa Tulenkantajat (Hämeenpuisto 25, 33210 Tampere) klo 18-19

Turkuun ollaan myös tulossa, mutta päivämäärä on vielä auki, mahdollisesti 5.4.



Kiertue Facebookissa: https://www.facebook.com/events/219390628257710/


Kirjaa myydään kaikkien esiintymisten yhteydessä 15 eurolla. Tervetuloa!

























Kirjatilaukset, haastattelut, arvostelukappaleet:
hkipoetryconnection@gmail.com

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kaupungin kohina
kaikkialla

lupaus uudesta alusta
viime vuoden lehdistä
voi lukea sisäänpäin kääntyneitä kuvia
kaiken alta saattaa paljastua
miksi me emme olisi
yhtä.
Täällä ei ole muita
on helppo olla seurallisella tuulella
Puuveistoksen hiilikasvot hymyilevät
mistä ne tietävät
minun olevan rakastunut?
Täällä kaikki on perillä
Tikka narahtelee kuin kimmoisa vieteri
liiterin ovi
aukeamassa keväälle