Hae tästä blogista

tiistai 16. joulukuuta 2014

Kattava kirja-arvio Kiiltomadossa

"Hertellin runot ovat intiimejä, paikallisia ja kiinni tässä ajassa, mutta niissä on myös historiaa ja liikkeen tuntua." 

Lue arvio kokonaisuudessaan: http://www.kiiltomato.net/harri-hertell-kutsumme-sita-kodiksi/


torstai 11. joulukuuta 2014

Runoilija pankissa

Minulle soitettiin monta kertaa
pankista tahtoivat juttelemaan
yritin selittää ettei siihen ole asiaa
mutta nainen puhelimassa halusi saada
tahtonsa läpi
ja niin viikon päästä
istuin valkoisessa konttorissa
nuoren naisen kanssa pienessä suljetussa huoneessa
hän katsoi minua iloisesti silmiin
ja alkoi tiedustella
onko metsää, asuntoja tai muuta
sanoin että näettehän te sieltä koneelta
ja ennen kuin olin ehtinyt riisua takkia
palaverimme oli loppumassa
minua ohjattiin jo kohti ulko-ovea
vielä lähtiessä
hän tarjosi minulle hymyillen heidän mainoskynäänsä
kiittäen käynnistä
ja minä kumarsin syvään
laitoin kynän taskuuni
lähdin kotiini
ja kirjoitin sillä kaiken ylös runooni.

Apurahan saajan tilinumero IBAN-muodossa: FI 93 5541 2820 019967
Viite: 201 70211
Katson sinua
yksi vihreäksi värjäytynyt tiili putoaa katolta
varikset pitävät kokousta torilla
sinulla on hiukset kuin pojilla
maa on märkä mutta kukaan ei muista sadetta
puistossa lapset juoksevat ympäri taloa
katsot minua
nainen kamera kädessä, liian hennolla otteella, se on lavastettua
sytytän öljylampun jotta näkisi lukea
lehmusten oksat värisevät kuin krapulainen kylmissään
omenat kulhossa rypistyvät hitaasti
sitä ei erota silmillä
bassokuvio alkaa rullata
katseellakin voi kuulemma raiskata
torvet tarttuvat mukaan itsevarmalla otteella
raiskauksessa on kyse vihasta
kitarariffi puhuu diskoa
en tunne ketään jolla olisi niin raivoisat silmät
mukaan syöksyy moogi ja yhtäkkiä
tämä on unta
agenttielokuvien nopeita kohtauksia
tapahtuu paljon hirvittäviä asioita
mutta kaikki tuntuu hauskalta ja innostavalta
verhot lasketaan
katseemme eivät vielä kohtaa
majakat tervehtivät laivoja
ikkunan lämpömittari pomppii kappaleen tahdissa
katson sinua
naapuri napsuttelee sormia
sinun decolte on paljas, luisen valkea
hän tietää mitä on tanssia
käy terapiassa
alkaa huimata
joku kantaa pihalla roskia
puiset seeprat liikkuvat edestakaisin lattialla
syksy imee pilvien nänniä
taukojen aikana meille tippuu maitoa
on jo talvi
avain on oikea
se ei käänny lukossa
suutari hakkaa pohjiin ohuita nauloja
toinen tiili putoaa katolta
kuljettaja ilmoittaa että tässä voi mennä
ne jotka haluavat poistua
katsot minua
kukka haljenneella ikkunalaudalla alkaa aueta
me syleilemme
peiton alla lattialla
ei tarvitse katsoa.

torstai 4. joulukuuta 2014

Kuka seisoo kiväärin takana?


























Kun ihmisiä teloitetaan
rakkaus on kadotettua
pyrskähtelevää punaista
jähmettynyttä rivissä seisomista
kaikki hallitseva maisemassa on valkoista
kuolema ei tunne kylmyyttä
yritä puhaltaa käsiin lämpöä
muistele vakavana rakkaita
aikaa jolloin ei tarvinnut tarttua
kuin talikkoon
pellon laidalla ladot hukkuvat
häpeälliset teot halutaan haudata
mutta lumen alla ei voi maatua
vaikka yksi onkin jo kotona
saavat toiset vielä odottaa vuoroa
vain he tietävät
kuka seisoo kiväärin takana.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Tehtaankadulla

Kaikki on kirkasta
kadut ja kulmat tuttuja
en malta olla katselematta ihmisiä
polttamatta savuketta
vaikka yritän luopua
päivästä
joka irtaantuu jälleen valosta
juoksuttaa taivaalla harmaita koiria
turvallisessa puistossa
lapset leikkivät äitiensä kanssa
rattaat odottavat porttien takana
omaa vuoroa.

Karaokebaarin vieressä
hylättyjä leluja
tippuneita ruusunmarjoja
hajonneita kaljapulloja
punaisten tiilien keskellä paahdetun kahvin tuoksua
koirat kulkevat hajujen varassa
nuuhkivat harvahampaisia nistejä
jotka juovat ilmaista sumppia
uuden kirpputorin avajaisissa
rikkaat eläkeläisrouvat hypistelevät aikaa
vanhoja Arabian lautasia
joista on syöty satoja
tuhansia puuroja
mutta emme tiedä
kuka on poissa.

Liikennevaloissa
vain kaksi väriä
toinen kieltämässä
ja toinen antaa luvan tanssia
valkoisilla viivoilla
pakenemme todellisuutta
lottokuponkeihin
hukumme radion rauhalliseen purpatukseen
kun kaikki on jollakin tapaa tuttua
koluttua
päivä täynnä variksen väsynyttä naurua
roskakoreista roikkuu sattumanvaraisia pusseja
niiden sisältöä ei halua arvailla
turvallisen puiston laidalla
nurmi vihreää
vielä joulukuussa.
Valintojen kuristava vapaus
täyttää tämän siivotun huoneen
pesukoneen huimaavan hurinan
rullatessa taustalla
kuljemme epävarmoilla askelilla
alas rappuja
mieli haluaisi ottaa tukea
mistä tahansa kaiteesta
viedä roskat pihalle ja katsella
täydellisen hiljaisuuden vallitessa
lintuja
joiden pesät näyttävät nyt
kesän jälkeen
orjantappurakruunuilta.
Me pelkäämme
hitaasti katovia aamuerektioita
löysää
äänetöntä kuolemaa.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Sanataidetarjous!

20 nopeinta tilaajaa saa itselleen mun uusimman, pian loppuunmyydyn, Kutsumme sitä kodiksi runokirjan sekä Hertell & Hertell ja Dubros -levyt yhteishintaan 20€ (sisältää postikulut kotimaassa). Tarjous on voimassa 20.12. asti. Tilaukset: harri.hertell@gmail.com

torstai 27. marraskuuta 2014

Hajamietteitä Ahvenessa

Odotan
että hartiat aukeavat
soitto lähtee rullaamaan
ja pääsen taas pakenemaan
kaikkea
mikä tekee tästä arkea.

*

Hän sytyttelee kynttilöitä
huivi hiuksillaan
näyttää tylsistyneeltä
muttei vihaiselta
sitä katsellessa hörppään lisää
ensimmäisestä tuopista
ja tila täyttyy valosta.

*

Hetken tuntuu kuin olisin leffassa
tai ainakin istumassa teatterissa
muistivihon takana kirjoittamassa
siitä mitä ei näy kuvassa.

*

En tahtoisi valehdella
mutta tässä hiljaisuudessa ei ole tilaa kertoa
mitä ajattelen sinusta.

*

Kantakapakan edessä
sympaattinen Lada on sumpussa
kahden uuden Bemarin välissä.

Siltä minusta usein tuntuu
kun yritän pakittaa
ajatuksia ulos koetusta.

*

On puhdistavaa halata
ilman lupaa tuntea
toisen rytmi vasten omaansa.

Siihen saattaa perustua
koko ihmisyys.

*

Hän osti arkun
entisen merikapteenin kuolinpesästä
sen sisältä löytyi kuvia
alastomista naisista
karttoja kaikista maailman karikoista.

*

Eräs performanssitaiteilija
lähetti minulle postia kuppilaan
kun viimein sain kutsun luistelemaan
olivat jo jäät ehtineet sulaa
minä kirota monta kertaa
tipatonta.

*

Kirjoitan sinusta
ne ovat luonnoksia rakkaudesta
mitä ajattelet minusta
kun tarvitsen molempia?

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Vierailen rap-lyyrikko Emesiksen tulevalla levyllä Aava -nimisessä kappaleessa, josta kuvasimme viime talvena myös muikean musiikkivideon. Videon voit katsoa tässä osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=Ige3johU62I
Nukkuessasi
nenäsi ujeltaa
kuin tuuli.

Sitä kuunnellen 
vaivun uneen
vietän yöni aavikolla.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Paskana päivänä

Elämä tuntuu loppumattomalta
kulahtaneelta tv-sarjalta
jota on venytetty liian pitkään
sillä vielä joskus takavuosina
joku jaksoi huhujen mukaan siitä innostua.

Sellaisina päivinä
pitäisi lopettaa kanavasurffailemasta
avautua kunnolla kapakassa
jonkun tuntemattoman kanssa
omista saavuttamattomista asioista
vaikka liika pohdiskelu harvoin tuottaa tulosta
se useimmiten lukitsee ikkunat
eikä ilma enää jaksa kiertää asunnossa
ajatukset päässä.

Sitä toivoo kuitenkin oivaltavansa
edes jotain
ihan mitä tahansa
kun pienessä humalassa lähtee vielä kuppilasta
iltakävelylle harmaan meren rannalle
ja yllättäen maa jalkojen alla
alkaa lainehtia
typerän näköiset
onnelliset ihmiset
kulkevat siinä rinnalla
samoilla aaltoilevilla kaduilla
sairaaksi jalostettujen pikkukoiriensa kanssa
joiden veltot ja siivoamattomat paskakasat
tarttuvat uusien kenkien uriin
juuri silloin
kun kaikki alkoi tuntua paremmalta
uskoit ymmärtäväsi
kuka taluttaa
ketkä kulkevat kiinni hihnoissa.
Luopuminen on rohkeutta
luovuttaminen
rohkeuden puutetta.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Tavallisen hullua porukkaa

Hotelli Merikotkan kivijalkapubissa
keikkaa odotellessa
on hyvä kuvitella
millaista joskus on voinut olla
satamassa, Kairossa
kaikuvaa jazzia kujilla
nostokurkien vihellyksiä telakalta
mutta naisten päät eivät tahdo kääntyä
ahtaajien huomionosoituksista
ei kerrota hohdokkaasti runoissa
mutta mitä minä niistä tiedän
taustallakin soi Radio nostalgia
ja punakka mies saa juuri ja juuri tilattua
sämpylän nakilla
hänen kaverinsa
omien sanojensa mukaan
hikoilee niin paljon että on mentävä
ulos tupakalle.

En liity hänen seuraansa
ainakaan vielä.

*

Kuppilan ainoat juopot
pohtivat Stalinin motiiveja
Karhun ja kahvin äärellä
ei saada yhtä selvää päätöstä
isäaurinkoisen teoista.

”Sit se tappo ittensä”
ja keskustelu vaihtaa aihetta.

*

Tupaan tulee lisää asiakkaita
sillä after work on juuri loppumassa
miehet ottavat kaljat
ja huoneen avaimet
kapakan ainoa nainen
on tiskin takana
ajatuksissaan kuitenkin jossain muualla
lähtenyt kauan sitten
laivan mukana.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Ajatukset polkuja.

Helpointa kulkea
mistä toiset ovat jo menneet.

Olen tuhonnut maailman
joka kutsui minut luokseen
raotti metsän ovea
liian monta kertaa
antoi maistaa totuutta.

Olen syönyt lupaavan yötaivaan
havujen alla
piilottanut pimeän kartat ympäriltä
viettänyt laiskoja iltoja lakanoissa
Putinin kanssa kalastellut haukia
katsellut kireitä siimoja
kuristanut vapautta
antanut veren kihota pianon kielien alta
kuullut telaketjujen rahinan
napanuoran katkaistun turvan.

Olen räpiköinyt irti hyvästä
ottanut valmiit taulut seiniltä
painanut leiman passiin
tyynyn vasten naamataulua
odottanut ettei jalat enää yritä etsiä maata
pue viattomien kasvoille sinistä laulua.

Olen keittänyt pastan yli
itkenyt syntymättömiä lapsia
kannelta tippuneita toiveita
kahlattuja kohtuja
revenneitä katuja
jotka eivät soi kuin kellot kirkoissa
torneissa fallistisia paholaishahmoja
pitämässä meidän kaltaisia loitolla.

Olen takavarikoinut pirtua
nimettömien saarien kätköissä
tahtonut olla katiskassa
avantojen piiloissa
tuntenut kihelmöivää kylmyyttä
hillostettuja katseita
kammennut alas vuorelta
syövän ja pelon ajamana
noussut sängystä pakotettuna.

Olen hukuttanut lapset rantakaislikkoon
unohtanut veden ja saippuan tuoksun
kyhmyt ihoni alla
jättänyt itseni ulkopuolelle
antamatta tippiä
potkien taksien ovia
odottanut uutta alkua
nopeaa vahingollista kosketusta.

Olen unohtanut sormuksen
hotellihuoneen hylätyt tohvelit
itseni ilmakuivatut huolet
nainut porttojen kanssa
asumattomissa asunnoissa
leipäveitsi kädessä
kokenut harhoja
toivonut kaikille parasta
peläten sydänkohtausta.

Olen löytänyt totuuden siemenistä
uskon naapurin karvoista
katoavista kasveista
veistänyt toistuvia teemoja
palannut alkuun
katsomaan appelsiinipuun
lukkiutuneita leukoja.

Olen eksynyt pianon koskettimille
pyörtynyt nuottiviivastolle
mustavalkoisessa unessa
lyönyt veljeä
joka ei käännäkään toista poskea
vaan kasvattaa pellot ahneudella
toistaa maissipiipusta
historian vihan
lastenohjelmien löysän sinapin.

Olen hieronut kauppoja
sisääpiirin pyöriessä
huristanut menemään
hipelöinyt kateellisten reisiä
jättänyt taakseni läpikuultavia pilviä
rannan vaahtoavia terveisiä
jotka palaavat lapsuuteen
jokaisella laukauksella.

Olen patentoinut luonnon
vihannut itseäni
rahojeni takia
liian monta kertaa
olen pelännyt köyhiä
tuntemattomia asioita
minuutta
nähdessäni itseni alkoholistina
vihreällä penkillä
hylättynä lapsena
maailmassa
joka on kaikkialla minussa
mutta josta en koskaan suostu uskomaan
ettei se tule olemaan
omaisuutta.

Vanha huippu-urheilija
istuu baarin nurkassa
juomassa viidettä tuoppia
lasien pohjat piirtävät pöytään
suttuiset olympiarenkaat.

torstai 23. lokakuuta 2014

Syksyn 2014 keikkoja

23.10. Runokeikka rumpali Jaakko Sunin kanssa Cafe Mascotissa Poetry Jam -klubilla klo 19:40. Tapahtuma FB:ssä: https://www.facebook.com/events/801482293250070/

24.10. Runokeikka Kirjamessuilla (Aino-sali) klo 15.30

24.10. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

1.11. Dj-keikka (yksityistilaisuus)

7.11. Juha Vainio -ilta ravintola Ilmassa (Karjalankatu 2 A 3, 00520 Helsinki) (dj-keikka), liput 22€. Tapahtuma FB:ssä: https://www.facebook.com/events/576076762518258/

12.11. & 13.11. Lavarunoustyöpajat nuorille Turun seutuvilla

13.11. Runokeikka Dynamossa, Turussa klo 20.00.

18.11. Runokeikka Kotkassa, Pub Albertissa

20.11. Name Droppailun SM-kisailut Siltasessa

22.11. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

28.11. Keikka Turussa

29.11. Kiiski Open Mic -klubin juontaminen Vastarannan Kiiskessä (Runeberginkatu 26, 00100 Helsinki), vapaa pääsy

5.12. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

16.12. Runokeikka On the Rocksissa (Mikonkatu 15, 00100 Helsinki) Katriinamies-klubilla

19.12. Runokeikka Oulussa Sport it -baarissa. Mukana menossa Dxxxa D & Hzzzt.

20.12. Runokeikka Rovaniemellä Kauppayhtiöllä. Mukana menossa Dxxxa D & Hzzzt.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Hikeä ja runoutta Saksassa

Ensimmäinen varsinainen ulkomaan kiertueeni on nyt takanapäin! Vaikka olenkin aiemmin esiintynyt useissakin vieraskielisissä maissa, tämä matka erosi aiemmista reissuistani merkittävästi kahdesta eri syystä. Ensimmäinen keskeinen ero oli se, että tällä reissulla oli mukana itseni lisäksi useita muitakin suomalaisia runoilijoita. Matkakumppaneina minulla olivat Kasper Salonen, Katariina Vuorinen, Heli Slunga, Esa Hirvonen ja Juha Kulmala. Lisäksi kiertueen aikana kuultiin musiikkivieraana Janne Masalinia. “Kiertuemanagerinamme” toimi saksalainen runoilijaystäväni Dirk Huelstrunk, jonka äänirunoutta on usein kuultu Suomessa, mm. Poetry Jam -klubilla.

Kaikilla aiemmilla ulkomaan runoreissuillani olen aina edustanut Suomea yksin enkä näin ollen ole voinut reissun aikana vaihtaa ajatuksiani ja kokemuksiani äidinkielelläni. Toinen keskeinen ero oli matkan pituus. Runoilimme Saksassa viikon ajan, yhteensä 11 kertaa. Aiemmin reissuni ovat käsittäneet kaksi tai kolme eri esiintymistä eli tämä reissu oli myös melkoinen maratooni aiempiin keikkamatkoihini verrattuna. Viikon kestäneen intensiivisen reissun jälkeen olo on luonnollisesti vähän ontto ja arkeen asettuminen tuntuu hieman haastavalta. Ajattelinkin siksi nyt jäsennellä ajatuksiani julkisesti, jotta kotimaisetkin lavarunousharrastajat saavat halutessaan tietää millaista meininkiä meillä Saksassa oli ja jotta itsekin hahmottaisin paremmin, mitä me oikeastaan kävimme siellä tekemässä.

Hetki ennen lähtöä Berliinistä

Schweiss & Poesie (hikeä ja runoutta) -kiertueemme alkoi lauantaina 4.10.2014 Berliinistä, Prenzlauer Bergistä. Avajaisiltana esiinnyimme sauna-automme ideoijan Dida Zenden ylläpitämällä bensa-asemalla, joka oli Didan mukaan “ystävällisesti vallattu”. Didalla on ajatuksena ottaa käyttöön hylättyjä bensa-asemia ympäri maailmaa ja tehdä niistä kulttuurikeskittymiä, joissa mm. lähiseudun asukkaat voivat järjestää tapahtumia. Projektin nimi on freie internationale tankstelle (http://www.f-i-t.org/). Tuollaisia kulttuuribensa-asemia toivoisi näkevänsä myös Suomessa! Esimerkiksi Turun ja Helsingin välissä sijaitseva Lahnajärven entinen funkkistyylinen bensa-asema olisi mitä huikein keikkamesta ja kulttuurikeskus!

Saapuessamme lentokentältä berliiniläisen “bensa-aseman” pihalle, oli paikalla jo hieman yleisöä, muutama median edustaja sekä tuleva kulkuneuvomme, entinen paloauto, johon oli rakennettu puulämmitteinen sauna. Saunan Dida oli rakentanut yhdessä kahden lahtelaisen puusepän kanssa vuonna 2012. Bensa-aseman pihalla oli myös tynnyritulet, iso jurtta ja pieni kioski, josta sai ostaa vettä sekä tietysti saksalaista olutta. Ilmassa leijaili savua ja jännitystä. Bensa-aseman pihalla saattoi kuulla vilkasta keskustelua niin saksaksi, englanniksi kuin kotisuomeksikin.

Avajaisissa meidän lisäksi esiintymässä oli mainio paikallinen rockabillybändi sekä berliiniläinen lavarunouspioneeri Wehwalt Koslovski. Ilmapiirissä oli selkeästi kihelmöintiä, johtuen osittain varmaankin siitä, että paikalle ilmaantui jatkuvasti lisää median edustajia. Yleisöäkin oli mukavasti paikalla, arviolta hieman yli 100 henkeä. Heti alusta alkaen huomasin, että haastatteluissa ja vapaamuotoisissa keskuteluissa olimme viemässä laajemminkin suomalaisuutta maailmalle, emme suinkaan pelkästään suomalaista runoutta. Haastatteluissa usein haluttiin puhua myös saunakulttuurista sekä muistakin asioista, jotka eivät suoranaisesti runouteen liittyneet. Eikä mikään ihme, harvoinhan sitä runoilijoilla on matkassaan lempeät löylyt tarjoava sauna-auto ja suomalaista iskelmämusiikkia!

Avajaisissa ensimmäisen esiintymistauon aikana alkoi myös reipas saunominen! Pian sauna-auton ovi kävi tiuhaan tahtiin, kun berliinin suomalaiset sekä saksalaiset saunoivat yhdessä iloisesti. (vinkkinä Berliinin suomalaisille voikin todeta, että sauna-auto lämpiää joka sunnuntai kyseisen bensa-aseman pihalla ja kaikki halukkaat ovat tervetulleita saunomaan vapaaehtoista kolehtia vastaan) Kuuman kopin puolella istui myös median edustajia, jotka tekivät haastattelujaan saunomisen yhteydessä. Tunnelma oli hilpeän innostunut ja välitön! Illan varsinaisen ohjelman päätyttyä laitoimme vielä Didan kanssa soimaan tekemäni soittolistat, jotka sisälsivat kotimaista rytmimusiikkia aina 1950-luvulta tähän päivään saakka. Avajaisiltana juhlimme reippaasti ja nostatimme alkavan kiertueemme yhteishenkeä mm. laulamalla!

Leppoisaa matkantekoa autobahnilla. Kuljettajana Goethe-instituutin Mikko Fritze. Kuva: Dida Zende

Seuraavana aamuna starttasimme bensa-aseman pihalta joskus yhdeksän aikoihin. Matkatavaramme olimme pakanneet saunan puolelle ja autossa sisällä istuikin nyt saksalaisten palomiesten sijasta suomalaisia runoilijoita pienessä kohmelossa. Hörpimme kahvia ja olimme kaikki hieman uupuneita, paitsi tietysti kuljettajamme Dida ja Mikko, jotka piristivät matkantekoamme laulamalla lähes koko autobahn -osuuden sikäläisiä schlagereita! Suunta oli siis kohti Hampuria ja tiedossa oli pitkä matka sauna-autossa, jonka maksiminopeus oli 70 km tunnissa. (saavutimme tosin alamäessä muutaman kerran jopa 90 kilometrin tuntinopeuden, jota tietysti riemuittiin huutamalla HYVÄ SUOMI!) Perillä Hampurissa olimme noin klo 16, joka tarkoitti sitä, että hyppäsimme käytännössä katsoen suoraan autosta esiintymislavalle, joka vielä kaiken lisäksi sattui olemaan Hampurin suomalainen merimieskirkko! 


Runoilijat merimieskirkolla. Kuva: Dida Zende

Yleisössä oli tavanomaista enemmän suomalaisia, joten esiinnyimme pitkälti suomeksi ja kaikilla meistä oli myös valittuna hieman tavallista rauhallisempia runoja, olihan ympäristönä kuitenkin kirkko. Kun keikka oli ohi ja yleisön kanssa oltiin juteltu niitä näitä, oli aika alkaa valmistautua illan seuraavaan esiintymiseen, joka sijaitsi Reeperbahnin läheisyydessä, aivan punaisten lyhtyjen alueen vieressä. Meillä oli aluksi hieman vaikeuksia löytää keikkapaikka ja kun yritimme kysellä ilotytöiltä missä sijaitsee Erichstrasse, saimme osaksemme vain ylimielisiä katseita. Lopulta baari löytyi ja klubi osoittautui olevan kaksikerroksinen hämärä, savuinen, mutta tunnelmallinen Comet club, jonne meidän lisäksemme saapui esiintymään kaksi paikallista slämääjää: Jan-Wilhelm Schund sekä Monika Mertens. Vaikka en heidän runoistaan juuri mitään ymmärtänytkään, oli mielestäni erityisesti Monikan esiintyminen ja ulosanti vaikuttavaa! Myös Dirk kehui Monikan esitystä ja tekstejä.

Dirk ja minä piirroshahmoina

Paikalle oli myös saapunut nainen, joka piirsi kuvia meistä ja runoistamme, samalla kun esitimme niitä yleisölle. Kuvat heijastettiin piirtoheittimellä lavan taakse, jotta yleisö pystyi samalla myös seuraamaan piirrosten etenemistä. Kaiken aikaa myös sauna-auto oli parkkeerattuna yökerhon sisäpihalle ja Dida jo lämmitteli siellä saunaa meille sekä yleisölle. Kun esitykset olivat ohi, “kiertuemanagerimme” Dirk tarjosi esiintyjävieraillemme juhlallisesti ja pilke silmäkulmassaan Koskenkorvapullon, jota oltiin maustettu mustikoilla. Paikalliset vieraat tarjosivat koko yleisölle kierroksen ja tätä ihmeellistä “vodkaa” maisteltiin haltioituneina. Suurin osa yleisöstä ei tainnut tyytyä vain yhteen schnapsiin! Paukkujen jälkeen lähdimme kaikki yhdessä saunomaan. Saunassa eräs paikallinen nuori neito tiedusteli minulta miltä tuntuu, kun on bändäreitä. Olin hämilläni enkä tiennyt mitä vastata. Sanoin, että olen vain niin iloinen, kun saan matkan runojeni kanssa ja tavata uusia ihmisiä. Sitten suuntana olikin jo Hannover!

Ensimmäisten kunnollisten yöunien jälkeen hyppäsimme jälleen hitaaseen, mutta kotoisaan sauna-autoomme ja saavuimmekin jo melko pian hannoverilaisen tehdasalueen pihaan. Parkkeerasimme sauna-auton Krass UNARTIG taidegallerian lastauslaiturille ja lähdimme tapaamaan esiintyjävierastamme, paikallista slämääjää Johannes Weigeliä, joka tykkäsi eräästä runostani siinä määrin, että kirjoitti jopa jälkikäteen yhden oman tekstin sen innoittamana (http://lostwordspoet.wordpress.com/2014/10/08/forgotten-words-thanks-to-harri-hertell-for-inspiration/).

Paistattelua Hannoverissa / Kuva: Esa Hirvonen

Esiintyminen Hannoverissa sujui rennosti ja hyvin! Kaikki esiintyjät olivat jo viimeistään tässä vaiheessa karistaneet alkukiertueen turhat jännitykset pois ja olimme kaikki hyvässä vireessä (paitsi Kasper Salonen, joka sairastui tilapäisesti syötyään ilmeisesti jotakin sopimatonta). Yleisössä oli jälleen muutama suomalainen, mutta pääsääntöisesti kuitenkin paikallisia. Keikan yhteydessä juttelin yleisön kanssa ja tapasin mm. hannoverilaisen lavarunoilijan ja räppärin Jan Schwentken, joka on tunnetun slämääjän Tobi Kunzen hyvä ystävä. Heillä on jopa yhteinen räppiryhmittymä nimeltä Hannover Robust (https://www.youtube.com/watch?v=fFvQ7UeDe3s). Jan itse tekee räppiä nimellä Big Tune ja puhuimmekin, että hän voisi vierailla jollakin klubillamme saapuessaan seuraavan kerran Suomeen. Ilta jatkui tuttuun tapaan yleisön kanssa jutustellen ja saunoen. Seuraavaksi määränpäänä oli Frankfurt ja kirjamessut, jonka teemamaana Suomella oli kunnia olla!


Hannoverissa runoiltiin myös saunatauoilla / kuva: Dida Zende

Pitkän ajomatkan jälkeen (yhdeksästä viiteen) saavuimme hieman nuutuneina saunapaloautollamme Frankfurtin kirjamessujen pihaan, jossa oli käynnissä jonkinlainen mielenosoitus. Olimme melkoinen näky saapuessamme saunamme kanssa messurakennuksen pihaan poliisien saattelemana. Lähdimme nopean ehostautumisen jälkeen kuuntelemaan Sauli Niinistön, Sofi Oksasen ja paikallisten poliitikkojen puheita, jotka olivat paikoitellen erittäin kuivia. Niinistö ja Oksanen puhuivat ihan hyvin, mutta paikalliset poliitikot puhuivat pelkkää politiikkaa verotuksesta ynnä muusta. Puheiden jälkeen luvassa oli kuitenkin onneksi rennot Suomen Paviljongin avajaiset, jossa oli tarjolla mm. Karjalanpiirakoita ja tarjoilijoiden mukaan suomalaista “gin & tonicia” (Lonkeroa). Paviljonki itsessään oli rauhoittava ja elegantti, tyylikkäästi suomalainen. Tilassa oli hyvin tilaa liikkua ja muuten melko hektiseen sekä ahtaaseen messukokonaisuuteen nähden se oli mielestäni myös sopivan rauhallinen. Tätä ihastelivat myös ulkomaiset messuvieraat. Paviljonki kuhisi myös FILIn työntekijöitä, niin että olin itsekin hämilläni miten heitä voi olla niin monta. Mainittakoon vielä tässä vaiheessa, että messukokonaisuus Frankfurtissa oli siinä määrin iso, että paikan päällä rakennuksista toisiin liikuttiin pienillä busseilla. Messualueen päästä päähän käveleminen kesti kuulemani mukaan noin 45 minuuttia.

Runodelegaatio kirjamessujen edustalla

Messuilta lähdimme lopulta nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän esiintymiseen. Tulevina päivinä yksi keskeisistä kohtaamispaikoistamme tulisi olemaan Frankfurt garten, sikäläinen urbaani puutarha. Ympäristömme oli siis entinen parkkipaikka, johon kaupunkilaiset olivat pystyttäneet puutarhan ja kioskeja, joista tarjottiin jälleen suomalaisia herkkuja kuten lihapiirakkaa, karjalanpiirakoita ja lohileipiä. Seuraavana päivänä pidimme puutarhassa virallisen tiedotustilaisuuden päivällä. Paikalle saapui jälleen lukuisia median edustajia. Meitä haluttiin kuvata niin saunassa kuin sen ulkopuolellakin ja haastatteluja annoimme myös useita, milloin mistäkin aiheesta. Paikalla oli lehdistöä ja television edustajia sekä Saksasta että Suomesta. Avajaistilaisuudessa annoimme myös pienet esiintymisnäytteet ja kerroimme tapahtuman järjestävistä tahoista (Goethe-instituutista, Helsinki Poetry Connectioniosta ja Turun Runoviikko ry:stä). Illalla esiinnyimme isolla joukolla Frankfurten gartenin pihalla sijaitsevassa suuressa teltassa, jonka jälkeen yleisölle näytettiin myös Miesten vuoro -elokuva. Leffan yhteydessä tietysti jälleen saunottiin!

Sauna-auto Roemerilla / Kuva: Dida Zende

Seuraavana päivänä esiinnyimme Open Books Festivalin yhteydessä Roemerilla, joka on yksi keskeisistä turistinähtävyyksistä Frankfurtissa. Kyseessä on iso aukio keskellä kaupunkia, jolla sijaitsee myös käsittääkseni kaupungintalo. Parkkeerasimme sauna-auton jälleen keikkapaikan viereen ja aloitimme show:n, joka oli tällä kertaa isossa vaaleassa salissa, johon oli pakkaantunut arviolta 200 henkeä. Kiertueporukkamme oli jo tässä vaiheessa saanut vahvistusta myös muusikko Janne Masalinista, joka hienosti täydensi runo-ohjelmaamme haitarin soitolla ja hypnoottisella laululla. Illan ohjelmistoon kuului myös Bändi -niminen paikallinen yhtye, joka soittaa suomalaisia tangoja, tietysti osaamatta suomenkieltä. Bändin soitto oli paikoitellen jopa bossanovahtavaa ja tunnelmassa oli jotain hyvällä tavalla vinksahtanutta. Tuntui kuin olisi kuunnellut Ruotsin laivalla bändiä, joka ei ole ehtinyt treenata tarpeeksi.

Mielestäni erityisesti Roemerin tilaisuudessa kiertueporukkamme oli erinomaisessa vireessä ja pitkä, hieman yli kolme tuntia kestävä, iltamme huipentui lopulta siihen, että kaikki esiintyjät yhdessä lauloivat yleisölle Unto Monosen klassikkotangon Satumaan!!! Bändi luonnollisesti säesti taustalla kun esitimme laulun suomeksi ja saksaksi. Laulamassa mukana oli myös Goethe-Instituutin fantastinen Mikko Fritze, joka osoittautui kiertueen aikana suureksi saunan ystäväksi. Paikan päällä meillä oli jälleen myös kirjamyyntiä, jonka yhteydessä menikin kaupaksi muutama runoteos. Yleisössä oli tälläkin kertaa melko paljon suomalaisia (miten paljon meitä oikein Saksassa on?) ja tietysti saksalaisia, enemmän kuitenkin jälkimmäisiä.

Ilta huipentui yhteislauluun / kuva: Dida Zende

Seuraavana päivänä vuorossa oli Kirjamessujen Suomen paviljongin virallinen esiintyminen ja esittäytyminen. Esiintymisten yhteydessä esittelimme jälleen kiertueen taustayhdistykset, jonka jälkeen annoimme noin 150 hengen yleisölle näytteet miten runoutta lausutaan suomalaiseen tyyliin. Esa Hirvosella oli esityksessään mukana, kuten edellisenäkin iltana, acapella -yhtye Plikat, joka hienolla tavalla väritti Esan jo muutenkin pirskahtelevaa esiintymistä. Mieleeni on lähtemättömästi porautunut Esan Siberian Delirium -runo. Myös Katariina Vuorisen kalevalaishenkiset lauluosuudet tuntuivat hiljentävän yleisön kaiken messuhälyn keskellä.


Kirjamessuilla / kuva: Kasper Salonen

Virallisen ohjelman jälkeen tiedossa oli taas iltakeikka paikallisessa baarissa, joka sijaitsi sikäläisen ammattikorkeakoulun yhteydessä. Tämä tilaisuus oli ainoa varsinainen poetry slam -tilaisuus kiertueemme aikana (lukuunottamatta Karlsruhen keikkaa, jolle Kasper lähti vielä sitten yksin lauantaina) ja se näkyi erityisesti yleisön ikähaarukassa. Paikalla oli lähinnä nuoria, arviolta 18-35-vuotiaita, runoharrastajia. Yleisöä oli tuolloinkin paikalla noin 150-200 henkeä. Illassa esiintyi lukuisia saksalaisia lavarunoilijoita sekä Heli Slunga, Kasper Salonen ja Janne Masalin. Koska minulla ei tuossa tilaisuudessa ollut esiintymistä, päätin lähteä Didan kanssa syömään ennen kuin aloimme lämmitämään yleisölle saunaa.


Katariinan kanssa saunassa. Tämän tapainen "valesaunomiskuva" meistä levisi ympäri maailmaa. / Kuva: Juha Kulmala

Illan taso oli varsin korkea, ainakin se mitä siitä näin, ja olin jälleen panevinani merkille, että saksalaista slämäämistä leimaa, voisi jopa sanoa vaivaa, liiankin kanssa huumori. Lavarunoilijat usein yrittävät ennemminkin kertoa hauskoja tarinoita, kuin esittää runoja. Välillä tuntuu, että suuremman suosion saa naurattamalla yleisöä, kuin esittämällä esimerkiksi runollisia havaintoja yhteiskunnallisista epäkohdista. Yksi runoilijoista kuitenkin tekstissään poltti natseja tulitikuilla, mutta olin huomaavinani, ettei se saanut kovinkaan suurta suosiota yleisön parissa. Esiintyjien elekieli ja ulosanti oli kuitenkin, ainakin kärkikolmikon kohdalla, erittäin vakuuttavaa. Sitten jäljellä olikin enää vain Dusseldorf!


Haastatteluhetki / Kuva: Dida Zende


Haikein mielin ja jo melkoisen väsyneinä jätimme Frankfurtin sekä sauna-auton taaksemme ja lähdimme kolmisteen Dirkin ja Esan kanssa junalla kohti Dusseldorfia, Kraftwerkin kotikaupunkia. Keikkapaikkana oli tyylikäs ja tunnelmallinen Zakk -kulttuuriravintola, joka on ilmeisesti varsin suosittu keikkamesta Dusseldorfissa. Yleisöä saapui paikalle tilan kokoon nähden mukavasti, arviolta 50 henkeä. Esiinnyimme tilan pienemmällä puolella, jonne oli saapunut myös paikallisen suomalaisen design-liikeen henkilökunta myymään Marimekon tuotteita, salmaripaukkuja ja muumikirjoja.

Dusseldorfin keikalla meidän kolmen lisäksi esiintymässä oli ainoastaan yksi kutsuvieras, sikäläinen poetry slam -pioneeri Markim Pause, mikä tarkoitti sitä, että kerrankin jokaisella esiintyjällä oli aikaa esittää runsaasti materiaalia, arviolta 25-30 minuuttia. Muiden keikkojen yhteydessä esiinnyimme kukin noin 10-15 minuuttia. Esitin runojani ensimmäistä kertaa biittien kanssa, suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Yleisö oli mielestäni erittäin tyytyväinen illan esityksiin ja erityisesti Esan boheemi habitus tuntui puhuttelevan ja naurattavan yleisöä. Esa myös esitti runojaan luontevasti saksaksi, joka varmasti oli yksi syy hänenkin menestykseensä Saksassa. Zakkin keikan jälkeen sain myytyä jopa kaikki loput kirjani illan suomalaisyleisölle. Varsinaisten ohjelmanumeroiden jälkeen oli vuorossa After Show -juhlat, jotka kunniaksemme oltiin järjestetty lähettyvillä sijaitsevassa galleriabaarissa.

Baarin yläkerrassa soitin henkilökunnan pyynnöstä suomalaista rytmimusiikkia soittolistoiltani ja alakerrassa raikasi kovaan ääneen humppa Eläkeläisten toimesta, tosin levyltä soitettuna. Paikallinen taideväki kertoi, että nykyään saksalaishipsterien parissa humpan tovaekeminen on k juttu. Hetken mielessäni käväisivät tulipunaruusut, heilit karjalasta ja jätkänhumpat. Vielä viimeisen kerran kohottelimme maljoja yhdessä saksalaisten kanssa ja juttelimme runoudesta, suomalaisuudesta, saksalaisuudesta, saunasta ja jaoimme yhdessä kiertueemme aiempia kokemuksia. Herra Pause tuntui ihastuvan suunnattomasti soittamastani musiikista ja selvisi, että hänelläkin on kattavat kokoelmat, erityisesti saksalaista, 1950-1970-luvun musiikkia ja niinpä sovimme, että kehittelemme jotakin runoutta ja dj-hommia yhdistelevää tulevaisuudessa Suomessa sekä Saksassa.

Kebabin kautta hiippailimme lopulta kotihotellille väsyneinä, onnellisina ja helpottuneina. Kiertue oli onnistunut mainiosti! Olimme tavoittaneet paljon saksalaista runoyleisöä, saunayleisöä sekä mediaa. Meidät oltiin huomioitu erittäin hyvin ja meistä oltiin aidosti kiinnostuneita kaikialla minne menimmekin! Saimme kokea paljon vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä, joka on ainakin minun mieleeni jäänyt toiveikkaana lämpönä. Toivottavasti pääsemme taas pian levittämään runouden (ja miksei myös saunankin) ilosanomaa minne tahansa päin maailmaa!

Lopuksi haluan vielä kiittää Taiteen edistämiskeskusta saamastani matka-apurahasta, jota ilman en olisi tätä runokiertuetta saanut kokea. Vielen Dank!

Suomi-leipiä Frankfurtissa


perjantai 3. lokakuuta 2014

Turkulaisnuorten haastattelu

Kävin Turussa 1.10. keikalla ja samalla vedin nuorille muutamat lavarunoustyöpajat yhdessä Juho Kuusen kanssa. Paikalliset nuoret kuvasivat keskiviikon keikan ja haastattelivat samalla minua mm. aiheista "spoken word", "runojen kirjoittaminen", jne. Katso video täältä: https://www.youtube.com/watch?v=pCRUYSy7Xzw

Uusi kirja-arvostelu

Matias Koriseva teki myös kirja-arvostelun uusimmasta teoksesta. Yllättävää kyllä hänkin sijoittaa kirjan kokonaisuudessaan Kallioon, vaikka muistaakseni ainoastaan Kotimatka sijoittuu selkeästi em. kaupunginosaan. Koriseva mm. toteaa: "Parasta Hertellin kokoelmassa on sen kaunistelematon rehellisyys sekä luettavuus ja kielen puheenomainen sujuvuus. Runot ovat esitettävän ”kuuloisia”, kalliolaisia."


tiistai 30. syyskuuta 2014

Kutsumme sitä kodiksi arvioitavana Helsingin Sanomissa 30.9.2014

Hesarin Vesa Haapala arvioi tuoreen kirjani Helsingin Sanomissa tänään. Hän ei ole liiemmin innostunut teoksesta, mutta jokaiselle suotakoon näkemyksensä. Hienoa kuitenkin, että huomioidaan! Huomenna sitten olenkin Turun pääkirjastolla keikalla klo 17.00 ja torstaina Lappeenrannan kirjastolla sekä Old Cock -baarissa. Sen jälkeen suunta onkin kohti Saksaa. Tervetuloa kuuntelemaan "vyöryttäviä kaupunkirunoja"!

http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Lavarunous+yritt%C3%A4%C3%A4+kansien+v%C3%A4liin/a1411967096386

maanantai 29. syyskuuta 2014

Muutamia ranskannoksia erästä radio-ohjelmaa varten

Le soir arrive en ronronnant
nous le sentons
contre nos jambes.

*

J’ai guigné par-delà les arbres:
quelqu’un doucement s’en vient.

*

Aujourd’hui je suis paysage
tout en moi se meut
mais moi pas.

*

La serviette sèche sur la rambarde
la serviette sèche
nous partirons
nous remémorerons la baignade.

*

Dans ce sauna il y eut des naissances
bien des fois
encore.

*

Je suis longtemps resté là
je pensais à l’araignée qui mange son dîner.

*

Après cela il fait bon dormir
en rêve les feuilles du bouleau
grelottent.

*

Un jeune ivre franchit la jonchaie
les oiseaux s’envolent
comme un roulement de batterie.

*

Je vais me retourner
ouvrir les rideaux sur nous
que nous ne sentions pas le froid
la peur avançant à tâtons.

*

Les mouettes volent
comme cherchant la sortie
du ciel.

*

Au sauna de la Saint-Jean
les noeuds des rondins comme des yeux
en pleurs de la lumière décroissante.

*

Doucement nous partons d’ici
écoutons les brindilles se brisent.

Traduit du finnois par Claire Saint-Germain.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Syksyn keikkakalenteri

1.10. Nuorten lavarunoustyöpajat (2 kpl) Turussa päivällä

1.10. Runokeikka Turun pääkirjastolla klo 17.00-17.30. Vapaa pääsy, myynnissä myös tuoreinta kirjaa.

2.10. Runokeikka Lappeenrannan maakuntakirjastolla klo 18

2.10. Runokeikka Lappeenrannassa, Old Cock -baarissa klo 20 (Valtakatu 54, 53100 Lappeenranta)

4.-11.10.Schweiss & Poesie - junge finnische Spoken Word Szene. -kiertue Saksassa (4.10. Berlin, 5.10 Hamburg, 6.10. Hannover, 7.-10.10 Frankfurt, 11.10. Düsseldorf.)

17.10. Runokeikka Dxxxa D:n kanssa Kaiun Kammarissa (Kaikukatu 4, Kallio Helsinki)

18.10. Dj-keikka Burleski-klubilla Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki)

23.10. Runokeikka rumpali Jaakko Sunin kanssa Cafe Mascotissa Poetry Jam -klubilla

24.10. Runokeikka Kirjamessuilla

24.10. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

25.10. Kiiski Open Mic -klubin juontaminen Vastarannan Kiiskessä (Runeberginkatu 26, 00100 Helsinki), vapaa pääsy

1.11. Dj-keikka (yksityistilaisuus)

7.11. Juha Vainio -ilta (dj-keikka)

12.11. & 13.11. Lavarunoustyöpajat nuorille Turun seutuvilla

13.11. Runokeikka Turussa.

20.11. Name Droppailun SM-skabat Siltasessa

22.11. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

29.11. Kiiski Open Mic -klubin juontaminen Vastarannan Kiiskessä (Runeberginkatu 26, 00100 Helsinki), vapaa pääsy

5.12. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

16.12. Runokeikka On the Rockissa (Mikonkatu 15, 00100 Helsinki) Katriinamies-klubilla

19.12. Runokeikka Oulussa Spor It -baarissa. Mukana menossa Dxxxa D & Hzzzt.

20.12. Runokeikka Rovaniemellä Kauppayhtiöllä. Mukana menossa Dxxxa D & Hzzzt.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Maistiaisia tulevasta

Ilta tulee kehräten
me tunnemme sen
jalkojamme vasten.

*

Vilkaisin ohi puiden:
joku tulee hiljaa kohti.

*

Tänään olen maisema
kaikki minussa liikkuu
mutten itse.

*

Pyyhe kuivuu kaiteella
kun se on kuiva
me lähdemme
muistelemme uimista.

*

Tässä saunassa on synnytty
monta kertaa
uudestaan.

*

Olin pitkään paikallani
ajattelin hämähäkkiä syömässä illallista.

*

Tämän jälkeen nukkuu hyvin
unessa koivun lehdet
värjöttelevät.

*

Nuori humalainen kahlaa kaislikossa
linnut karkaavat
kuin rumpukomppi.

*

Aion kääntyä
avata verhot meille
ettemme tuntisi kylmää
hapuilevaa pelkoa.

*

Lokit lentävät 
kuin etsien ulospääsyä taivaalta.

*

Juhannussaunassa
hirsien oksat kuin silmät
itkemässä vähenevää valoa.

*

Hiljaa me lähdemme täältä
kuuntelemme katkeavia risuja.

Minä löysin sinulle neilikoita

uuden värisiä
hollantilaisia
kuin tulppaanit laulussa
laventeli on kuitenkin sinun lempikasvisi
minä teen tätä kiusallani
ei sinun tarvitse kiittää kutsusta
jo roomalaisilla oli aikoinaan tapana
laittaa sitä mukaan kylpyveteensä
nojata taaksepäin
ja nähdä
olet humalanvieras
tuli messinkisten kynttiläjalkojen päällä
kompastut
väärinpäin olet maailman parviäly
syysyössä lentävätkoirat
sahattujen piippujen muinaistulokkaat.

Se mikä vielä yöllä oli totta
riisuvaa kiihkoa
unta häpykummulla
tuntuu nyt aamulla
valheelta
väsyneen eläkeläisen
keinutuolijumpalta.


Runossa on hyödynnetty Yleisen suomalaisen ontologian (http://finto.fi/yso/fi/) käsitteistöä.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Keikoista, työstä ja rauhoittumisesta

Kesällä kun olin Turussa, eräs innokas nuori mies tuli ennen Ilmiö-keikkaa kyselemään kuulumisia ja tiedusteli miksei blogiini ole tullut liiemmin uusia päivityksiä. Vastasin hänelle, että tässä viime aikoina olen pyrkinyt vetäytymään omiin oloihini, sillä viime vuoden loppupuolella huomasin itsessäni uupumista, joka ei ollut mielestäni terveellä tasolla. Uupumus johtui monista asioista, ennen kaikkea Helsinki Poetry Connectionin luotsaamisesta ja siitä turhautumisesta, ettei kovasta työstä saanut oikeastaan juuri minkäänlaista taloudellista korvausta. Rakkaussuhteeni runouteen oli siis alkanut muuttua työksi.

Huomasin uupumukseni konkreettisesti W/ord -lavarunousfestivaalien aikaan. Edessäni oli tuolloin fantastinen festivaali, oikeastaan yksi unelmistani toteutuneena, mutta en nauttinut siitä juuri lainkaan väsymykseni takia. Silloin tiesin, että minun täytyy muuttaa tilanne itseni ja koko lavarunousyhteisön vuoksi. Päätin ottaa omalta osaltani takapakkia ja niin olen myös tehnyt, ainakin siinä määrin kuin olen osannut. Ihan täysin en ole pystynyt rauhoittumaan, tuskin koskaan pystynkään, mutta tällä hetkellä voin paljon paremmin, kuin vielä viime talvena. Samaa suosittelen kaikille muillekin, jotka tuntevat työuupumusta tai jatkuvaa väsymystä ylipäätänsä. On tärkeää olla itselleen rehellinen ja miettiä mitä oikeasti haluaa.

Usein itsensä tahtoo mieltää työyhteisössä korvaamattomaksi, varsinkin jos tekee jotakin joka on itselleen merkityksellistä, mutta on myös rohkeutta antaa toisille tilaa ja luopua. Omalla terveydellään ei kannata koskaan uhkapelata, talo voittaa lopulta aina. Ilokseni kuitenkin olen saanut huomata, että pienistä vaikeuksista huolimatta Helsinki Poetry Connection porskuttaa eteenpäin komeammin kuin koskaan aiemmin, eikä se tällä hetkellä ole enää kovinkaan paljon minun ansiotani. En kuitenkaan aio vähätellä omaa aiempaa panostani, vaan aion olla siitä ylpeä lopun elämäni. Harva ihminen pääsee laittamaan alulle jotain yhtä hienoa, kuin tuo alati liikkeessä oleva runoyhdistys jo nyt on!


Sitten positiivisia tulevaisuuden uutisia! Viime keväänä julkaisemani Kutsumme sitä kodiksi on jo melkein loppuunmyyty. Ilokseni olen saanut huomata, että painoksen ensimmäiset 300 kirjaa menivät sangen nopeasti kaupaksi, julkaistiinhan kirja muistaakseni vasta huhtikuussa. Nyt 400 kirjan painoksesta on jäljellä noin 60 kirjaa, joiden myymisellä ei minulla ole enää mikään kiire. Kun edellinen kirja on loppumassa varastosta, lienee mielekästä alkaa puhua jo seuraavasta.

Keväästä asti olen nimittäin kirjoittanut (sähköttömällä) mökillämme seuraavaa runokirjaani. Materiaalia on jo periaatteessa kasassa kirjan verran, mutta tiedän ettei sitä kuitenkaan ole vielä riittävästi. Jotain oleellista on  vielä sanomatta. Upeaa on se, etten tiedä vielä itsekään mitä on sanomatta, uskon sen selviävän syys-loka-marraskuun aikana, kun minulle taas vapautuu työkiireiltä (olen parhaillani töissä Helsingin Juhlaviikoilla) aikaa kirjoittamiselle. En malttaisi odottaa, että pääsen taas pilkkihanskikkaat kädessä naputtelemaan tekstiä kaupungin syntysijoille.


Tulevan kirjan kaikki runot ovat syntyneet vanhalla Erica-kirjoituskoneella, joka siirtyi minulle appiukkoni Teemu Hirvilammen kautta. Kirjoituskoneella kirjoittaminen on minulle uusi työskentelymetodi, jonka omaksuminen on ollut innostavaa ja rentouttavaa. Kirjoituskone on zen, se on luotettava, rehellinen ja rauhallinen ystävä. Olen kirjoittanut kaikki uudet runot pienille, hieman post it -lappua suuremmille papereille, joka on myös omalta osaltaan pakottanut minua tiivistämään sanomisiani.

Tulevan kirjan runot ovat rauhallisia, paikoittain ehkä seesteisiäkin. Ne käsittelevät luontoa, rauhoittumista, vapautta, ystävyyttä ja tietysti rakkautta. Olen pyrkinyt luopumaan viimeaikaisessa ilmaisussani lavarunouselementeistä ja aiempien kirjojen Helsinki-keskeisyydestä. Tuntuu että siltä osastolta olen sanottavani sanonut, ainakin joksikin aikaa.


Olen itse uusista teksteistäni innoissani ja olen myös päättänyt, etten niitä julkaise blogissani ennen kuin kirja on valmis. Varmasti luvassa on joitakin maistiaisia, mutta pääsääntöisesti runot löytyvät sitten seuraavasta kirjasta, jonka uskon tulevan ulos ensi keväänä tai viimeistään ensi syksynä. Ajattelin tälläkin kertaa kuitenkin ensin tarjota kirjaa isoille kustantamoille ja vasta sen jälkeen alan miettiä omakustannetoimintaa, ihan kuten olen tähänkin asti kirjojeni kanssa toiminut.


Muita kiinnostavia proggiksia on tuleva Saksan kiertue! Lähden lokakuussa yhdessä useamman runoilijan kanssa kahdeksan päivää kestävälle Saksan kiertueelle, joka huipentuu Frankfurtin kirjamessuihin. Kiertueella matkaamme Saksan läpi vanhalla paloautolla, jonka yhteyteen on duunattu sauna. Meillä on siis peseytymismahdollisuus läpi kiertueen! Esiinnymme useassa eri tilaisuudessa ja uskoakseni tulen esittämään runojani niin suomeksi, englanniksi kuin myös saksaksi, joista jälkimmäistä en kylläkään hallitse juuri lainkaan. Toisaalta ei se M.A. Numminenkaan taida ole mikään virtuoosi saksansa kanssa, suosio on silti suuri. Toivotaan, että niin on meidänkin!


Lisäksi olen jälleen syksyllä vetämässä lavarunoustyöpajoja nuorille ja toivottavasti myös aikuisillekin. Puhetta on ollut myös uusista vankilatyöpajoista. Keikkoja olen ottanut vastaan maltillisesti, haluan jatkossa tehdä esiintymisiä, joilla on minulle itselleni jokin merkitys. Seuraavan kerran runojani voi kuulla keskiviikkona 3.9. klo 17 Bryggeri -ravintolassa (Sofiankatu 2, Helsinki). Ai niin, ja olenhan toki kotisaaremme Isle of Sheep -tansseissa esiintymässä ensi lauantaina, tarkasta ajankohdasta en osaa sanoa vielä mitään. Turussa heitän myös keikan 1.10., tarkempia tietoja tuostakaan keikasta minulla ei vielä ole, palataan asiaan lähitulevaisuudessa. 2.10. olen Lappeenrannassa, mutta siitäkään en osaa vielä sanoa enempää. Helsingin Kirjamessuilla minua voi myös kuulla perjantaina 24.10.


Runoistani on tulossa myös kourallinen ranskannoksia erästä sikäläistä radio-ohjelmaa varten. Viime keväänä vietin rakkaan vaimoni kanssa laatuaikaa eräällä tilalla Lahden lähellä ja siellä sattui samaan aikaan olemaan mukava, vanhempi ranskalainen radiotoimittaja, joka oli tullut Suomeen tekemään ohjelmaa merkeistä ja merkityksistä. Tutustuimme Päijänteen rannalla ja päädyimme nauhoittamaan ohjelmaa varten tuoreita luontoaiheisia runojani. Runot kääntää lahjakas ja ystävällinen Claire Saint-Germain!

Mainittakoon vielä lopuksi, että olen edelleen aivan fiiliksissä yhdessä trumpetisti Jan Wälchlin kanssa kesällä tekemästämme keikasta! Jos joku haluaa buukata runoutta ja trumpetin soittoa (sekä elektronisia efektejä) yhdistelevän esityksen, ottakaa rohkeasti yhteyttä: harri.hertell@gmail.com


Hyvää ja tasapainoista syksyä kaikille!




Helsingissä 27.8.2014


Harri Hertell, runoilija


ps. ohessa hieno Runokuu-postikortti, joita jaetaan ilmaiseksi ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Etsikaa omanne ja lähettäkää kavereille! Niin ja Facebookissa olen hieman aktiivisempi kuin täällä blogimaailmassa eli kannattaa tutustua myös sivuuni siellä:https://www.facebook.com/HarriHertell2013




sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Uutta materiaalia syntyy

Viime aikoina on tullut kirjoitettua lähinnä kirjoituskoneella. Uutta materiaalia onkin syntynyt mukavasti.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Sahatut puut kauniissa pinoissa.

Niistä voi tulla mitä tahansa
paitsi metsä.
Turun koulubaarissa
juon yksin kuivaa siideriä
kun sitä kallistaessani
huomaan yllättäen tuoppini pohjalla
tiskikoneen piirtämät kasvot.

Siellä vanha ala-asteen opettajani
joka yläasteelle siirtyessäni ”väänsi tippaa”
kuten hänellä oli tapana sanoa
näyttäytyy nyt kummallisena.

Kumottua lasini tyhjäksi
en ole varma
itkeekö hän edelleen pohjalla
ja jos tekee
niin mistä syystä.
Tillikan ikkunasta
näen miten vesi virtaa kaupungin läpi
kuin lempeä päivähumala.

On turha yrittää ottaa kontaktia.
Innostun runoudesta
kuin dementikko erektiostaan
hetki toisensa jälkeen
muistamatta miksi.
Tässä maisemassa hän kuoli
en tiedä oliko tyytyväinen
Sanoa itsensä
toisiin kaupunkeihin
pukea villapaita
hymyillä tuntemattomien kanssa
oluella
olla eri mieltä
kuiskata rakkaus
leikattu kieli
täydellinen vagina
rahina jumalien heiluttaessa laatikkoa
suurta suunnitelmaa.

Sanoa itsensä
irti töistä
sopimuksista
kirjoittaa vaihtuvat maisemat

kahden maailman välillä
metsän vihreä raja
jossa kukaan ei ole kiinnostunut passeista
tunnusnumeroista paperilla.