Hae tästä blogista

torstai 23. lokakuuta 2014

Syksyn 2014 keikkoja

23.10. Runokeikka rumpali Jaakko Sunin kanssa Cafe Mascotissa Poetry Jam -klubilla klo 19:40. Tapahtuma FB:ssä: https://www.facebook.com/events/801482293250070/

24.10. Runokeikka Kirjamessuilla (Aino-sali) klo 15.30

24.10. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

1.11. Dj-keikka (yksityistilaisuus)

7.11. Juha Vainio -ilta ravintola Ilmassa (Karjalankatu 2 A 3, 00520 Helsinki) (dj-keikka), liput 22€. Tapahtuma FB:ssä: https://www.facebook.com/events/576076762518258/

12.11. & 13.11. Lavarunoustyöpajat nuorille Turun seutuvilla

13.11. Runokeikka Dynamossa, Turussa klo 20.00.

18.11. Runokeikka Kotkassa, Pub Albertissa

20.11. Name Droppailun SM-kisailut Siltasessa

22.11. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

28.11. Keikka Turussa

29.11. Kiiski Open Mic -klubin juontaminen Vastarannan Kiiskessä (Runeberginkatu 26, 00100 Helsinki), vapaa pääsy

5.12. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

16.12. Runokeikka On the Rocksissa (Mikonkatu 15, 00100 Helsinki) Katriinamies-klubilla

19.12. Runokeikka Oulussa Sport it -baarissa. Mukana menossa Dxxxa D & Hzzzt.

20.12. Runokeikka Rovaniemellä Kauppayhtiöllä. Mukana menossa Dxxxa D & Hzzzt.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Hikeä ja runoutta Saksassa

Ensimmäinen varsinainen ulkomaan kiertueeni on nyt takanapäin! Vaikka olenkin aiemmin esiintynyt useissakin vieraskielisissä maissa, tämä matka erosi aiemmista reissuistani merkittävästi kahdesta eri syystä. Ensimmäinen keskeinen ero oli se, että tällä reissulla oli mukana itseni lisäksi useita muitakin suomalaisia runoilijoita. Matkakumppaneina minulla olivat Kasper Salonen, Katariina Vuorinen, Heli Slunga, Esa Hirvonen ja Juha Kulmala. Lisäksi kiertueen aikana kuultiin musiikkivieraana Janne Masalinia. “Kiertuemanagerinamme” toimi saksalainen runoilijaystäväni Dirk Huelstrunk, jonka äänirunoutta on usein kuultu Suomessa, mm. Poetry Jam -klubilla.

Kaikilla aiemmilla ulkomaan runoreissuillani olen aina edustanut Suomea yksin enkä näin ollen ole voinut reissun aikana vaihtaa ajatuksiani ja kokemuksiani äidinkielelläni. Toinen keskeinen ero oli matkan pituus. Runoilimme Saksassa viikon ajan, yhteensä 11 kertaa. Aiemmin reissuni ovat käsittäneet kaksi tai kolme eri esiintymistä eli tämä reissu oli myös melkoinen maratooni aiempiin keikkamatkoihini verrattuna. Viikon kestäneen intensiivisen reissun jälkeen olo on luonnollisesti vähän ontto ja arkeen asettuminen tuntuu hieman haastavalta. Ajattelinkin siksi nyt jäsennellä ajatuksiani julkisesti, jotta kotimaisetkin lavarunousharrastajat saavat halutessaan tietää millaista meininkiä meillä Saksassa oli ja jotta itsekin hahmottaisin paremmin, mitä me oikeastaan kävimme siellä tekemässä.

Hetki ennen lähtöä Berliinistä

Schweiss & Poesie (hikeä ja runoutta) -kiertueemme alkoi lauantaina 4.10.2014 Berliinistä, Prenzlauer Bergistä. Avajaisiltana esiinnyimme sauna-automme ideoijan Dida Zenden ylläpitämällä bensa-asemalla, joka oli Didan mukaan “ystävällisesti vallattu”. Didalla on ajatuksena ottaa käyttöön hylättyjä bensa-asemia ympäri maailmaa ja tehdä niistä kulttuurikeskittymiä, joissa mm. lähiseudun asukkaat voivat järjestää tapahtumia. Projektin nimi on freie internationale tankstelle (http://www.f-i-t.org/). Tuollaisia kulttuuribensa-asemia toivoisi näkevänsä myös Suomessa! Esimerkiksi Turun ja Helsingin välissä sijaitseva Lahnajärven entinen funkkistyylinen bensa-asema olisi mitä huikein keikkamesta ja kulttuurikeskus!

Saapuessamme lentokentältä berliiniläisen “bensa-aseman” pihalle, oli paikalla jo hieman yleisöä, muutama median edustaja sekä tuleva kulkuneuvomme, entinen paloauto, johon oli rakennettu puulämmitteinen sauna. Saunan Dida oli rakentanut yhdessä kahden lahtelaisen puusepän kanssa vuonna 2012. Bensa-aseman pihalla oli myös tynnyritulet, iso jurtta ja pieni kioski, josta sai ostaa vettä sekä tietysti saksalaista olutta. Ilmassa leijaili savua ja jännitystä. Bensa-aseman pihalla saattoi kuulla vilkasta keskustelua niin saksaksi, englanniksi kuin kotisuomeksikin.

Avajaisissa meidän lisäksi esiintymässä oli mainio paikallinen rockabillybändi sekä berliiniläinen lavarunouspioneeri Wehwalt Koslovski. Ilmapiirissä oli selkeästi kihelmöintiä, johtuen osittain varmaankin siitä, että paikalle ilmaantui jatkuvasti lisää median edustajia. Yleisöäkin oli mukavasti paikalla, arviolta hieman yli 100 henkeä. Heti alusta alkaen huomasin, että haastatteluissa ja vapaamuotoisissa keskuteluissa olimme viemässä laajemminkin suomalaisuutta maailmalle, emme suinkaan pelkästään suomalaista runoutta. Haastatteluissa usein haluttiin puhua myös saunakulttuurista sekä muistakin asioista, jotka eivät suoranaisesti runouteen liittyneet. Eikä mikään ihme, harvoinhan sitä runoilijoilla on matkassaan lempeät löylyt tarjoava sauna-auto ja suomalaista iskelmämusiikkia!

Avajaisissa ensimmäisen esiintymistauon aikana alkoi myös reipas saunominen! Pian sauna-auton ovi kävi tiuhaan tahtiin, kun berliinin suomalaiset sekä saksalaiset saunoivat yhdessä iloisesti. (vinkkinä Berliinin suomalaisille voikin todeta, että sauna-auto lämpiää joka sunnuntai kyseisen bensa-aseman pihalla ja kaikki halukkaat ovat tervetulleita saunomaan vapaaehtoista kolehtia vastaan) Kuuman kopin puolella istui myös median edustajia, jotka tekivät haastattelujaan saunomisen yhteydessä. Tunnelma oli hilpeän innostunut ja välitön! Illan varsinaisen ohjelman päätyttyä laitoimme vielä Didan kanssa soimaan tekemäni soittolistat, jotka sisälsivat kotimaista rytmimusiikkia aina 1950-luvulta tähän päivään saakka. Avajaisiltana juhlimme reippaasti ja nostatimme alkavan kiertueemme yhteishenkeä mm. laulamalla!

Leppoisaa matkantekoa autobahnilla. Kuljettajana Goethe-instituutin Mikko Fritze. Kuva: Dida Zende

Seuraavana aamuna starttasimme bensa-aseman pihalta joskus yhdeksän aikoihin. Matkatavaramme olimme pakanneet saunan puolelle ja autossa sisällä istuikin nyt saksalaisten palomiesten sijasta suomalaisia runoilijoita pienessä kohmelossa. Hörpimme kahvia ja olimme kaikki hieman uupuneita, paitsi tietysti kuljettajamme Dida ja Mikko, jotka piristivät matkantekoamme laulamalla lähes koko autobahn -osuuden sikäläisiä schlagereita! Suunta oli siis kohti Hampuria ja tiedossa oli pitkä matka sauna-autossa, jonka maksiminopeus oli 70 km tunnissa. (saavutimme tosin alamäessä muutaman kerran jopa 90 kilometrin tuntinopeuden, jota tietysti riemuittiin huutamalla HYVÄ SUOMI!) Perillä Hampurissa olimme noin klo 16, joka tarkoitti sitä, että hyppäsimme käytännössä katsoen suoraan autosta esiintymislavalle, joka vielä kaiken lisäksi sattui olemaan Hampurin suomalainen merimieskirkko! 


Runoilijat merimieskirkolla. Kuva: Dida Zende

Yleisössä oli tavanomaista enemmän suomalaisia, joten esiinnyimme pitkälti suomeksi ja kaikilla meistä oli myös valittuna hieman tavallista rauhallisempia runoja, olihan ympäristönä kuitenkin kirkko. Kun keikka oli ohi ja yleisön kanssa oltiin juteltu niitä näitä, oli aika alkaa valmistautua illan seuraavaan esiintymiseen, joka sijaitsi Reeperbahnin läheisyydessä, aivan punaisten lyhtyjen alueen vieressä. Meillä oli aluksi hieman vaikeuksia löytää keikkapaikka ja kun yritimme kysellä ilotytöiltä missä sijaitsee Erichstrasse, saimme osaksemme vain ylimielisiä katseita. Lopulta baari löytyi ja klubi osoittautui olevan kaksikerroksinen hämärä, savuinen, mutta tunnelmallinen Comet club, jonne meidän lisäksemme saapui esiintymään kaksi paikallista slämääjää: Jan-Wilhelm Schund sekä Monika Mertens. Vaikka en heidän runoistaan juuri mitään ymmärtänytkään, oli mielestäni erityisesti Monikan esiintyminen ja ulosanti vaikuttavaa! Myös Dirk kehui Monikan esitystä ja tekstejä.

Dirk ja minä piirroshahmoina

Paikalle oli myös saapunut nainen, joka piirsi kuvia meistä ja runoistamme, samalla kun esitimme niitä yleisölle. Kuvat heijastettiin piirtoheittimellä lavan taakse, jotta yleisö pystyi samalla myös seuraamaan piirrosten etenemistä. Kaiken aikaa myös sauna-auto oli parkkeerattuna yökerhon sisäpihalle ja Dida jo lämmitteli siellä saunaa meille sekä yleisölle. Kun esitykset olivat ohi, “kiertuemanagerimme” Dirk tarjosi esiintyjävieraillemme juhlallisesti ja pilke silmäkulmassaan Koskenkorvapullon, jota oltiin maustettu mustikoilla. Paikalliset vieraat tarjosivat koko yleisölle kierroksen ja tätä ihmeellistä “vodkaa” maisteltiin haltioituneina. Suurin osa yleisöstä ei tainnut tyytyä vain yhteen schnapsiin! Paukkujen jälkeen lähdimme kaikki yhdessä saunomaan. Saunassa eräs paikallinen nuori neito tiedusteli minulta miltä tuntuu, kun on bändäreitä. Olin hämilläni enkä tiennyt mitä vastata. Sanoin, että olen vain niin iloinen, kun saan matkan runojeni kanssa ja tavata uusia ihmisiä. Sitten suuntana olikin jo Hannover!

Ensimmäisten kunnollisten yöunien jälkeen hyppäsimme jälleen hitaaseen, mutta kotoisaan sauna-autoomme ja saavuimmekin jo melko pian hannoverilaisen tehdasalueen pihaan. Parkkeerasimme sauna-auton Krass UNARTIG taidegallerian lastauslaiturille ja lähdimme tapaamaan esiintyjävierastamme, paikallista slämääjää Johannes Weigeliä, joka tykkäsi eräästä runostani siinä määrin, että kirjoitti jopa jälkikäteen yhden oman tekstin sen innoittamana (http://lostwordspoet.wordpress.com/2014/10/08/forgotten-words-thanks-to-harri-hertell-for-inspiration/).

Paistattelua Hannoverissa / Kuva: Esa Hirvonen

Esiintyminen Hannoverissa sujui rennosti ja hyvin! Kaikki esiintyjät olivat jo viimeistään tässä vaiheessa karistaneet alkukiertueen turhat jännitykset pois ja olimme kaikki hyvässä vireessä (paitsi Kasper Salonen, joka sairastui tilapäisesti syötyään ilmeisesti jotakin sopimatonta). Yleisössä oli jälleen muutama suomalainen, mutta pääsääntöisesti kuitenkin paikallisia. Keikan yhteydessä juttelin yleisön kanssa ja tapasin mm. hannoverilaisen lavarunoilijan ja räppärin Jan Schwentken, joka on tunnetun slämääjän Tobi Kunzen hyvä ystävä. Heillä on jopa yhteinen räppiryhmittymä nimeltä Hannover Robust (https://www.youtube.com/watch?v=fFvQ7UeDe3s). Jan itse tekee räppiä nimellä Big Tune ja puhuimmekin, että hän voisi vierailla jollakin klubillamme saapuessaan seuraavan kerran Suomeen. Ilta jatkui tuttuun tapaan yleisön kanssa jutustellen ja saunoen. Seuraavaksi määränpäänä oli Frankfurt ja kirjamessut, jonka teemamaana Suomella oli kunnia olla!


Hannoverissa runoiltiin myös saunatauoilla / kuva: Dida Zende

Pitkän ajomatkan jälkeen (yhdeksästä viiteen) saavuimme hieman nuutuneina saunapaloautollamme Frankfurtin kirjamessujen pihaan, jossa oli käynnissä jonkinlainen mielenosoitus. Olimme melkoinen näky saapuessamme saunamme kanssa messurakennuksen pihaan poliisien saattelemana. Lähdimme nopean ehostautumisen jälkeen kuuntelemaan Sauli Niinistön, Sofi Oksasen ja paikallisten poliitikkojen puheita, jotka olivat paikoitellen erittäin kuivia. Niinistö ja Oksanen puhuivat ihan hyvin, mutta paikalliset poliitikot puhuivat pelkkää politiikkaa verotuksesta ynnä muusta. Puheiden jälkeen luvassa oli kuitenkin onneksi rennot Suomen Paviljongin avajaiset, jossa oli tarjolla mm. Karjalanpiirakoita ja tarjoilijoiden mukaan suomalaista “gin & tonicia” (Lonkeroa). Paviljonki itsessään oli rauhoittava ja elegantti, tyylikkäästi suomalainen. Tilassa oli hyvin tilaa liikkua ja muuten melko hektiseen sekä ahtaaseen messukokonaisuuteen nähden se oli mielestäni myös sopivan rauhallinen. Tätä ihastelivat myös ulkomaiset messuvieraat. Paviljonki kuhisi myös FILIn työntekijöitä, niin että olin itsekin hämilläni miten heitä voi olla niin monta. Mainittakoon vielä tässä vaiheessa, että messukokonaisuus Frankfurtissa oli siinä määrin iso, että paikan päällä rakennuksista toisiin liikuttiin pienillä busseilla. Messualueen päästä päähän käveleminen kesti kuulemani mukaan noin 45 minuuttia.

Runodelegaatio kirjamessujen edustalla

Messuilta lähdimme lopulta nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän esiintymiseen. Tulevina päivinä yksi keskeisistä kohtaamispaikoistamme tulisi olemaan Frankfurt garten, sikäläinen urbaani puutarha. Ympäristömme oli siis entinen parkkipaikka, johon kaupunkilaiset olivat pystyttäneet puutarhan ja kioskeja, joista tarjottiin jälleen suomalaisia herkkuja kuten lihapiirakkaa, karjalanpiirakoita ja lohileipiä. Seuraavana päivänä pidimme puutarhassa virallisen tiedotustilaisuuden päivällä. Paikalle saapui jälleen lukuisia median edustajia. Meitä haluttiin kuvata niin saunassa kuin sen ulkopuolellakin ja haastatteluja annoimme myös useita, milloin mistäkin aiheesta. Paikalla oli lehdistöä ja television edustajia sekä Saksasta että Suomesta. Avajaistilaisuudessa annoimme myös pienet esiintymisnäytteet ja kerroimme tapahtuman järjestävistä tahoista (Goethe-instituutista, Helsinki Poetry Connectioniosta ja Turun Runoviikko ry:stä). Illalla esiinnyimme isolla joukolla Frankfurten gartenin pihalla sijaitsevassa suuressa teltassa, jonka jälkeen yleisölle näytettiin myös Miesten vuoro -elokuva. Leffan yhteydessä tietysti jälleen saunottiin!

Sauna-auto Roemerilla / Kuva: Dida Zende

Seuraavana päivänä esiinnyimme Open Books Festivalin yhteydessä Roemerilla, joka on yksi keskeisistä turistinähtävyyksistä Frankfurtissa. Kyseessä on iso aukio keskellä kaupunkia, jolla sijaitsee myös käsittääkseni kaupungintalo. Parkkeerasimme sauna-auton jälleen keikkapaikan viereen ja aloitimme show:n, joka oli tällä kertaa isossa vaaleassa salissa, johon oli pakkaantunut arviolta 200 henkeä. Kiertueporukkamme oli jo tässä vaiheessa saanut vahvistusta myös muusikko Janne Masalinista, joka hienosti täydensi runo-ohjelmaamme haitarin soitolla ja hypnoottisella laululla. Illan ohjelmistoon kuului myös Bändi -niminen paikallinen yhtye, joka soittaa suomalaisia tangoja, tietysti osaamatta suomenkieltä. Bändin soitto oli paikoitellen jopa bossanovahtavaa ja tunnelmassa oli jotain hyvällä tavalla vinksahtanutta. Tuntui kuin olisi kuunnellut Ruotsin laivalla bändiä, joka ei ole ehtinyt treenata tarpeeksi.

Mielestäni erityisesti Roemerin tilaisuudessa kiertueporukkamme oli erinomaisessa vireessä ja pitkä, hieman yli kolme tuntia kestävä, iltamme huipentui lopulta siihen, että kaikki esiintyjät yhdessä lauloivat yleisölle Unto Monosen klassikkotangon Satumaan!!! Bändi luonnollisesti säesti taustalla kun esitimme laulun suomeksi ja saksaksi. Laulamassa mukana oli myös Goethe-Instituutin fantastinen Mikko Fritze, joka osoittautui kiertueen aikana suureksi saunan ystäväksi. Paikan päällä meillä oli jälleen myös kirjamyyntiä, jonka yhteydessä menikin kaupaksi muutama runoteos. Yleisössä oli tälläkin kertaa melko paljon suomalaisia (miten paljon meitä oikein Saksassa on?) ja tietysti saksalaisia, enemmän kuitenkin jälkimmäisiä.

Ilta huipentui yhteislauluun / kuva: Dida Zende

Seuraavana päivänä vuorossa oli Kirjamessujen Suomen paviljongin virallinen esiintyminen ja esittäytyminen. Esiintymisten yhteydessä esittelimme jälleen kiertueen taustayhdistykset, jonka jälkeen annoimme noin 150 hengen yleisölle näytteet miten runoutta lausutaan suomalaiseen tyyliin. Esa Hirvosella oli esityksessään mukana, kuten edellisenäkin iltana, acapella -yhtye Plikat, joka hienolla tavalla väritti Esan jo muutenkin pirskahtelevaa esiintymistä. Mieleeni on lähtemättömästi porautunut Esan Siberian Delirium -runo. Myös Katariina Vuorisen kalevalaishenkiset lauluosuudet tuntuivat hiljentävän yleisön kaiken messuhälyn keskellä.


Kirjamessuilla / kuva: Kasper Salonen

Virallisen ohjelman jälkeen tiedossa oli taas iltakeikka paikallisessa baarissa, joka sijaitsi sikäläisen ammattikorkeakoulun yhteydessä. Tämä tilaisuus oli ainoa varsinainen poetry slam -tilaisuus kiertueemme aikana (lukuunottamatta Karlsruhen keikkaa, jolle Kasper lähti vielä sitten yksin lauantaina) ja se näkyi erityisesti yleisön ikähaarukassa. Paikalla oli lähinnä nuoria, arviolta 18-35-vuotiaita, runoharrastajia. Yleisöä oli tuolloinkin paikalla noin 150-200 henkeä. Illassa esiintyi lukuisia saksalaisia lavarunoilijoita sekä Heli Slunga, Kasper Salonen ja Janne Masalin. Koska minulla ei tuossa tilaisuudessa ollut esiintymistä, päätin lähteä Didan kanssa syömään ennen kuin aloimme lämmitämään yleisölle saunaa.


Katariinan kanssa saunassa. Tämän tapainen "valesaunomiskuva" meistä levisi ympäri maailmaa. / Kuva: Juha Kulmala

Illan taso oli varsin korkea, ainakin se mitä siitä näin, ja olin jälleen panevinani merkille, että saksalaista slämäämistä leimaa, voisi jopa sanoa vaivaa, liiankin kanssa huumori. Lavarunoilijat usein yrittävät ennemminkin kertoa hauskoja tarinoita, kuin esittää runoja. Välillä tuntuu, että suuremman suosion saa naurattamalla yleisöä, kuin esittämällä esimerkiksi runollisia havaintoja yhteiskunnallisista epäkohdista. Yksi runoilijoista kuitenkin tekstissään poltti natseja tulitikuilla, mutta olin huomaavinani, ettei se saanut kovinkaan suurta suosiota yleisön parissa. Esiintyjien elekieli ja ulosanti oli kuitenkin, ainakin kärkikolmikon kohdalla, erittäin vakuuttavaa. Sitten jäljellä olikin enää vain Dusseldorf!


Haastatteluhetki / Kuva: Dida Zende


Haikein mielin ja jo melkoisen väsyneinä jätimme Frankfurtin sekä sauna-auton taaksemme ja lähdimme kolmisteen Dirkin ja Esan kanssa junalla kohti Dusseldorfia, Kraftwerkin kotikaupunkia. Keikkapaikkana oli tyylikäs ja tunnelmallinen Zakk -kulttuuriravintola, joka on ilmeisesti varsin suosittu keikkamesta Dusseldorfissa. Yleisöä saapui paikalle tilan kokoon nähden mukavasti, arviolta 50 henkeä. Esiinnyimme tilan pienemmällä puolella, jonne oli saapunut myös paikallisen suomalaisen design-liikeen henkilökunta myymään Marimekon tuotteita, salmaripaukkuja ja muumikirjoja.

Dusseldorfin keikalla meidän kolmen lisäksi esiintymässä oli ainoastaan yksi kutsuvieras, sikäläinen poetry slam -pioneeri Markim Pause, mikä tarkoitti sitä, että kerrankin jokaisella esiintyjällä oli aikaa esittää runsaasti materiaalia, arviolta 25-30 minuuttia. Muiden keikkojen yhteydessä esiinnyimme kukin noin 10-15 minuuttia. Esitin runojani ensimmäistä kertaa biittien kanssa, suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Yleisö oli mielestäni erittäin tyytyväinen illan esityksiin ja erityisesti Esan boheemi habitus tuntui puhuttelevan ja naurattavan yleisöä. Esa myös esitti runojaan luontevasti saksaksi, joka varmasti oli yksi syy hänenkin menestykseensä Saksassa. Zakkin keikan jälkeen sain myytyä jopa kaikki loput kirjani illan suomalaisyleisölle. Varsinaisten ohjelmanumeroiden jälkeen oli vuorossa After Show -juhlat, jotka kunniaksemme oltiin järjestetty lähettyvillä sijaitsevassa galleriabaarissa.

Baarin yläkerrassa soitin henkilökunnan pyynnöstä suomalaista rytmimusiikkia soittolistoiltani ja alakerrassa raikasi kovaan ääneen humppa Eläkeläisten toimesta, tosin levyltä soitettuna. Paikallinen taideväki kertoi, että nykyään saksalaishipsterien parissa humpan tovaekeminen on k juttu. Hetken mielessäni käväisivät tulipunaruusut, heilit karjalasta ja jätkänhumpat. Vielä viimeisen kerran kohottelimme maljoja yhdessä saksalaisten kanssa ja juttelimme runoudesta, suomalaisuudesta, saksalaisuudesta, saunasta ja jaoimme yhdessä kiertueemme aiempia kokemuksia. Herra Pause tuntui ihastuvan suunnattomasti soittamastani musiikista ja selvisi, että hänelläkin on kattavat kokoelmat, erityisesti saksalaista, 1950-1970-luvun musiikkia ja niinpä sovimme, että kehittelemme jotakin runoutta ja dj-hommia yhdistelevää tulevaisuudessa Suomessa sekä Saksassa.

Kebabin kautta hiippailimme lopulta kotihotellille väsyneinä, onnellisina ja helpottuneina. Kiertue oli onnistunut mainiosti! Olimme tavoittaneet paljon saksalaista runoyleisöä, saunayleisöä sekä mediaa. Meidät oltiin huomioitu erittäin hyvin ja meistä oltiin aidosti kiinnostuneita kaikialla minne menimmekin! Saimme kokea paljon vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä, joka on ainakin minun mieleeni jäänyt toiveikkaana lämpönä. Toivottavasti pääsemme taas pian levittämään runouden (ja miksei myös saunankin) ilosanomaa minne tahansa päin maailmaa!

Lopuksi haluan vielä kiittää Taiteen edistämiskeskusta saamastani matka-apurahasta, jota ilman en olisi tätä runokiertuetta saanut kokea. Vielen Dank!

Suomi-leipiä Frankfurtissa


perjantai 3. lokakuuta 2014

Turkulaisnuorten haastattelu

Kävin Turussa 1.10. keikalla ja samalla vedin nuorille muutamat lavarunoustyöpajat yhdessä Juho Kuusen kanssa. Paikalliset nuoret kuvasivat keskiviikon keikan ja haastattelivat samalla minua mm. aiheista "spoken word", "runojen kirjoittaminen", jne. Katso video täältä: https://www.youtube.com/watch?v=pCRUYSy7Xzw

Uusi kirja-arvostelu

Matias Koriseva teki myös kirja-arvostelun uusimmasta teoksesta. Yllättävää kyllä hänkin sijoittaa kirjan kokonaisuudessaan Kallioon, vaikka muistaakseni ainoastaan Kotimatka sijoittuu selkeästi em. kaupunginosaan. Koriseva mm. toteaa: "Parasta Hertellin kokoelmassa on sen kaunistelematon rehellisyys sekä luettavuus ja kielen puheenomainen sujuvuus. Runot ovat esitettävän ”kuuloisia”, kalliolaisia."