Kaupunki jota rakastaa
paeta viskipullo kainalossa metsään
tulen lämmössä
sieniä korikaupalla vielä tammikuussa
toiset vetää suoraan flinderistä brenkkua
mutta minulla on huumeongelma
rakas ottaa lähes kaikkea
ja se hiertää vain muita
että toinen on lupaava
narkkarin tai itsemurhaajan alku on jossain
ennen syntymää
kun traumoilla sattuu olemaan tapana liftata
sukupolvesta toiseen
keilakasseissa avaruus
maton alle lakaistut pettymykset revityt hiukset
tietäähän sen
etteivät parhaat hetket kestä
toistu kuin keikkuva riippusilta
kaljuuntuva aika
joen päällä yksinäinen kaulittu sorkan jälki
eikä mulla ole markkoja taskussa
mutta vain laulaa ja juoda
ei koskaan naida - itkeä - muistaa
tippuvia pommeja tiilenpää kerrallaan
kaupungin murskasta kasvaa savuton päivä
ja hyvää huomenta!
porvarisherra ottaa hanskan pois kourasta
konditorian tiskillä
sivelee suomenruotsalaisia viiksiä
tuo välinpitämätön mies
jonka kivekset pitäisi takoa lihanuijalla
muttei elämä ole niin tasaista
eikä tuskasta
koskaan löydy vastausta
kysymykseen jota osaisi etsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti