Koti jokaisen radan varrella
matkalaukku pullollaan lamaa ja lauluja
märät lehdet kiskoilla
Kouvolan kohdalla
kaiuttimesta valahtaa rutisevia lauseita
ravintolavaunun pöydillä seisovia kahvikuppeja
jähmettyneinä ja onttoina
kuin Puijon tornista putoava sanoma.
Näin tehdään matkaa
tupakkakopissa paksut pilvilaivapuheet
savolaisukon kasvoilla ikiaikainen risukasa
ja suosta nousevat sanat
kaljakertomukset savannihattulla kruunattuina.
On parkeerattuja autoja
tyhjiä lauseita junalaitureilla
variksen siiven iskun mittaisia ajatuksia
asioita joiden puolesta elää – ei kuolla.
Isä meistä jokaisessa
ja me jokaisen isän harteilla
helähtelemässä kosteassa aamussa
kuin nailonkielet kitaran kaulalla.
Maalaamaton graffiti vastaheränneellä iholla
päällekkäin pinotut betoniputket
muikun tuoksuisissa perinteissä
kaupatut väitteet kansankunnan edusta
niin kuin me olisimme yhtä ja samaa
putkilamppujen sydämen lyöntiä
sahattua metsää
kuivia valheita
matkustamista lupauksien reunoilla
vailla lippua
kohti asemaa
jonka ainoalla vapaalla tuolilla
istuu miljonääripoika ilman perintöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti