Sydän lakkaa juoksemasta
se pysähtyy yllättäen
kuin seisahtuva vesi
vielä aamulla kauppakassit käsissä virrannut
muttei koskaan kaukana
höyhen joen pinnalla
naakan takista pudonnut
kalliolle jolle tuuli puhaltaa samalla tavalla
kuiskaa ikävän pimenevistä illoista
vaikka talvi vasta hieroo kuivia kasvoja
hartioilla valkeat tähdet kuin hilse.
Sydän lakkaa
se ei jaksa enää halata
niistää nenää palata
hapuilla nortti huulessa kohti yön viimeistä raitiovaunua
eikä mikään pulppua
pumpun kampi on jäätä - ei liikuta
surettaa vain katsella murenevia kasvoja
bussikaistalta lentää loskaa kohti postinjakajan housuja
laukussa mukana tutkimaton sanoma
valinta jonka osa on valahtaa alas luukusta
ettei mitään tarvitsisi katua
jättää yhtään kirjettä avaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti