Oulu

Makkaraperunoiden loputonta bluesia
ovessa ei nimeä
ei vihaa
ei mainoksia kiitos
huoneistossa kotieläimiä
talutetaan hampaiden välissä roikkuvia totuuksia
polisiipatsaan lankatessa kumipamppua
vasten taideopiskelijoiden kasvoja
täällä tehdään tyhjiä oluita viikko kaupalla
muovikasseihin pussitettuja muistoja
saunanlauteilla hikipisarat kuin Perämeren kuorsaus
heiluttamassa hammastikkuja
betonitalojen kohdussa
lapset kantavat roskia katoksen alle kunnioituksesta
ollaan täällä
istutaan kuin viimeiset intiaanit
Snookerin tupakkakopissa
homeiset seinät valuvat kaipausta
oven narinassa kireä hymy
nännit pystyssä pikkuhousut taskussa
kaikki ei ole niin tarkkaa rakkaudessa
suudellaan kuin olisi vain yksi yö aikaa
kumotaan väite ihmisen itsekkyydestä
rakastellaan taskuihin reikiä
hierotaan kipeät reidet pehmeiksi
annetaan lasin vielä täyttyä
sillä ilta on pitkä
putkessa edelleen muutama kirja
ja ohi ajavissa autoissa toistuva lähtö