Runoilijan vapaapäivä

Lokapalvelu lutkuttaa litkua maan alta

ilmassa kevättä

vihreän vallan juurikasvua

pölyn ja paskan säveliä

kuin koulupojan puiston penkille unohtama reppu

voin olla kerrankin avoinna

kirjojen kysymykset vielä vastaamattomina

levällään ja huoletta

sormien päissä tunto tulevista ajoista

jotka eivät ole totuuden kastehelmiä

sateevarjolla suojattavia

sillä rakkautta ei voi loppuun pumpata
lihaksia venytellä liikaa
lemmen lentokentällä

laskeutuminen aina yhtä kohtalokasta

mutta nopeaa

sileiden kaulojen suloista harmoniaa

alati lyheneviä hameita ja katuun tallattua kiimaa 

talonmiehen antaessa kyytiä talven hiekoitukselle

ja runoilijalle luvan kulkea
takki auki aamupäivästä
askelissa itselleen annettu oikeutus

olla lunastamatta odotuksia
yhden päivän osalta.