Koira tarvitsee hihnansa
yö liiskautuvan kahinan
askeleet märällä hiekalla
kuulostavat kuin joku hieroisi kasvoja
vasten rakeista betonia.
Olemme täällä ikkuna auki
mutta mitään ei tapahdu
läpiveto kiertää yksin alakuloisena
pudottelee postiluukusta tietoja
mitä jonkun toisen mielestä pitäisi
maksaa asumisesta vedestä sähköstä
näytön epäluuloisesta valosta
kun kovakuoriainen riisuutuu yöllä
panssariasustaan.
Jokin jättäytyy aina pois
irtoaa hetki toisensa jälkeen
kuin lapsen hammas
ilman verta tai itkua
maailmaan ei synny muutoksia
vaimoille puhtaita petauspatjoja.
Sormet tekevät työtä
käskemättäkin tulkitsevat kokeman
muovailevat sanoista kiihkeitä
tanssilattioita
kipeitä käsiä ja alenevaa itsetuntoa
luovat lauseen kantakapakan tahmeasta
matosta
joka halkeaa liitoksista
syrjään painetuista haluista
pottipeliin kadonneista kolikoista.
Me olemme täällä useina iltoina
ikkuna auki ilman syytä
on vaikea hyväksyä
ettei ole tarkoitusta
syvää lommoa linja-auton kyljessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti