Tupakoivat kuolevat nuorempina

huutavat illassa kaupungin nimeä

ovat matkalla vapaasta tahdosta

nimikyltin katkenneesta laulusta

naarmusta aurinkolasien pinnalla

unelmat luistelevat, uivat, nukkuvat

synnitön heittää ensimmäisen kiven

ja siitä syntyy renkaita

arkipäivän psykedeliaa savua

juopon pälvikaljulla puistossa

haaksirikkoituneen patsaan penkillä

aika katkeaa kuin laiva

töräyttää merkin lähdöstä

tupakoivat kuolevat nuorempina

ja kaikki menee hyvin

kun on kengät jalassa

niin on haudattu myös monta lihasta kieltäytynyttä

selkään liimautunutta paitaa

ja hiessä lähihistoria

kalliosta irronnut pala hammasta

taivaan määrätynkaltaista valoa

pahvipuheita roskalaatikoiden luvalla

tupakoivat kuolevat nuorempina

tahtovat vallata maailman

siemenen jokaisen huulilta

pillumellakkaa venäjän luvalla

sanat kumpuavat kylmistä tölkeistä

näyttelijän taskussa mattia

muttei kukkaroa

vapaus olla kuka tahansa

paitsi itsensä

kaapata puheet kuiskaajan kopista

pyyhkiä huskyn turkista

jättiläisen tarjoama illallinen

yhteiskunnan täikampa

rohkeus elää ja olla

määrittämättä itseään

muiden kautta

tupakoivat kuolevat nuorempina

täyden kuun veljeskunta tappelee porttikongissa

yksi kerrallaan

hiukset putoavat

kaksihaaraiset ajatukset lorisevat

taskulamppujen täyttämillä rypyillä

kumpuavia juhla-asuja

rintoja ilman liivejä

roikkuvia lauseita

pelastusrenkaita sängyn laidalla

meistä jokainen harkitsee polttavansa nurtsia

jonka varrelta voi löytää palan kesämaasta

tupakoivat kuolevat nuorempina

tietävät minne happi ei lopulta kierrä

sykkivän sydämen reunalta

on helppo pudota

päästää irti

antaa hampaiden kellahtaa suusta

ennen kavereita