Hae tästä blogista

perjantai 28. kesäkuuta 2013

En pidä enää numeroani puhelinluettelossa

En pidä enää numeroani puhelinluettelossa
toisin kuin Bukowski teki.

Hänelle sentään fanit toivat mäyräkoiria oven eteen
ja kauniit daamit tarjosivat petiseuraa
mutta minulle lähetetään vain duuman vastaisia propagandakirjeitä
Sylvester Stallonen Cobra -elokuvia
valmiiksi täytettyjä viisumipapereita Valko-Venäjälle
ja muita sellaisia lähetyksiä
joiden kanssa en oikein tiedä mitä tehdä
pitäisi kai mennä kielikursseille työväenopistoon
saadakseen selvää fanipostista.

Pitkään pohdin miten toimia Cobran kanssa
mietin uskaltaisiko sen katsoa
esimerkiksi viruksien tai vakoiluohjelmien takia
mutta lopulta mielenkiintoni voitti
ja tarkastin kyseisen pätkän.

Niille teistä
jotka ovat yhtä tietämättömiä tämän klassikon suhteen
kuin minäkin olin vielä hetki sitten
voin paljastaa juonesta
että Stallone alkaa yksin taistella korruptiota vastaan
repii elokuvan haukkakohdassa gangsterin paidan pois päältä
ja sanoo uskottavasti
CLEAN UP YOUR ACT!

Minä osaan sanoa vain hojo hojo! ja dägä dägä!
ei sellaisilla hokemilla voi kenenkään paitoja repiä
hyvä jos saan aamuisin vedettyä vaatteet omaan niskaani
kun kiiruhdan taas johonkin tapaamiseen
kertomaan ties monettako kertaa
samat asiat lavarunoudesta
ja mikäpäs siinä
jos Imagessakin jo verrataan Kari Salmelaiseen
Napakympin juontajana on helvetin hyvä olla!
siinähän tapaa epätoivoisia sinkkunaisia
ja parhaassa tapauksessa
saa itsensä sniikattua mukaan kylpylälomalle Bulgariaan.

On minullakin tietysti myös mukavia faneja
ainakin yksi
sanotaan häntä vaikkapa Eetuksi
hän soittelee minulle usein
mutta vasta siinä vaiheessa
kun katsoo olevansa arvoisessaan humalassa
puhuakseen kanssani
tai jättääkseen vastaajaani viestinsä.

Viimeksi hän soitti juhannuksena
kun olin keikalla Madridissa
en oikein tahtonut saada selvää asiasta
kun hän vain toisteli
Harri hei! Hei, Harri! Harri, kuuntele mua!
ja vaikka annankin työni puolesta
ihmiselle mahdollisuuden puhua
ei kännykkäni ole osa open mic -tilaisuutta.

Vähän aikaa sitten soitti joku nainen
kyseli minulta täysin vieraan performanssitaiteilijan yhteystietoja
ja kertoi olevansa myöhemmin päivällä menossa Kiasmaan.

Sekin on sinänsä ihan kiinnostavaa informaatiota
mutta kun ei minua ole vielä verrattu 0100 100:aan
saati sitten Karpoonkaan,
niin turha vaivautua tuollaisilla asioilla
jos ei ole kyse lomamatkasta Mikkeliin
tai vaikkapa Kokkolaan.

Muistan myös kuinka yksi daami tuli keikan jälkeen
melkoinen kiilto silmissään kertomaan
että tietää missä asun
että on monesti nähnyt kun lähden kotoota.

Eikä siinäkään mitään
jos olisin saanut tietää jotain muuta
että mitä helvetin merkitystä sillä on että hän on nähnyt minut
mitä hän sillä haluaa sanoa?

Usein kaikki tämä saamani palaute
ja yleisön ystävällinen huomio
viiden vuoden määrätietoisen
lähes palkattoman työn tulos
hämmentää minua.

Tämän kaiken takia
en varsinaisesti alkanut järjestää näitä tapahtumia
ja vaikka en tiedäkään Bukon motiiveista
niin uskon että todellisuudessa
kirjoitti hän sitten mitä tahansa pullistelua
oli maestro tyytyväisimmillään silloin
kun hän makasi vaimonsa vierellä kaksisteen kotona
lempimisen jälkeen puhalteli savurenkaita kohti kattoa
ja koko ajan puhelin olkkarin pöydällä
oli ollut revittynä irti seinästä.

2 kommenttia: