Helsinki-päivän kunniaksi

Tytöt pysäkeillä

sukivat hiuksiaan

hameet kesästä köyhtyneinä

ja kaikilla yllä

samat nahkatakit

surulliset lupaukset kapinasta

liian lyhyet ajatukset

eikä tietoakaan vapinasta

suuhun pesineestä pahasta tavasta

mutta matkustetaan hetki ilman lippua

pummilla aikuisten maailmassa

kokeillaan päästä baariin ilman pahveja

pelottavan polttavia katseita

penkkien väliin piilotettuja spiguja

pärjääjät kantavat koiranruokaa luxus-tavaratalon kasseissa

ja vuodet kiertävät samoilla kiskoilla

liian kovalla kiireellä

kovanaamakundit sylkevät ulos lapsuutta

avaavat vetoketjuja

saksien polkiessa haitsua

sydämen pumpatessa bassoa

ilman puhdasta omatuntoa

astioilla syömättömiä tunteita

äidin pohjatonta huolta

sanomattomia virtoja

vastaamattomia puheluita

vaikka tekisi mieli kertoa kaikesta

arvista hihoissa

veljen valkoisista viivoista

jotka eivät ole merkkejä suojatusta kulusta.

Joku pukee ylleen morsiusasua

ja miettii turhaan näyttääkö maailma kauniilta

ilman pakkopaitoja tai lepositeitä

nuori anorektikko nääntyy balladin päällä

laitoksessa

kahvi maistuu unelta

aidat pumpulilta

päivien hypätessä kyytiin lukitsematta ovia

kannetaan perintöä mukana

vihaamatta tuttuja kasvoja kuvissa

sielussa napittamattomia paitoja

mainoskyltin juurella pulut etsivät pulleita vuosia

ilman syyllisyyttä

lyödään lankkuun nauluja

kalterien taakse sikatauluja

ratkaistaan maailma napin painalluksella

kaipaamatta satakielen laulua

kaupungin alkusijoilla

isoäitien vankkurit natisemassa

ohi lapsuuden traumojen

kesälomien toteutumattomien toiveiden

joita levykauppias kastelee

kahden kiskon keskellä

harmaata jatsia jo kulmakarvoilla

huuhkajat ostoskeskuksien katoilla

tarkkeilemassa kaksisataa vuotiasta pääkaupunkia

jonka neonvalot sortuvat pois rahapusseista

enteenä erään aikakauden lopusta.