Voisi puhua 
mikä tekee onnelliseksi
kääntää kylkeä, tajuntaa
hölkätä aamusta iltaan
läpi rappukäytävien
läpi rappukäytävien
seiniin nojaavien roskakassien
haistaa keitetyn kahvin ja eksyä lukemaan
katkeraa julistusta harmaassa
sähköboksissa
jonka vieressä ränni
takana spigu pölyssä
ei kai löytänyt enää suonia
päätti luopua katselemasta puistoa 
jonka lapsista
jokaisella samat vanhemmat.
jokaisella samat vanhemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti