Yksi ruusu on kasvanut laaksossa

Ahvenessa

tiskin takana

iso rintainen nainen laskee kolikoita

lisää juomaa hanasta

minä kevennän oloa

ja virtsa pyörii laarissa

kuin vinyyli jolla on vuosirenkaita

vähemmän kuin minulla

vaikka jokaisessa laaksossa

kasvaa yksi ruusu

en usko että löydän omaani

tänään tästä paikasta.

Basisti

Kengät kumisevat parketilla

kuin särkyneet stereot

me humahtelemme onttoina

ilman nuotteja

voi soittaa suojatta

omasta elämästä löytyy aina sooloja

lupa läpytellä kaulalta

muutakin kuin komppia.

Bensa-asemalla

Vielä hetken aikaa

ilmassa on polttoaineen tuoksua

kellot ovat edellä

ja aamulla bensa-asemalla

romani tulee kauppaamaan villasukkia

hanskoja

eikä minulla ole rahaa

ja siksi hänkin on juttutuulella

kun puuttuu kahisevaa

takin rahinaa pakkasessa

talvessa kaikki on rehellistä

kenelläkään ei ole hetkeä johon pysähtyä

katsomaan miten vesi jäätyy

laivan kuljettua

taivaalla ei näy lokkeja

nekin ovat paenneet lopulta

hetkeksi luopuneet tästä kaupungista

joka on kuin tarjoilija kantakapakassa

kaikkien kasvoilla

ilme joka kertoo

miksi emme kiirehdi

kohti kotia.

Jos olisi lasi

jokaiselle runolle

löytyisi yleisö.

Joskus runot tulevat

Joskus runot tulevat kuin talvi Helsinkiin

pitkän odotuksen jälkeen

yllättäen kapakassa

kuulee nurkkapöydistä puhetta

Kanarian lomista ja viikonlopun kuppilakierroksista

niistä aiheista voi rakentaa

kirjansa, keikkansa

nostaa lasin pöydästä ja nähdä

pöytäliinaan ilmestyneen

tuntemattoman maailmankartan

joka katoaa

yhtä nopeasti kuin runotkin

jos niitä ei uskalla jakaa

toisten samanlaisten kanssa.

Tämä voisi olla tanssia

Tämä voisi olla tanssia

valssi jossa ei tarvitse osata askelia

mutta me emme uskalla sanoa

kumpikaan ei tiedä miksi
jalat puhuvat

eri rytmiä kuin sanat.

Kahdenlaisia asiakkaita

Tässä kapakassa on kahdenlaisia asiakkaita:

niitä jotka juovat

koska ovat yksinkertaisia

ja niitä jotka juovat

koska eivät halua myöntää

että mikään ei ole yksinkertaista.