Larun sillalla

Aina ei kannata pysähtyä

juuri silloin kun haluaisi
katsella ohi ajavaa kaksikymppistä

vilkuttaa tuntemattomille ja toivoa

että Larun sillalla

kalastajat kantavat kissoille fisuja.

Josta ei puhuta

Miten luopua

sellaisesta jota ei koskaan saanutkaan

laittanut taskuunsa kuvaa

muistoa ensimmäisestä huudosta

vieraassa kaupungissa

jollakin pikkukadulla

kaupan edessä huomaa yksinäisen hanskan

joka kaipaa kättänsä

lämpöä jota sai pitää sisällään

niin kuin nyt tätä surua

josta ei puhuta

haudata ilman nimeä.

Hertell & Hertell keikalla Mbarissa 6.2.2014

Helsinki Poetry Connection julkaisee Harri Hertellin toisen runokokoelman

TIEDOTE 21.1.2014

JULKAISUVAPAA HETI

Helsinki Poetry Connection julkaisee Harri Hertellin toisen runokokoelman

Suomessa lavarunousilmiön synnyttänyt Helsinki Poetry Connection -kollektiivi julkaisee 27.3. Cafe Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki) Harri Hertellin runokokoelman Kutsumme sitä kodiksi.

Kutsumme sitä kodiksi on helsinkiläisen Harri Hertellin toinen runokokoelma. Runoilijana, spoken word -artistina, dj:nä ja kulttuurituottajana työskentelevä Hertell on viime vuosien aikana huomioitu laajalti eri medioissa mm. runoutta ja musiikkia yhdistelevien Dubros- sekä Hertell & Hertell -yhtyeittensä levytysten myötä. Kovassa nosteessa olevan sanataiteilijan esityksiä on kuultu ympäri Suomen ja myös maan rajojen ulkopuolella. Hertellin runoutta on käännetty neljälle kielelle. Hertellin toinen runoteos jatkaa ja syventää sitä, minkä vuonna 2011 julkaistu, ja sittemmin loppuunmyyty, esikoisteos Kunnes oppii kävelemään aloitti.

Kutsumme sitä kodiksi kertoo eräästä kaupungista ja ihmisistä, joille se on koti. Se kertoo, mitä työmiehet näkevät kerrostalojen huppujen alla ja mitä juopot huutelevat raitiovaunuissa. Se kertoo tytöistä, jotka odottavat suudelmaa ja kolmesta oluesta, jotka juodaan lounastauolla. Se näkee, miten yökerhon lattialla katoaa ekstaasinappi ja miten aurinko laskee lintutornin taakse kuin nukahtavan sormista putoava savuke. Se näkee ilmiöiden ainutkertaisuuden ja kauneuden, mutta havaitsee myös elämän, joka etenee uomassaan: talonmies lakaisee natsat kadulta, lehdenjakajat suhisevat kuin kaislikko, ja kaikki koirat ulostavat samalla tavalla.

”Hertellin runoissa toistuvat yhteiskunnalliset teemat, menneiden muistelu ja paikoin inhorealistisetkin kaupunkitarinat. Rujoudesta huolimatta rivien välistä voi lukea kehotuksen uskoa itseensä ja olla vaipumatta kyynisyyteen.” -Jouni Viitala / Kirkko & Kaupunki 22.6.2011

”Helsingistä on tulossa lavarunouden kuuma piste, mikä on häkellyttävän paljon Hertellin ansiota... Hertell on tuottajan roolissaan jonkinlainen renessansinero, ja porukka jonka kanssa hän työskentelee on pystynyt synnyttämään ilmiön, jota ei voi olla hämmästelemättä.” -Aleksis Salusjärvi / Luutii -kulttuuriblogi 13.4.2013

”Teksteissään Hertell kuvaa erityisesti kaupunkielämää, isä-poika-suhdetta ja vanhemmuutta. Kaupunkikulttuurin perinteet ovat vahvasti läsnä.” -Sini Mononen / Helsingin Sanomat 4.4.2012

”Hertelliä on kuitenkin vaikea kuunnella ilman pientä hymyä suupielessä – runojen sanoitukset ovat vakavista aiheista huolimatta varsin huvittavia, eikä runoilijan matalaa ja pehmeää ääntä voi kuunnella tulematta hyvälle tuulelle.” Aaro Beuker / Desibeli.net 28.10.2013

Lisätiedot, haastattelut ja arvostelukappaleet:

hkipoetryconnection@gmail.com

http://hkipoetryconnection.blogspot.com/

http://mieliemmepelloilla.blogspot.com

Kutsumme sitä kodiksi julkaistaan 27.3.2014

Seuraava runokirjani Kutsumme sitä kodiksi julkaistaan torstaina 27.3.2014 Cafe Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki). Tervetuloa juhlimaan kanssani uutta kirjaa! Tammikuun loppupuolella viralliset tiedotteet kirjasta lähtevät liikkeelle...

Lammassaaren saunalla

Osaan kirjoittaa auki vapauden

menetyksen

saunan oven

astun ulos ja näen Itämeren

kuinka Kulosaaren sillalla liukuvat metrot

dösät

rikkaista kaupungiosista toisiin

ja kuumalta iholta
nousee höyryä

päästän irti vihasta

uskallan viimein ottaa vastaan kaikki vuodenajat

pimeän

hyväntahtoisen hiljaisuuden.

Minä odotan

että joku kysyisi lippua

kertoisi paikkani maailmassa

kolistelisi ohitseni minibaarin kanssa

kun maisemat vaihtuvat

asemat nukkuvat

puut ovat korkeampia

kuin odotukseni

ja lehdet terävämpiä

kuin ajatukseni.

Metsien ja salaattipeltojen läpi

matkustan

taivun lopulta

ottamaan vastaan

syntymättömät lapset

ja olen perillä

jokaisessa hetkessä.