Kattava kirja-arvio Kiiltomadossa

"Hertellin runot ovat intiimejä, paikallisia ja kiinni tässä ajassa, mutta niissä on myös historiaa ja liikkeen tuntua." 

Lue arvio kokonaisuudessaan: http://www.kiiltomato.net/harri-hertell-kutsumme-sita-kodiksi/

Runoilija pankissa

Minulle soitettiin monta kertaa

pankista tahtoivat juttelemaan

yritin selittää ettei siihen ole asiaa

mutta nainen puhelimassa halusi saada

tahtonsa läpi

ja niin viikon päästä

istuin valkoisessa konttorissa

nuoren naisen kanssa pienessä suljetussa huoneessa

hän katsoi minua iloisesti silmiin

ja alkoi tiedustella

onko metsää, asuntoja tai muuta

sanoin että näettehän te sieltä koneelta

ja ennen kuin olin ehtinyt riisua takkia

palaverimme oli loppumassa

minua ohjattiin jo kohti ulko-ovea

vielä lähtiessä

hän tarjosi minulle hymyillen heidän mainoskynäänsä

kiittäen käynnistä

ja minä kumarsin syvään

laitoin kynän taskuuni

lähdin kotiini

ja kirjoitin sillä kaiken ylös runooni.

Apurahan saajan tilinumero IBAN-muodossa: FI 93 5541 2820 019967

Viite: 201 70211

Katson sinua

yksi vihreäksi värjäytynyt tiili putoaa katolta

varikset pitävät kokousta torilla

sinulla on hiukset kuin pojilla

maa on märkä mutta kukaan ei muista sadetta

puistossa lapset juoksevat ympäri taloa

katsot minua

nainen kamera kädessä, liian hennolla otteella, se on lavastettua

sytytän öljylampun jotta näkisi lukea

lehmusten oksat värisevät kuin krapulainen kylmissään

omenat kulhossa rypistyvät hitaasti

sitä ei erota silmillä

bassokuvio alkaa rullata

katseellakin voi kuulemma raiskata

torvet tarttuvat mukaan itsevarmalla otteella

raiskauksessa on kyse vihasta

kitarariffi puhuu diskoa

en tunne ketään jolla olisi niin raivoisat silmät

mukaan syöksyy moogi ja yhtäkkiä

tämä on unta

agenttielokuvien nopeita kohtauksia

tapahtuu paljon hirvittäviä asioita

mutta kaikki tuntuu hauskalta ja innostavalta

verhot lasketaan

katseemme eivät vielä kohtaa

majakat tervehtivät laivoja

ikkunan lämpömittari pomppii kappaleen tahdissa

katson sinua

naapuri napsuttelee sormia

sinun decolte on paljas, luisen valkea

hän tietää mitä on tanssia

käy terapiassa

alkaa huimata

joku kantaa pihalla roskia

puiset seeprat liikkuvat edestakaisin lattialla

syksy imee pilvien nänniä

taukojen aikana meille tippuu maitoa

on jo talvi

avain on oikea

se ei käänny lukossa

suutari hakkaa pohjiin ohuita nauloja

toinen tiili putoaa katolta

kuljettaja ilmoittaa että tässä voi mennä

ne jotka haluavat poistua

katsot minua

kukka haljenneella ikkunalaudalla alkaa aueta

me syleilemme

peiton alla lattialla

ei tarvitse katsoa.

Kuka seisoo kiväärin takana?

Kun ihmisiä teloitetaan

rakkaus on kadotettua

pyrskähtelevää punaista

jähmettynyttä rivissä seisomista

kaikki hallitseva maisemassa on valkoista

kuolema ei tunne kylmyyttä

yritä puhaltaa käsiin lämpöä

muistele vakavana rakkaita

aikaa jolloin ei tarvinnut tarttua

kuin talikkoon

pellon laidalla ladot hukkuvat

häpeälliset teot halutaan haudata

mutta lumen alla ei voi maatua

vaikka yksi onkin jo kotona

saavat toiset vielä odottaa vuoroa

vain he tietävät

kuka seisoo kiväärin takana.

Tehtaankadulla

Kaikki on kirkasta

kadut ja kulmat tuttuja

en malta olla katselematta ihmisiä

polttamatta savuketta

vaikka yritän luopua

päivästä

joka irtaantuu jälleen valosta

juoksuttaa taivaalla harmaita koiria

turvallisessa puistossa

lapset leikkivät äitiensä kanssa

rattaat odottavat porttien takana

omaa vuoroa.

Karaokebaarin vieressä

hylättyjä leluja

tippuneita ruusunmarjoja

hajonneita kaljapulloja

punaisten tiilien keskellä paahdetun kahvin tuoksua

koirat kulkevat hajujen varassa

nuuhkivat harvahampaisia nistejä

jotka juovat ilmaista sumppia

uuden kirpputorin avajaisissa

rikkaat eläkeläisrouvat hypistelevät aikaa

vanhoja Arabian lautasia

joista on syöty satoja

tuhansia puuroja

mutta emme tiedä

kuka on poissa.

Liikennevaloissa

vain kaksi väriä

toinen kieltämässä

ja toinen antaa luvan tanssia

valkoisilla viivoilla

pakenemme todellisuutta

lottokuponkeihin

hukumme radion rauhalliseen purpatukseen

kun kaikki on jollakin tapaa tuttua

koluttua

päivä täynnä variksen väsynyttä naurua

roskakoreista roikkuu sattumanvaraisia pusseja

niiden sisältöä ei halua arvailla

turvallisen puiston laidalla

nurmi vihreää

vielä joulukuussa.

Valintojen kuristava vapaus

täyttää tämän siivotun huoneen

pesukoneen huimaavan hurinan

rullatessa taustalla

kuljemme epävarmoilla askelilla

alas rappuja

mieli haluaisi ottaa tukea

mistä tahansa kaiteesta

viedä roskat pihalle ja katsella

täydellisen hiljaisuuden vallitessa

lintuja

joiden pesät näyttävät nyt

kesän jälkeen

orjantappurakruunuilta.

Me pelkäämme

hitaasti katovia aamuerektioita

löysää

äänetöntä kuolemaa.

Sanataidetarjous!

20 nopeinta tilaajaa saa itselleen mun uusimman, pian loppuunmyydyn, Kutsumme sitä kodiksi runokirjan sekä Hertell & Hertell ja Dubros -levyt yhteishintaan 20€ (sisältää postikulut kotimaassa). Tarjous on voimassa 20.12. asti. Tilaukset: harri.hertell@gmail.com

Hajamietteitä Ahvenessa

Odotan

että hartiat aukeavat

soitto lähtee rullaamaan

ja pääsen taas pakenemaan

kaikkea

mikä tekee tästä arkea.

*

Hän sytyttelee kynttilöitä

huivi hiuksillaan

näyttää tylsistyneeltä

muttei vihaiselta

sitä katsellessa hörppään lisää

ensimmäisestä tuopista

ja tila täyttyy valosta.

*

Hetken tuntuu kuin olisin leffassa

tai ainakin istumassa teatterissa

muistivihon takana kirjoittamassa

siitä mitä ei näy kuvassa.

*

En tahtoisi valehdella

mutta tässä hiljaisuudessa ei ole tilaa kertoa

mitä ajattelen sinusta.

*

Kantakapakan edessä

sympaattinen Lada on sumpussa

kahden uuden Bemarin välissä.

Siltä minusta usein tuntuu

kun yritän pakittaa

ajatuksia ulos koetusta.

*

On puhdistavaa halata

ilman lupaa tuntea

toisen rytmi vasten omaansa.

Siihen saattaa perustua

koko ihmisyys.

*

Hän osti arkun

entisen merikapteenin kuolinpesästä

sen sisältä löytyi kuvia

alastomista naisista

karttoja kaikista maailman karikoista.

*

Eräs performanssitaiteilija

lähetti minulle postia kuppilaan

kun viimein sain kutsun luistelemaan

olivat jo jäät ehtineet sulaa

minä kirota monta kertaa

tipatonta.

*

Kirjoitan sinusta

ne ovat luonnoksia rakkaudesta

mitä ajattelet minusta

kun tarvitsen molempia?

Vierailen rap-lyyrikko Emesiksen tulevalla levyllä Aava -nimisessä kappaleessa, josta kuvasimme viime talvena myös muikean musiikkivideon. Videon voit katsoa tässä osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=Ige3johU62I

Nukkuessasi
nenäsi ujeltaa
kuin tuuli.

Sitä kuunnellen 
vaivun uneen
vietän yöni aavikolla.

Paskana päivänä

Elämä tuntuu loppumattomalta

kulahtaneelta tv-sarjalta

jota on venytetty liian pitkään

sillä vielä joskus takavuosina

joku jaksoi huhujen mukaan siitä innostua.

Sellaisina päivinä

pitäisi lopettaa kanavasurffailemasta

avautua kunnolla kapakassa

jonkun tuntemattoman kanssa

omista saavuttamattomista asioista

vaikka liika pohdiskelu harvoin tuottaa tulosta

se useimmiten lukitsee ikkunat

eikä ilma enää jaksa kiertää asunnossa

ajatukset päässä.

Sitä toivoo kuitenkin oivaltavansa

edes jotain

ihan mitä tahansa

kun pienessä humalassa lähtee vielä kuppilasta

iltakävelylle harmaan meren rannalle

ja yllättäen maa jalkojen alla

alkaa lainehtia

typerän näköiset
onnelliset ihmiset
kulkevat siinä rinnalla

samoilla aaltoilevilla kaduilla

sairaaksi jalostettujen pikkukoiriensa kanssa

joiden veltot ja siivoamattomat paskakasat

tarttuvat uusien kenkien uriin

juuri silloin
kun kaikki alkoi tuntua paremmalta

uskoit ymmärtäväsi

kuka taluttaa

ketkä kulkevat kiinni hihnoissa.

Luopuminen on rohkeutta
luovuttaminen
rohkeuden puutetta.

Tavallisen hullua porukkaa

Hotelli Merikotkan kivijalkapubissa

keikkaa odotellessa

on hyvä kuvitella

millaista joskus on voinut olla

satamassa, Kairossa

kaikuvaa jazzia kujilla

nostokurkien vihellyksiä telakalta

mutta naisten päät eivät tahdo kääntyä

ahtaajien huomionosoituksista

ei kerrota hohdokkaasti runoissa

mutta mitä minä niistä tiedän

taustallakin soi Radio nostalgia

ja punakka mies saa juuri ja juuri tilattua

sämpylän nakilla

hänen kaverinsa

omien sanojensa mukaan

hikoilee niin paljon että on mentävä

ulos tupakalle.

En liity hänen seuraansa

ainakaan vielä.

*

Kuppilan ainoat juopot

pohtivat Stalinin motiiveja

Karhun ja kahvin äärellä

ei saada yhtä selvää päätöstä

isäaurinkoisen teoista.

”Sit se tappo ittensä”

ja keskustelu vaihtaa aihetta.

*

Tupaan tulee lisää asiakkaita

sillä after work on juuri loppumassa

miehet ottavat kaljat

ja huoneen avaimet

kapakan ainoa nainen

on tiskin takana

ajatuksissaan kuitenkin jossain muualla

lähtenyt kauan sitten

laivan mukana.

Ajatukset polkuja.

Helpointa kulkea

mistä toiset ovat jo menneet.

Olen tuhonnut maailman

joka kutsui minut luokseen

raotti metsän ovea

liian monta kertaa

antoi maistaa totuutta.

Olen syönyt lupaavan yötaivaan

havujen alla
piilottanut pimeän kartat ympäriltä
viettänyt laiskoja iltoja lakanoissa

Putinin kanssa kalastellut haukia

katsellut kireitä siimoja

kuristanut vapautta

antanut veren kihota pianon kielien alta

kuullut telaketjujen rahinan

napanuoran katkaistun turvan.

Olen räpiköinyt irti hyvästä

ottanut valmiit taulut seiniltä

painanut leiman passiin

tyynyn vasten naamataulua

odottanut ettei jalat enää yritä etsiä maata

pue viattomien kasvoille sinistä laulua.

Olen keittänyt pastan yli

itkenyt syntymättömiä lapsia
kannelta tippuneita toiveita

kahlattuja kohtuja

revenneitä katuja

jotka eivät soi kuin kellot kirkoissa
torneissa fallistisia paholaishahmoja

pitämässä meidän kaltaisia loitolla.

Olen takavarikoinut pirtua

nimettömien saarien kätköissä

tahtonut olla katiskassa

avantojen piiloissa

tuntenut kihelmöivää kylmyyttä

hillostettuja katseita

kammennut alas vuorelta
syövän ja pelon ajamana
noussut sängystä pakotettuna.

Olen hukuttanut lapset rantakaislikkoon

unohtanut veden ja saippuan tuoksun

kyhmyt ihoni alla

jättänyt itseni ulkopuolelle

antamatta tippiä

potkien taksien ovia

odottanut uutta alkua

nopeaa vahingollista kosketusta.

Olen unohtanut sormuksen
hotellihuoneen hylätyt tohvelit

itseni ilmakuivatut huolet

nainut porttojen kanssa

asumattomissa asunnoissa

leipäveitsi kädessä

kokenut harhoja

toivonut kaikille parasta

peläten sydänkohtausta.

Olen löytänyt totuuden siemenistä

uskon naapurin karvoista

katoavista kasveista

veistänyt toistuvia teemoja

palannut alkuun

katsomaan appelsiinipuun

lukkiutuneita leukoja.

Olen eksynyt pianon koskettimille

pyörtynyt nuottiviivastolle

mustavalkoisessa unessa

lyönyt veljeä

joka ei käännäkään toista poskea

vaan kasvattaa pellot ahneudella

toistaa maissipiipusta

historian vihan

lastenohjelmien löysän sinapin.

Olen hieronut kauppoja

sisääpiirin pyöriessä
huristanut menemään

hipelöinyt kateellisten reisiä

jättänyt taakseni läpikuultavia pilviä

rannan vaahtoavia terveisiä
jotka palaavat lapsuuteen

jokaisella laukauksella.

Olen patentoinut luonnon

vihannut itseäni

rahojeni takia

liian monta kertaa

olen pelännyt köyhiä

tuntemattomia asioita
minuutta
nähdessäni itseni alkoholistina

vihreällä penkillä

hylättynä lapsena

maailmassa

joka on kaikkialla minussa

mutta josta en koskaan suostu uskomaan

ettei se tule olemaan
omaisuutta.

Vanha huippu-urheilija
istuu baarin nurkassa
juomassa viidettä tuoppia
lasien pohjat piirtävät pöytään
suttuiset olympiarenkaat.

Name droppailut tulevat taas!

Tapahtuma FB:ssä https://www.facebook.com/events/830426280342512/

Syksyn 2014 keikkoja

23.10. Runokeikka rumpali Jaakko Sunin kanssa Cafe Mascotissa Poetry Jam -klubilla klo 19:40. Tapahtuma FB:ssä: https://www.facebook.com/events/801482293250070/

24.10. Runokeikka Kirjamessuilla (Aino-sali) klo 15.30

24.10. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

1.11. Dj-keikka (yksityistilaisuus)

7.11. Juha Vainio -ilta ravintola Ilmassa (Karjalankatu 2 A 3, 00520 Helsinki) (dj-keikka), liput 22€. Tapahtuma FB:ssä: https://www.facebook.com/events/576076762518258/

12.11. & 13.11. Lavarunoustyöpajat nuorille Turun seutuvilla

13.11. Runokeikka Dynamossa, Turussa klo 20.00.

18.11. Runokeikka Kotkassa, Pub Albertissa

20.11. Name Droppailun SM-kisailut Siltasessa

22.11. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

28.11. Keikka Turussa

29.11. Kiiski Open Mic -klubin juontaminen Vastarannan Kiiskessä (Runeberginkatu 26, 00100 Helsinki), vapaa pääsy

5.12. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

16.12. Runokeikka On the Rocksissa (Mikonkatu 15, 00100 Helsinki) Katriinamies-klubilla

19.12. Runokeikka Oulussa Sport it -baarissa. Mukana menossa Dxxxa D & Hzzzt.

20.12. Runokeikka Rovaniemellä Kauppayhtiöllä. Mukana menossa Dxxxa D & Hzzzt.

Hikeä ja runoutta Saksassa

Ensimmäinen varsinainen ulkomaan kiertueeni on nyt takanapäin! Vaikka olenkin aiemmin esiintynyt useissakin vieraskielisissä maissa, tämä matka erosi aiemmista reissuistani merkittävästi kahdesta eri syystä. Ensimmäinen keskeinen ero oli se, että tällä reissulla oli mukana itseni lisäksi useita muitakin suomalaisia runoilijoita. Matkakumppaneina minulla olivat Kasper Salonen, Katariina Vuorinen, Heli Slunga, Esa Hirvonen ja Juha Kulmala. Lisäksi kiertueen aikana kuultiin musiikkivieraana Janne Masalinia. “Kiertuemanagerinamme” toimi saksalainen runoilijaystäväni Dirk Huelstrunk, jonka äänirunoutta on usein kuultu Suomessa, mm. Poetry Jam -klubilla.

Kaikilla aiemmilla ulkomaan runoreissuillani olen aina edustanut Suomea yksin enkä näin ollen ole voinut reissun aikana vaihtaa ajatuksiani ja kokemuksiani äidinkielelläni. Toinen keskeinen ero oli matkan pituus. Runoilimme Saksassa viikon ajan, yhteensä 11 kertaa. Aiemmin reissuni ovat käsittäneet kaksi tai kolme eri esiintymistä eli tämä reissu oli myös melkoinen maratooni aiempiin keikkamatkoihini verrattuna. Viikon kestäneen intensiivisen reissun jälkeen olo on luonnollisesti vähän ontto ja arkeen asettuminen tuntuu hieman haastavalta. Ajattelinkin siksi nyt jäsennellä ajatuksiani julkisesti, jotta kotimaisetkin lavarunousharrastajat saavat halutessaan tietää millaista meininkiä meillä Saksassa oli ja jotta itsekin hahmottaisin paremmin, mitä me oikeastaan kävimme siellä tekemässä.

Hetki ennen lähtöä Berliinistä

Schweiss & Poesie (hikeä ja runoutta) -kiertueemme alkoi lauantaina 4.10.2014 Berliinistä, Prenzlauer Bergistä. Avajaisiltana esiinnyimme sauna-automme ideoijan Dida Zenden ylläpitämällä bensa-asemalla, joka oli Didan mukaan “ystävällisesti vallattu”. Didalla on ajatuksena ottaa käyttöön hylättyjä bensa-asemia ympäri maailmaa ja tehdä niistä kulttuurikeskittymiä, joissa mm. lähiseudun asukkaat voivat järjestää tapahtumia. Projektin nimi on freie internationale tankstelle (http://www.f-i-t.org/). Tuollaisia kulttuuribensa-asemia toivoisi näkevänsä myös Suomessa! Esimerkiksi Turun ja Helsingin välissä sijaitseva Lahnajärven entinen funkkistyylinen bensa-asema olisi mitä huikein keikkamesta ja kulttuurikeskus!

Saapuessamme lentokentältä berliiniläisen “bensa-aseman” pihalle, oli paikalla jo hieman yleisöä, muutama median edustaja sekä tuleva kulkuneuvomme, entinen paloauto, johon oli rakennettu puulämmitteinen sauna. Saunan Dida oli rakentanut yhdessä kahden lahtelaisen puusepän kanssa vuonna 2012. Bensa-aseman pihalla oli myös tynnyritulet, iso jurtta ja pieni kioski, josta sai ostaa vettä sekä tietysti saksalaista olutta. Ilmassa leijaili savua ja jännitystä. Bensa-aseman pihalla saattoi kuulla vilkasta keskustelua niin saksaksi, englanniksi kuin kotisuomeksikin.

Avajaisissa meidän lisäksi esiintymässä oli mainio paikallinen rockabillybändi sekä berliiniläinen lavarunouspioneeri Wehwalt Koslovski. Ilmapiirissä oli selkeästi kihelmöintiä, johtuen osittain varmaankin siitä, että paikalle ilmaantui jatkuvasti lisää median edustajia. Yleisöäkin oli mukavasti paikalla, arviolta hieman yli 100 henkeä. Heti alusta alkaen huomasin, että haastatteluissa ja vapaamuotoisissa keskuteluissa olimme viemässä laajemminkin suomalaisuutta maailmalle, emme suinkaan pelkästään suomalaista runoutta. Haastatteluissa usein haluttiin puhua myös saunakulttuurista sekä muistakin asioista, jotka eivät suoranaisesti runouteen liittyneet. Eikä mikään ihme, harvoinhan sitä runoilijoilla on matkassaan lempeät löylyt tarjoava sauna-auto ja suomalaista iskelmämusiikkia!

Avajaisissa ensimmäisen esiintymistauon aikana alkoi myös reipas saunominen! Pian sauna-auton ovi kävi tiuhaan tahtiin, kun berliinin suomalaiset sekä saksalaiset saunoivat yhdessä iloisesti. (vinkkinä Berliinin suomalaisille voikin todeta, että sauna-auto lämpiää joka sunnuntai kyseisen bensa-aseman pihalla ja kaikki halukkaat ovat tervetulleita saunomaan vapaaehtoista kolehtia vastaan) Kuuman kopin puolella istui myös median edustajia, jotka tekivät haastattelujaan saunomisen yhteydessä. Tunnelma oli hilpeän innostunut ja välitön! Illan varsinaisen ohjelman päätyttyä laitoimme vielä Didan kanssa soimaan tekemäni soittolistat, jotka sisälsivat kotimaista rytmimusiikkia aina 1950-luvulta tähän päivään saakka. Avajaisiltana juhlimme reippaasti ja nostatimme alkavan kiertueemme yhteishenkeä mm. laulamalla!

Leppoisaa matkantekoa autobahnilla. Kuljettajana Goethe-instituutin Mikko Fritze. Kuva: Dida Zende

Seuraavana aamuna starttasimme bensa-aseman pihalta joskus yhdeksän aikoihin. Matkatavaramme olimme pakanneet saunan puolelle ja autossa sisällä istuikin nyt saksalaisten palomiesten sijasta suomalaisia runoilijoita pienessä kohmelossa. Hörpimme kahvia ja olimme kaikki hieman uupuneita, paitsi tietysti kuljettajamme Dida ja Mikko, jotka piristivät matkantekoamme laulamalla lähes koko autobahn -osuuden sikäläisiä schlagereita! Suunta oli siis kohti Hampuria ja tiedossa oli pitkä matka sauna-autossa, jonka maksiminopeus oli 70 km tunnissa. (saavutimme tosin alamäessä muutaman kerran jopa 90 kilometrin tuntinopeuden, jota tietysti riemuittiin huutamalla HYVÄ SUOMI!) Perillä Hampurissa olimme noin klo 16, joka tarkoitti sitä, että hyppäsimme käytännössä katsoen suoraan autosta esiintymislavalle, joka vielä kaiken lisäksi sattui olemaan Hampurin suomalainen merimieskirkko! 

Runoilijat merimieskirkolla. Kuva: Dida Zende

Yleisössä oli tavanomaista enemmän suomalaisia, joten esiinnyimme pitkälti suomeksi ja kaikilla meistä oli myös valittuna hieman tavallista rauhallisempia runoja, olihan ympäristönä kuitenkin kirkko. Kun keikka oli ohi ja yleisön kanssa oltiin juteltu niitä näitä, oli aika alkaa valmistautua illan seuraavaan esiintymiseen, joka sijaitsi Reeperbahnin läheisyydessä, aivan punaisten lyhtyjen alueen vieressä. Meillä oli aluksi hieman vaikeuksia löytää keikkapaikka ja kun yritimme kysellä ilotytöiltä missä sijaitsee Erichstrasse, saimme osaksemme vain ylimielisiä katseita. Lopulta baari löytyi ja klubi osoittautui olevan kaksikerroksinen hämärä, savuinen, mutta tunnelmallinen Comet club, jonne meidän lisäksemme saapui esiintymään kaksi paikallista slämääjää: Jan-Wilhelm Schund sekä Monika Mertens. Vaikka en heidän runoistaan juuri mitään ymmärtänytkään, oli mielestäni erityisesti Monikan esiintyminen ja ulosanti vaikuttavaa! Myös Dirk kehui Monikan esitystä ja tekstejä.

Dirk ja minä piirroshahmoina

Paikalle oli myös saapunut nainen, joka piirsi kuvia meistä ja runoistamme, samalla kun esitimme niitä yleisölle. Kuvat heijastettiin piirtoheittimellä lavan taakse, jotta yleisö pystyi samalla myös seuraamaan piirrosten etenemistä. Kaiken aikaa myös sauna-auto oli parkkeerattuna yökerhon sisäpihalle ja Dida jo lämmitteli siellä saunaa meille sekä yleisölle. Kun esitykset olivat ohi, “kiertuemanagerimme” Dirk tarjosi esiintyjävieraillemme juhlallisesti ja pilke silmäkulmassaan Koskenkorvapullon, jota oltiin maustettu mustikoilla. Paikalliset vieraat tarjosivat koko yleisölle kierroksen ja tätä ihmeellistä “vodkaa” maisteltiin haltioituneina. Suurin osa yleisöstä ei tainnut tyytyä vain yhteen schnapsiin! Paukkujen jälkeen lähdimme kaikki yhdessä saunomaan. Saunassa eräs paikallinen nuori neito tiedusteli minulta miltä tuntuu, kun on bändäreitä. Olin hämilläni enkä tiennyt mitä vastata. Sanoin, että olen vain niin iloinen, kun saan matkan runojeni kanssa ja tavata uusia ihmisiä. Sitten suuntana olikin jo Hannover!

Ensimmäisten kunnollisten yöunien jälkeen hyppäsimme jälleen hitaaseen, mutta kotoisaan sauna-autoomme ja saavuimmekin jo melko pian hannoverilaisen tehdasalueen pihaan. Parkkeerasimme sauna-auton Krass UNARTIG taidegallerian lastauslaiturille ja lähdimme tapaamaan esiintyjävierastamme, paikallista slämääjää Johannes Weigeliä, joka tykkäsi eräästä runostani siinä määrin, että kirjoitti jopa jälkikäteen yhden oman tekstin sen innoittamana (http://lostwordspoet.wordpress.com/2014/10/08/forgotten-words-thanks-to-harri-hertell-for-inspiration/).

Paistattelua Hannoverissa / Kuva: Esa Hirvonen

Esiintyminen Hannoverissa sujui rennosti ja hyvin! Kaikki esiintyjät olivat jo viimeistään tässä vaiheessa karistaneet alkukiertueen turhat jännitykset pois ja olimme kaikki hyvässä vireessä (paitsi Kasper Salonen, joka sairastui tilapäisesti syötyään ilmeisesti jotakin sopimatonta). Yleisössä oli jälleen muutama suomalainen, mutta pääsääntöisesti kuitenkin paikallisia. Keikan yhteydessä juttelin yleisön kanssa ja tapasin mm. hannoverilaisen lavarunoilijan ja räppärin Jan Schwentken, joka on tunnetun slämääjän Tobi Kunzen hyvä ystävä. Heillä on jopa yhteinen räppiryhmittymä nimeltä Hannover Robust (https://www.youtube.com/watch?v=fFvQ7UeDe3s). Jan itse tekee räppiä nimellä Big Tune ja puhuimmekin, että hän voisi vierailla jollakin klubillamme saapuessaan seuraavan kerran Suomeen. Ilta jatkui tuttuun tapaan yleisön kanssa jutustellen ja saunoen. Seuraavaksi määränpäänä oli Frankfurt ja kirjamessut, jonka teemamaana Suomella oli kunnia olla!

Hannoverissa runoiltiin myös saunatauoilla / kuva: Dida Zende

Pitkän ajomatkan jälkeen (yhdeksästä viiteen) saavuimme hieman nuutuneina saunapaloautollamme Frankfurtin kirjamessujen pihaan, jossa oli käynnissä jonkinlainen mielenosoitus. Olimme melkoinen näky saapuessamme saunamme kanssa messurakennuksen pihaan poliisien saattelemana. Lähdimme nopean ehostautumisen jälkeen kuuntelemaan Sauli Niinistön, Sofi Oksasen ja paikallisten poliitikkojen puheita, jotka olivat paikoitellen erittäin kuivia. Niinistö ja Oksanen puhuivat ihan hyvin, mutta paikalliset poliitikot puhuivat pelkkää politiikkaa verotuksesta ynnä muusta. Puheiden jälkeen luvassa oli kuitenkin onneksi rennot Suomen Paviljongin avajaiset, jossa oli tarjolla mm. Karjalanpiirakoita ja tarjoilijoiden mukaan suomalaista “gin & tonicia” (Lonkeroa). Paviljonki itsessään oli rauhoittava ja elegantti, tyylikkäästi suomalainen. Tilassa oli hyvin tilaa liikkua ja muuten melko hektiseen sekä ahtaaseen messukokonaisuuteen nähden se oli mielestäni myös sopivan rauhallinen. Tätä ihastelivat myös ulkomaiset messuvieraat. Paviljonki kuhisi myös FILIn työntekijöitä, niin että olin itsekin hämilläni miten heitä voi olla niin monta. Mainittakoon vielä tässä vaiheessa, että messukokonaisuus Frankfurtissa oli siinä määrin iso, että paikan päällä rakennuksista toisiin liikuttiin pienillä busseilla. Messualueen päästä päähän käveleminen kesti kuulemani mukaan noin 45 minuuttia.

Runodelegaatio kirjamessujen edustalla

Messuilta lähdimme lopulta nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän esiintymiseen. Tulevina päivinä yksi keskeisistä kohtaamispaikoistamme tulisi olemaan Frankfurt garten, sikäläinen urbaani puutarha. Ympäristömme oli siis entinen parkkipaikka, johon kaupunkilaiset olivat pystyttäneet puutarhan ja kioskeja, joista tarjottiin jälleen suomalaisia herkkuja kuten lihapiirakkaa, karjalanpiirakoita ja lohileipiä. Seuraavana päivänä pidimme puutarhassa virallisen tiedotustilaisuuden päivällä. Paikalle saapui jälleen lukuisia median edustajia. Meitä haluttiin kuvata niin saunassa kuin sen ulkopuolellakin ja haastatteluja annoimme myös useita, milloin mistäkin aiheesta. Paikalla oli lehdistöä ja television edustajia sekä Saksasta että Suomesta. Avajaistilaisuudessa annoimme myös pienet esiintymisnäytteet ja kerroimme tapahtuman järjestävistä tahoista (Goethe-instituutista, Helsinki Poetry Connectioniosta ja Turun Runoviikko ry:stä). Illalla esiinnyimme isolla joukolla Frankfurten gartenin pihalla sijaitsevassa suuressa teltassa, jonka jälkeen yleisölle näytettiin myös Miesten vuoro -elokuva. Leffan yhteydessä tietysti jälleen saunottiin!

Sauna-auto Roemerilla / Kuva: Dida Zende

Seuraavana päivänä esiinnyimme Open Books Festivalin yhteydessä Roemerilla, joka on yksi keskeisistä turistinähtävyyksistä Frankfurtissa. Kyseessä on iso aukio keskellä kaupunkia, jolla sijaitsee myös käsittääkseni kaupungintalo. Parkkeerasimme sauna-auton jälleen keikkapaikan viereen ja aloitimme show:n, joka oli tällä kertaa isossa vaaleassa salissa, johon oli pakkaantunut arviolta 200 henkeä. Kiertueporukkamme oli jo tässä vaiheessa saanut vahvistusta myös muusikko Janne Masalinista, joka hienosti täydensi runo-ohjelmaamme haitarin soitolla ja hypnoottisella laululla. Illan ohjelmistoon kuului myös Bändi -niminen paikallinen yhtye, joka soittaa suomalaisia tangoja, tietysti osaamatta suomenkieltä. Bändin soitto oli paikoitellen jopa bossanovahtavaa ja tunnelmassa oli jotain hyvällä tavalla vinksahtanutta. Tuntui kuin olisi kuunnellut Ruotsin laivalla bändiä, joka ei ole ehtinyt treenata tarpeeksi.

Mielestäni erityisesti Roemerin tilaisuudessa kiertueporukkamme oli erinomaisessa vireessä ja pitkä, hieman yli kolme tuntia kestävä, iltamme huipentui lopulta siihen, että kaikki esiintyjät yhdessä lauloivat yleisölle Unto Monosen klassikkotangon Satumaan!!! Bändi luonnollisesti säesti taustalla kun esitimme laulun suomeksi ja saksaksi. Laulamassa mukana oli myös Goethe-Instituutin fantastinen Mikko Fritze, joka osoittautui kiertueen aikana suureksi saunan ystäväksi. Paikan päällä meillä oli jälleen myös kirjamyyntiä, jonka yhteydessä menikin kaupaksi muutama runoteos. Yleisössä oli tälläkin kertaa melko paljon suomalaisia (miten paljon meitä oikein Saksassa on?) ja tietysti saksalaisia, enemmän kuitenkin jälkimmäisiä.

Ilta huipentui yhteislauluun / kuva: Dida Zende

Seuraavana päivänä vuorossa oli Kirjamessujen Suomen paviljongin virallinen esiintyminen ja esittäytyminen. Esiintymisten yhteydessä esittelimme jälleen kiertueen taustayhdistykset, jonka jälkeen annoimme noin 150 hengen yleisölle näytteet miten runoutta lausutaan suomalaiseen tyyliin. Esa Hirvosella oli esityksessään mukana, kuten edellisenäkin iltana, acapella -yhtye Plikat, joka hienolla tavalla väritti Esan jo muutenkin pirskahtelevaa esiintymistä. Mieleeni on lähtemättömästi porautunut Esan Siberian Delirium -runo. Myös Katariina Vuorisen kalevalaishenkiset lauluosuudet tuntuivat hiljentävän yleisön kaiken messuhälyn keskellä.

Kirjamessuilla / kuva: Kasper Salonen

Virallisen ohjelman jälkeen tiedossa oli taas iltakeikka paikallisessa baarissa, joka sijaitsi sikäläisen ammattikorkeakoulun yhteydessä. Tämä tilaisuus oli ainoa varsinainen poetry slam -tilaisuus kiertueemme aikana (lukuunottamatta Karlsruhen keikkaa, jolle Kasper lähti vielä sitten yksin lauantaina) ja se näkyi erityisesti yleisön ikähaarukassa. Paikalla oli lähinnä nuoria, arviolta 18-35-vuotiaita, runoharrastajia. Yleisöä oli tuolloinkin paikalla noin 150-200 henkeä. Illassa esiintyi lukuisia saksalaisia lavarunoilijoita sekä Heli Slunga, Kasper Salonen ja Janne Masalin. Koska minulla ei tuossa tilaisuudessa ollut esiintymistä, päätin lähteä Didan kanssa syömään ennen kuin aloimme lämmitämään yleisölle saunaa.

Katariinan kanssa saunassa. Tämän tapainen "valesaunomiskuva" meistä levisi ympäri maailmaa. / Kuva: Juha Kulmala

Illan taso oli varsin korkea, ainakin se mitä siitä näin, ja olin jälleen panevinani merkille, että saksalaista slämäämistä leimaa, voisi jopa sanoa vaivaa, liiankin kanssa huumori. Lavarunoilijat usein yrittävät ennemminkin kertoa hauskoja tarinoita, kuin esittää runoja. Välillä tuntuu, että suuremman suosion saa naurattamalla yleisöä, kuin esittämällä esimerkiksi runollisia havaintoja yhteiskunnallisista epäkohdista. Yksi runoilijoista kuitenkin tekstissään poltti natseja tulitikuilla, mutta olin huomaavinani, ettei se saanut kovinkaan suurta suosiota yleisön parissa. Esiintyjien elekieli ja ulosanti oli kuitenkin, ainakin kärkikolmikon kohdalla, erittäin vakuuttavaa. Sitten jäljellä olikin enää vain Dusseldorf!

Haastatteluhetki / Kuva: Dida Zende

Haikein mielin ja jo melkoisen väsyneinä jätimme Frankfurtin sekä sauna-auton taaksemme ja lähdimme kolmisteen Dirkin ja Esan kanssa junalla kohti Dusseldorfia, Kraftwerkin kotikaupunkia. Keikkapaikkana oli tyylikäs ja tunnelmallinen Zakk -kulttuuriravintola, joka on ilmeisesti varsin suosittu keikkamesta Dusseldorfissa. Yleisöä saapui paikalle tilan kokoon nähden mukavasti, arviolta 50 henkeä. Esiinnyimme tilan pienemmällä puolella, jonne oli saapunut myös paikallisen suomalaisen design-liikeen henkilökunta myymään Marimekon tuotteita, salmaripaukkuja ja muumikirjoja.

Dusseldorfin keikalla meidän kolmen lisäksi esiintymässä oli ainoastaan yksi kutsuvieras, sikäläinen poetry slam -pioneeri Markim Pause, mikä tarkoitti sitä, että kerrankin jokaisella esiintyjällä oli aikaa esittää runsaasti materiaalia, arviolta 25-30 minuuttia. Muiden keikkojen yhteydessä esiinnyimme kukin noin 10-15 minuuttia. Esitin runojani ensimmäistä kertaa biittien kanssa, suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Yleisö oli mielestäni erittäin tyytyväinen illan esityksiin ja erityisesti Esan boheemi habitus tuntui puhuttelevan ja naurattavan yleisöä. Esa myös esitti runojaan luontevasti saksaksi, joka varmasti oli yksi syy hänenkin menestykseensä Saksassa. Zakkin keikan jälkeen sain myytyä jopa kaikki loput kirjani illan suomalaisyleisölle. Varsinaisten ohjelmanumeroiden jälkeen oli vuorossa After Show -juhlat, jotka kunniaksemme oltiin järjestetty lähettyvillä sijaitsevassa galleriabaarissa.

Baarin yläkerrassa soitin henkilökunnan pyynnöstä suomalaista rytmimusiikkia soittolistoiltani ja alakerrassa raikasi kovaan ääneen humppa Eläkeläisten toimesta, tosin levyltä soitettuna. Paikallinen taideväki kertoi, että nykyään saksalaishipsterien parissa humpan tovaekeminen on k juttu. Hetken mielessäni käväisivät tulipunaruusut, heilit karjalasta ja jätkänhumpat. Vielä viimeisen kerran kohottelimme maljoja yhdessä saksalaisten kanssa ja juttelimme runoudesta, suomalaisuudesta, saksalaisuudesta, saunasta ja jaoimme yhdessä kiertueemme aiempia kokemuksia. Herra Pause tuntui ihastuvan suunnattomasti soittamastani musiikista ja selvisi, että hänelläkin on kattavat kokoelmat, erityisesti saksalaista, 1950-1970-luvun musiikkia ja niinpä sovimme, että kehittelemme jotakin runoutta ja dj-hommia yhdistelevää tulevaisuudessa Suomessa sekä Saksassa.

Kebabin kautta hiippailimme lopulta kotihotellille väsyneinä, onnellisina ja helpottuneina. Kiertue oli onnistunut mainiosti! Olimme tavoittaneet paljon saksalaista runoyleisöä, saunayleisöä sekä mediaa. Meidät oltiin huomioitu erittäin hyvin ja meistä oltiin aidosti kiinnostuneita kaikialla minne menimmekin! Saimme kokea paljon vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä, joka on ainakin minun mieleeni jäänyt toiveikkaana lämpönä. Toivottavasti pääsemme taas pian levittämään runouden (ja miksei myös saunankin) ilosanomaa minne tahansa päin maailmaa!

Lopuksi haluan vielä kiittää Taiteen edistämiskeskusta saamastani matka-apurahasta, jota ilman en olisi tätä runokiertuetta saanut kokea. Vielen Dank!

Suomi-leipiä Frankfurtissa

Turkulaisnuorten haastattelu

Kävin Turussa 1.10. keikalla ja samalla vedin nuorille muutamat lavarunoustyöpajat yhdessä Juho Kuusen kanssa. Paikalliset nuoret kuvasivat keskiviikon keikan ja haastattelivat samalla minua mm. aiheista "spoken word", "runojen kirjoittaminen", jne. Katso video täältä: https://www.youtube.com/watch?v=pCRUYSy7Xzw

Uusi kirja-arvostelu

Matias Koriseva teki myös kirja-arvostelun uusimmasta teoksesta. Yllättävää kyllä hänkin sijoittaa kirjan kokonaisuudessaan Kallioon, vaikka muistaakseni ainoastaan Kotimatka sijoittuu selkeästi em. kaupunginosaan. Koriseva mm. toteaa: "Parasta Hertellin kokoelmassa on sen kaunistelematon rehellisyys sekä luettavuus ja kielen puheenomainen sujuvuus. Runot ovat esitettävän ”kuuloisia”, kalliolaisia."

Lue arvostelu kokonaisuudessaan täältä: http://toisinkoinen.wordpress.com/2014/09/30/onko-enaa-beat-runoutta/

Kutsumme sitä kodiksi arvioitavana Helsingin Sanomissa 30.9.2014

Hesarin Vesa Haapala arvioi tuoreen kirjani Helsingin Sanomissa tänään. Hän ei ole liiemmin innostunut teoksesta, mutta jokaiselle suotakoon näkemyksensä. Hienoa kuitenkin, että huomioidaan! Huomenna sitten olenkin Turun pääkirjastolla keikalla klo 17.00 ja torstaina Lappeenrannan kirjastolla sekä Old Cock -baarissa. Sen jälkeen suunta onkin kohti Saksaa. Tervetuloa kuuntelemaan "vyöryttäviä kaupunkirunoja"!

http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Lavarunous+yritt%C3%A4%C3%A4+kansien+v%C3%A4liin/a1411967096386

Muutamia ranskannoksia erästä radio-ohjelmaa varten

Le soir arrive en ronronnant

nous le sentons

contre nos jambes.

*

J’ai guigné par-delà les arbres:

quelqu’un doucement s’en vient.

*

Aujourd’hui je suis paysage

tout en moi se meut

mais moi pas.

*

La serviette sèche sur la rambarde

la serviette sèche

nous partirons

nous remémorerons la baignade.

*

Dans ce sauna il y eut des naissances

bien des fois

encore.

*

Je suis longtemps resté là

je pensais à l’araignée qui mange son dîner.

*

Après cela il fait bon dormir

en rêve les feuilles du bouleau

grelottent.

*

Un jeune ivre franchit la jonchaie

les oiseaux s’envolent

comme un roulement de batterie.

*

Je vais me retourner

ouvrir les rideaux sur nous

que nous ne sentions pas le froid

la peur avançant à tâtons.

*

Les mouettes volent

comme cherchant la sortie

du ciel.

*

Au sauna de la Saint-Jean

les noeuds des rondins comme des yeux

en pleurs de la lumière décroissante.

*

Doucement nous partons d’ici

écoutons les brindilles se brisent.

Traduit du finnois par Claire Saint-Germain.

Syksyn keikkakalenteri

1.10. Nuorten lavarunoustyöpajat (2 kpl) Turussa päivällä

1.10. Runokeikka Turun pääkirjastolla klo 17.00-17.30. Vapaa pääsy, myynnissä myös tuoreinta kirjaa.

2.10. Runokeikka Lappeenrannan maakuntakirjastolla klo 18

2.10. Runokeikka Lappeenrannassa, Old Cock -baarissa klo 20 (Valtakatu 54, 53100 Lappeenranta)

4.-11.10.Schweiss & Poesie - junge finnische Spoken Word Szene. -kiertue Saksassa (4.10. Berlin, 5.10 Hamburg, 6.10. Hannover, 7.-10.10 Frankfurt, 11.10. Düsseldorf.)

17.10. Runokeikka Dxxxa D:n kanssa Kaiun Kammarissa (Kaikukatu 4, Kallio Helsinki)

18.10. Dj-keikka Burleski-klubilla Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki)

23.10. Runokeikka rumpali Jaakko Sunin kanssa Cafe Mascotissa Poetry Jam -klubilla

24.10. Runokeikka Kirjamessuilla

24.10. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

25.10. Kiiski Open Mic -klubin juontaminen Vastarannan Kiiskessä (Runeberginkatu 26, 00100 Helsinki), vapaa pääsy

1.11. Dj-keikka (yksityistilaisuus)

7.11. Juha Vainio -ilta (dj-keikka)

12.11. & 13.11. Lavarunoustyöpajat nuorille Turun seutuvilla

13.11. Runokeikka Turussa.

20.11. Name Droppailun SM-skabat Siltasessa

22.11. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

29.11. Kiiski Open Mic -klubin juontaminen Vastarannan Kiiskessä (Runeberginkatu 26, 00100 Helsinki), vapaa pääsy

5.12. In the Moodit Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki), liput 4 € (dj-keikka) klo 21

16.12. Runokeikka On the Rockissa (Mikonkatu 15, 00100 Helsinki) Katriinamies-klubilla

19.12. Runokeikka Oulussa Spor It -baarissa. Mukana menossa Dxxxa D & Hzzzt.

20.12. Runokeikka Rovaniemellä Kauppayhtiöllä. Mukana menossa Dxxxa D & Hzzzt.

Maistiaisia tulevasta

Ilta tulee kehräten

me tunnemme sen

jalkojamme vasten.

*

Vilkaisin ohi puiden:

joku tulee hiljaa kohti.

*

Tänään olen maisema

kaikki minussa liikkuu

mutten itse.

*

Pyyhe kuivuu kaiteella

kun se on kuiva

me lähdemme

muistelemme uimista.

*

Tässä saunassa on synnytty

monta kertaa

uudestaan.

*

Olin pitkään paikallani

ajattelin hämähäkkiä syömässä illallista.

*

Tämän jälkeen nukkuu hyvin

unessa koivun lehdet

värjöttelevät.

*

Nuori humalainen kahlaa kaislikossa

linnut karkaavat

kuin rumpukomppi.

*

Aion kääntyä

avata verhot meille

ettemme tuntisi kylmää

hapuilevaa pelkoa.

*

Lokit lentävät 

kuin etsien ulospääsyä taivaalta.

*

Juhannussaunassa

hirsien oksat kuin silmät

itkemässä vähenevää valoa.

*

Hiljaa me lähdemme täältä

kuuntelemme katkeavia risuja.

Minä löysin sinulle neilikoita

uuden värisiä

hollantilaisia

kuin tulppaanit laulussa

laventeli on kuitenkin sinun lempikasvisi

minä teen tätä kiusallani

ei sinun tarvitse kiittää kutsusta

jo roomalaisilla oli aikoinaan tapana

laittaa sitä mukaan kylpyveteensä

nojata taaksepäin

ja nähdä

olet humalanvieras

tuli messinkisten kynttiläjalkojen päällä

kompastut

väärinpäin olet maailman parviäly

syysyössä lentävätkoirat

sahattujen piippujen muinaistulokkaat.

Se mikä vielä yöllä oli totta

riisuvaa kiihkoa

unta häpykummulla

tuntuu nyt aamulla

valheelta

väsyneen eläkeläisen

keinutuolijumpalta.

Runossa on hyödynnetty Yleisen suomalaisen ontologian (http://finto.fi/yso/fi/) käsitteistöä.

Keikoista, työstä ja rauhoittumisesta

Kesällä kun olin Turussa, eräs innokas nuori mies tuli ennen Ilmiö-keikkaa kyselemään kuulumisia ja tiedusteli miksei blogiini ole tullut liiemmin uusia päivityksiä. Vastasin hänelle, että tässä viime aikoina olen pyrkinyt vetäytymään omiin oloihini, sillä viime vuoden loppupuolella huomasin itsessäni uupumista, joka ei ollut mielestäni terveellä tasolla. Uupumus johtui monista asioista, ennen kaikkea Helsinki Poetry Connectionin luotsaamisesta ja siitä turhautumisesta, ettei kovasta työstä saanut oikeastaan juuri minkäänlaista taloudellista korvausta. Rakkaussuhteeni runouteen oli siis alkanut muuttua työksi.

Huomasin uupumukseni konkreettisesti W/ord -lavarunousfestivaalien aikaan. Edessäni oli tuolloin fantastinen festivaali, oikeastaan yksi unelmistani toteutuneena, mutta en nauttinut siitä juuri lainkaan väsymykseni takia. Silloin tiesin, että minun täytyy muuttaa tilanne itseni ja koko lavarunousyhteisön vuoksi. Päätin ottaa omalta osaltani takapakkia ja niin olen myös tehnyt, ainakin siinä määrin kuin olen osannut. Ihan täysin en ole pystynyt rauhoittumaan, tuskin koskaan pystynkään, mutta tällä hetkellä voin paljon paremmin, kuin vielä viime talvena. Samaa suosittelen kaikille muillekin, jotka tuntevat työuupumusta tai jatkuvaa väsymystä ylipäätänsä. On tärkeää olla itselleen rehellinen ja miettiä mitä oikeasti haluaa.

Usein itsensä tahtoo mieltää työyhteisössä korvaamattomaksi, varsinkin jos tekee jotakin joka on itselleen merkityksellistä, mutta on myös rohkeutta antaa toisille tilaa ja luopua. Omalla terveydellään ei kannata koskaan uhkapelata, talo voittaa lopulta aina. Ilokseni kuitenkin olen saanut huomata, että pienistä vaikeuksista huolimatta Helsinki Poetry Connection porskuttaa eteenpäin komeammin kuin koskaan aiemmin, eikä se tällä hetkellä ole enää kovinkaan paljon minun ansiotani. En kuitenkaan aio vähätellä omaa aiempaa panostani, vaan aion olla siitä ylpeä lopun elämäni. Harva ihminen pääsee laittamaan alulle jotain yhtä hienoa, kuin tuo alati liikkeessä oleva runoyhdistys jo nyt on!


Sitten positiivisia tulevaisuuden uutisia! Viime keväänä julkaisemani Kutsumme sitä kodiksi on jo melkein loppuunmyyty. Ilokseni olen saanut huomata, että painoksen ensimmäiset 300 kirjaa menivät sangen nopeasti kaupaksi, julkaistiinhan kirja muistaakseni vasta huhtikuussa. Nyt 400 kirjan painoksesta on jäljellä noin 60 kirjaa, joiden myymisellä ei minulla ole enää mikään kiire. Kun edellinen kirja on loppumassa varastosta, lienee mielekästä alkaa puhua jo seuraavasta.

Keväästä asti olen nimittäin kirjoittanut (sähköttömällä) mökillämme seuraavaa runokirjaani. Materiaalia on jo periaatteessa kasassa kirjan verran, mutta tiedän ettei sitä kuitenkaan ole vielä riittävästi. Jotain oleellista on  vielä sanomatta. Upeaa on se, etten tiedä vielä itsekään mitä on sanomatta, uskon sen selviävän syys-loka-marraskuun aikana, kun minulle taas vapautuu työkiireiltä (olen parhaillani töissä Helsingin Juhlaviikoilla) aikaa kirjoittamiselle. En malttaisi odottaa, että pääsen taas pilkkihanskikkaat kädessä naputtelemaan tekstiä kaupungin syntysijoille.


Tulevan kirjan kaikki runot ovat syntyneet vanhalla Erica-kirjoituskoneella, joka siirtyi minulle appiukkoni Teemu Hirvilammen kautta. Kirjoituskoneella kirjoittaminen on minulle uusi työskentelymetodi, jonka omaksuminen on ollut innostavaa ja rentouttavaa. Kirjoituskone on zen, se on luotettava, rehellinen ja rauhallinen ystävä. Olen kirjoittanut kaikki uudet runot pienille, hieman post it -lappua suuremmille papereille, joka on myös omalta osaltaan pakottanut minua tiivistämään sanomisiani.

Tulevan kirjan runot ovat rauhallisia, paikoittain ehkä seesteisiäkin. Ne käsittelevät luontoa, rauhoittumista, vapautta, ystävyyttä ja tietysti rakkautta. Olen pyrkinyt luopumaan viimeaikaisessa ilmaisussani lavarunouselementeistä ja aiempien kirjojen Helsinki-keskeisyydestä. Tuntuu että siltä osastolta olen sanottavani sanonut, ainakin joksikin aikaa.


Olen itse uusista teksteistäni innoissani ja olen myös päättänyt, etten niitä julkaise blogissani ennen kuin kirja on valmis. Varmasti luvassa on joitakin maistiaisia, mutta pääsääntöisesti runot löytyvät sitten seuraavasta kirjasta, jonka uskon tulevan ulos ensi keväänä tai viimeistään ensi syksynä. Ajattelin tälläkin kertaa kuitenkin ensin tarjota kirjaa isoille kustantamoille ja vasta sen jälkeen alan miettiä omakustannetoimintaa, ihan kuten olen tähänkin asti kirjojeni kanssa toiminut.


Muita kiinnostavia proggiksia on tuleva Saksan kiertue! Lähden lokakuussa yhdessä useamman runoilijan kanssa kahdeksan päivää kestävälle Saksan kiertueelle, joka huipentuu Frankfurtin kirjamessuihin. Kiertueella matkaamme Saksan läpi vanhalla paloautolla, jonka yhteyteen on duunattu sauna. Meillä on siis peseytymismahdollisuus läpi kiertueen! Esiinnymme useassa eri tilaisuudessa ja uskoakseni tulen esittämään runojani niin suomeksi, englanniksi kuin myös saksaksi, joista jälkimmäistä en kylläkään hallitse juuri lainkaan. Toisaalta ei se M.A. Numminenkaan taida ole mikään virtuoosi saksansa kanssa, suosio on silti suuri. Toivotaan, että niin on meidänkin!


Lisäksi olen jälleen syksyllä vetämässä lavarunoustyöpajoja nuorille ja toivottavasti myös aikuisillekin. Puhetta on ollut myös uusista vankilatyöpajoista. Keikkoja olen ottanut vastaan maltillisesti, haluan jatkossa tehdä esiintymisiä, joilla on minulle itselleni jokin merkitys. Seuraavan kerran runojani voi kuulla keskiviikkona 3.9. klo 17 Bryggeri -ravintolassa (Sofiankatu 2, Helsinki). Ai niin, ja olenhan toki kotisaaremme Isle of Sheep -tansseissa esiintymässä ensi lauantaina, tarkasta ajankohdasta en osaa sanoa vielä mitään. Turussa heitän myös keikan 1.10., tarkempia tietoja tuostakaan keikasta minulla ei vielä ole, palataan asiaan lähitulevaisuudessa. 2.10. olen Lappeenrannassa, mutta siitäkään en osaa vielä sanoa enempää. Helsingin Kirjamessuilla minua voi myös kuulla perjantaina 24.10.


Runoistani on tulossa myös kourallinen ranskannoksia erästä sikäläistä radio-ohjelmaa varten. Viime keväänä vietin rakkaan vaimoni kanssa laatuaikaa eräällä tilalla Lahden lähellä ja siellä sattui samaan aikaan olemaan mukava, vanhempi ranskalainen radiotoimittaja, joka oli tullut Suomeen tekemään ohjelmaa merkeistä ja merkityksistä. Tutustuimme Päijänteen rannalla ja päädyimme nauhoittamaan ohjelmaa varten tuoreita luontoaiheisia runojani. Runot kääntää lahjakas ja ystävällinen Claire Saint-Germain!

Mainittakoon vielä lopuksi, että olen edelleen aivan fiiliksissä yhdessä trumpetisti Jan Wälchlin kanssa kesällä tekemästämme keikasta! Jos joku haluaa buukata runoutta ja trumpetin soittoa (sekä elektronisia efektejä) yhdistelevän esityksen, ottakaa rohkeasti yhteyttä: harri.hertell@gmail.com


Hyvää ja tasapainoista syksyä kaikille!




Helsingissä 27.8.2014


Harri Hertell, runoilija

ps. ohessa hieno Runokuu-postikortti, joita jaetaan ilmaiseksi ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Etsikaa omanne ja lähettäkää kavereille! Niin ja Facebookissa olen hieman aktiivisempi kuin täällä blogimaailmassa eli kannattaa tutustua myös sivuuni siellä:https://www.facebook.com/HarriHertell2013

Uutta materiaalia syntyy

Viime aikoina on tullut kirjoitettua lähinnä kirjoituskoneella. Uutta materiaalia onkin syntynyt mukavasti.

Suuren hesalaisen kirjakerhon vieraana

Olin juttelemassa Radio Helsingillä uudesta kirjasta. Podcastin alussa puhuu Jörn Donner, mun osuus alkaa jossain siinä 11 minuutin kohdalla.

 http://www.radiohelsinki.fi/podcast/49438/suuri-hesalainen-kirjakerho-luonnos-10-4-2014/

Sahatut puut kauniissa pinoissa.

Niistä voi tulla mitä tahansa

paitsi metsä.

Turun koulubaarissa

juon yksin kuivaa siideriä

kun sitä kallistaessani

huomaan yllättäen tuoppini pohjalla

tiskikoneen piirtämät kasvot.

Siellä vanha ala-asteen opettajani

joka yläasteelle siirtyessäni ”väänsi tippaa”

kuten hänellä oli tapana sanoa

näyttäytyy nyt kummallisena.

Kumottua lasini tyhjäksi

en ole varma

itkeekö hän edelleen pohjalla

ja jos tekee

niin mistä syystä.

Tillikan ikkunasta

näen miten vesi virtaa kaupungin läpi

kuin lempeä päivähumala.

On turha yrittää ottaa kontaktia.

Innostun runoudesta

kuin dementikko erektiostaan

hetki toisensa jälkeen

muistamatta miksi.

Tässä maisemassa hän kuoli

en tiedä oliko tyytyväinen

Sanoa itsensä

toisiin kaupunkeihin

pukea villapaita

hymyillä tuntemattomien kanssa

oluella

olla eri mieltä

kuiskata rakkaus

leikattu kieli

täydellinen vagina

rahina jumalien heiluttaessa laatikkoa

suurta suunnitelmaa.

Sanoa itsensä

irti töistä

sopimuksista

kirjoittaa vaihtuvat maisemat

kahden maailman välillä

metsän vihreä raja
jossa kukaan ei ole kiinnostunut passeista

tunnusnumeroista paperilla.