Paskana päivänä

Elämä tuntuu loppumattomalta

kulahtaneelta tv-sarjalta

jota on venytetty liian pitkään

sillä vielä joskus takavuosina

joku jaksoi huhujen mukaan siitä innostua.

Sellaisina päivinä

pitäisi lopettaa kanavasurffailemasta

avautua kunnolla kapakassa

jonkun tuntemattoman kanssa

omista saavuttamattomista asioista

vaikka liika pohdiskelu harvoin tuottaa tulosta

se useimmiten lukitsee ikkunat

eikä ilma enää jaksa kiertää asunnossa

ajatukset päässä.

Sitä toivoo kuitenkin oivaltavansa

edes jotain

ihan mitä tahansa

kun pienessä humalassa lähtee vielä kuppilasta

iltakävelylle harmaan meren rannalle

ja yllättäen maa jalkojen alla

alkaa lainehtia

typerän näköiset
onnelliset ihmiset
kulkevat siinä rinnalla

samoilla aaltoilevilla kaduilla

sairaaksi jalostettujen pikkukoiriensa kanssa

joiden veltot ja siivoamattomat paskakasat

tarttuvat uusien kenkien uriin

juuri silloin
kun kaikki alkoi tuntua paremmalta

uskoit ymmärtäväsi

kuka taluttaa

ketkä kulkevat kiinni hihnoissa.