Ilta tulee kehräten
me tunnemme sen
jalkojamme vasten.
*
Vilkaisin ohi
puiden:
joku tulee hiljaa
kohti.
*
Tänään olen
maisema
kaikki minussa
liikkuu
mutten itse.
*
Pyyhe kuivuu
kaiteella
kun se on kuiva
me lähdemme
muistelemme uimista.
*
Tässä saunassa on
synnytty
monta kertaa
uudestaan.
*
Olin pitkään
paikallani
ajattelin hämähäkkiä
syömässä illallista.
*
Tämän jälkeen
nukkuu hyvin
unessa koivun lehdet
värjöttelevät.
*
Nuori humalainen
kahlaa kaislikossa
linnut karkaavat
kuin rumpukomppi.
*
Aion kääntyä
avata verhot meille
ettemme tuntisi
kylmää
hapuilevaa pelkoa.
*
Lokit lentävät
kuin etsien ulospääsyä taivaalta.
*
Juhannussaunassa
hirsien oksat kuin
silmät
itkemässä
vähenevää valoa.
*
Hiljaa me lähdemme
täältä
kuuntelemme
katkeavia risuja.
Mainio runo. Jäi kuitenkin häirtsemään "linnut karkaavat kuin rumpukomppi." Ei kai rumpukomppi voi karata? Komppi on ja pysyy. Eri asia sitten kykeneekö soittaja siinä pysymään vai karkaako filliin tai sooloon, ellei peräti soitto hajoa kokonaan.
VastaaPoistahei misäseon 27.9 kiiskiopenmic..:)
VastaaPoista