Hotelli Merikotkan kivijalkapubissa
keikkaa odotellessa
on hyvä kuvitella
millaista joskus on voinut olla
satamassa, Kairossa
kaikuvaa jazzia kujilla
nostokurkien vihellyksiä telakalta
mutta naisten päät eivät tahdo
kääntyä
ahtaajien huomionosoituksista
ei kerrota hohdokkaasti runoissa
mutta mitä minä niistä tiedän
taustallakin soi Radio nostalgia
ja punakka mies saa juuri ja juuri
tilattua
sämpylän nakilla
hänen kaverinsa
omien sanojensa mukaan
hikoilee niin paljon että on mentävä
ulos tupakalle.
En liity hänen seuraansa
ainakaan vielä.
*
Kuppilan ainoat juopot
pohtivat Stalinin motiiveja
Karhun ja kahvin äärellä
ei saada yhtä selvää päätöstä
isäaurinkoisen teoista.
”Sit se tappo ittensä”
ja keskustelu vaihtaa aihetta.
*
Tupaan tulee lisää asiakkaita
sillä after work on juuri loppumassa
miehet ottavat kaljat
ja huoneen avaimet
kapakan ainoa nainen
on tiskin takana
ajatuksissaan kuitenkin jossain muualla
lähtenyt kauan sitten
laivan mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti