En pidä enää numeroani
puhelinluettelossa
toisin kuin Bukowski teki.
Hänelle sentään fanit toivat
mäyräkoiria oven eteen
ja kauniit daamit tarjosivat petiseuraa
mutta minulle lähetetään vain duuman vastaisia
propagandakirjeitä
Sylvester Stallonen Cobra -elokuvia
valmiiksi täytettyjä viisumipapereita
Valko-Venäjälle
ja muita sellaisia lähetyksiä
joiden kanssa en oikein tiedä mitä
tehdä
pitäisi kai mennä kielikursseille
työväenopistoon
saadakseen selvää fanipostista.
Pitkään pohdin miten toimia Cobran
kanssa
mietin uskaltaisiko sen katsoa
esimerkiksi viruksien tai
vakoiluohjelmien takia
mutta lopulta mielenkiintoni voitti
ja tarkastin kyseisen pätkän.
Niille teistä
jotka ovat yhtä tietämättömiä
tämän klassikon suhteen
kuin minäkin olin vielä hetki sitten
voin paljastaa juonesta
että Stallone alkaa yksin taistella
korruptiota vastaan
repii elokuvan haukkakohdassa
gangsterin paidan pois päältä
ja sanoo uskottavasti
CLEAN UP YOUR ACT!
Minä osaan sanoa vain hojo hojo!
ja dägä dägä!
ei sellaisilla hokemilla voi kenenkään
paitoja repiä
hyvä jos saan aamuisin vedettyä
vaatteet omaan niskaani
kun kiiruhdan taas johonkin tapaamiseen
kertomaan ties monettako kertaa
samat asiat lavarunoudesta
ja mikäpäs siinä
jos Imagessakin jo verrataan Kari
Salmelaiseen
Napakympin juontajana on helvetin hyvä
olla!
siinähän tapaa epätoivoisia
sinkkunaisia
ja parhaassa tapauksessa
saa itsensä sniikattua mukaan
kylpylälomalle Bulgariaan.
On minullakin tietysti myös mukavia
faneja
ainakin yksi
sanotaan häntä vaikkapa Eetuksi
hän soittelee minulle usein
mutta vasta siinä vaiheessa
kun katsoo olevansa arvoisessaan
humalassa
puhuakseen kanssani
tai jättääkseen vastaajaani
viestinsä.
Viimeksi hän soitti juhannuksena
kun olin keikalla Madridissa
en oikein tahtonut saada selvää
asiasta
kun hän vain toisteli
Harri hei! Hei, Harri! Harri,
kuuntele mua!
ja vaikka annankin työni puolesta
ihmiselle mahdollisuuden puhua
ei kännykkäni ole osa open mic
-tilaisuutta.
Vähän aikaa sitten soitti joku nainen
kyseli minulta täysin vieraan
performanssitaiteilijan yhteystietoja
ja kertoi olevansa myöhemmin päivällä
menossa Kiasmaan.
Sekin on sinänsä ihan kiinnostavaa
informaatiota
mutta kun ei minua ole vielä verrattu
0100 100:aan
saati sitten Karpoonkaan,
niin turha vaivautua tuollaisilla
asioilla
jos ei ole kyse lomamatkasta Mikkeliin
tai vaikkapa Kokkolaan.
Muistan myös kuinka yksi daami tuli
keikan jälkeen
melkoinen kiilto silmissään kertomaan
että tietää missä asun
että on monesti nähnyt kun lähden
kotoota.
Eikä siinäkään mitään
jos olisin saanut tietää jotain muuta
että mitä helvetin merkitystä sillä
on että hän on nähnyt minut
mitä hän sillä haluaa sanoa?
Usein kaikki tämä saamani palaute
ja yleisön ystävällinen huomio
viiden vuoden määrätietoisen
lähes palkattoman työn tulos
hämmentää minua.
Tämän kaiken takia
en varsinaisesti alkanut järjestää
näitä tapahtumia
ja vaikka en tiedäkään Bukon
motiiveista
niin uskon että todellisuudessa
kirjoitti hän sitten mitä tahansa
pullistelua
oli maestro tyytyväisimmillään
silloin
kun hän makasi vaimonsa vierellä kaksisteen kotona
lempimisen jälkeen puhalteli
savurenkaita kohti kattoa
ja koko ajan puhelin olkkarin pöydällä
oli ollut revittynä irti seinästä.