Dubros - Kukaan ei voi jäädä kotiin

Dub Poetry Horros on nyt Dubros. Tässä uusi väkevä kappaleemme: https://www.youtube.com/watch?v=fIac3tPO5lY

Vielä ehtii tilata!

Nyt on hyvä hetki laittaa kotimaista sanataidetta pukin konttiin. Allekirjoittaneen esikoiskokoelman voi tilata joulukuun ajan 10 euron hinnalla (sis postimaksut). Tilaukset harri.hertell@gmail.com 

 Kirjaa on jäljellä vielä noin 15 kappaletta. Kirjan hienosta kuvituksesta vastaa Miila Heinonen.

 

 

HIP HOP DON'T STOP

Sillan alla luki hip hop don't stop

mutta silloin en ollut vielä edes painolastina

isäni kasseissa.

Myöhemmin kyllä kassit olivat useinkin raskaita

ja kolisevat jännittävällä tavalla

kun kavereiden kesken pohdimme kannut kourissa

keitä olemme

mitä yhteiskunnalla on tarjota

ja kuka oli päässyt kokeilemaan edellisenä viikonloppuna

kenenkin tuheroa.

Sormet tunnottomina

ja hihat musteessa

me juoksimme helvetillistä vauhtia

karkuun vanhempia kundeja

jotka tulivat kertomaan että nyt tuli jyrättyä väärä kuva

ja jossakin aseman tuntumassa

me joimme puoliksi jäätyneitä keskareita

kiinalaiselta kioskilta pöllittyjä siidereitä

jotka lämmittivät hetken mukavasti käsiä

kun hiippailimme päin pakoa

ja sitten pienessä kaljassa kuljimme kohti mummon kotia

syömään lämmintä makaronilaatikkoa

josta ei koskaan puuttunut maustepippuria

kun mummo uteli innokkaana

mitä pojat olivat oppineet koulussa.

Ylimielisinä teineinä

me kerroimme väsänneemme juuri Escapessa

ja mummo ihmetteli lausuntoa

että tuliko jo nyt keskeytys

vaikka ruokaa on vielä reilusti lautasella.

Tänään menen tapaamaan taas mummoa

jonka kuulosta ei ole enää mitään tietoa

ja vaikka hihatkaan eivät ole enää tummina

täynnä tuikkivia kromitähtiä

niin edelleen toivoisin

että voisin mennä katsomaan niitä mystisiä kuvia

potkia tyhjiä kannuja pois poluilta

ja katsella kun pulut lentävät säikähtäneinä

tasanteelta toiselle.

Vaikka se ei olekaan mahdollista

saan kuitenkin muistella vanhoja
juoda koffini ulkona

jalkapohjet ja kädet kylminä

tutista hetken dösäpysäkillä

ja olla kiitollinen

että olen saanut olla hetken osa sitä aikaa

kun sillan alla oli niin monta kerrosta maalia

ettei sitä koskaan voi buffata

pois muistoista.

Yhteiskunnassa
ei ole koskaan liikaa yhteiskunnallisuutta

Oletko koskaan?

Oletko koskaan

lainannut toisen muistoa

kertonut sitä omana

lisäillyt siihen ehkä keksimiäsi yksityiskohtia

jotta se tuntuisi todenmukaiselta

kuin se olisi juuri sinulle tapahtunutta?

Oletko astunut kotiin tervehtimättä puolisoa

sanonut että vie noi rojut pois lojumasta

vaikka on yö

ja naapurit lopen kyllästyneitä

kuuntelemaan riitelyä

pitäisikö Lundian hylly siirtää eteiseen vai olkkariin

ja minkä värisiä laatikoita

siihen tulisia hankkia huomenna Ikeasta?

Oletko koskaan sammunut taxiin ilman lompakkoa

pikkujoulujen jälkeen

jättänyt menemättä töihin

lääkärissä valitetellut vaikeita alaselkäkipuja

jotka alkoivat jo viime viikolla

mutta pahenivat sitten lopulla

varmaan kylmän sään

tai kaverin raskaan muuton takia?

Oletko ollut kaupungilla duunissa

polttanut häpeillen tupakkaa

kahden korttelin päässä konttorista

ihmetellyt ruokatauolla

miksi kollegasi saa ahmia sontaa läheisessä pikaruokalassa

eikä pomosi silti kutsu häntä läskiksi

tai huonoksi ihmiseksi

vaikka samalla tavalla

hänkin turmelee terveyttään tuplajättijuustoilla?

Oletko koskaan katsonut itseäsi peilistä

huomannut nuppineulan pään kokoisia kuoppia iholla

ajatellut että kyllä tämä vielä tästä

silmänaluset mustina

odotellut aamun ensimmäistä raitiovaunua

ja pysäkin aikataulu on ollut niin kohmeessa

ettet ole tiennyt olisiko parempi lähteä juoksemaan

vai odotella vielä hetki kutosta

miettien jo valmiiksi selityksiä?

Oletko unohtanut kastella kukkia

hakea kaupasta kahvia

jättänyt menemättä

vaikka se on ollut jo kauan sovittua

ottanut pari pitkää kotimatkalla

vaikka huomenna pitäisi maksaa vuokra

eikä tilillä ole enää rahaa ostaa edes stidejä kiskalta?

Oletko koskaan keskustellut pankissa

ikäisesi sijoitusneuvojan kanssa

valehdellut aikomuksistasi ostaa asunto

vaikka todellisuudessa

isoäidin perintö pitää ottaa äkkiä pois tililtä

koska olet korviasi myöten kusessa

velkaantunut jokaiselle kaverillesi

ja vähän niillekin

joille ei pitäisi olla velkaa?

Oletko koskaan ylipäätänsä ajatellut

millaista on riemuita

kun lähikaupan harjoittelija

antaa kaivaa K-Marketin roskista

tonkia päiväyksen ohittaneita savikiekkoja

jotka pyörivät kauniisti mikrossa

kuin kuuntelisit Mozartia nousuhumalassa

olet valmiina sohvalla

kunnes kesken sinfonian

jousien harmonisen riemunnan

kuulet tutun kilahduksen

ja huomaat että klassiko vuodesta 1981

näyttää freesimmältä kuin sinä

vaikka olette aivan yhtä vanhoja?

Haastattelu uusimassa FMQ-lehdessä

Finnish Music Quarterly haastatteli meikäläistä kotimaisista lavarunouskuvioista. Tuosta skannauksesta ei taida saada mitään selvää, joten kannattaa hankkia haastattelu kokonaisuudessaan vaikkapa täältä: http://www.fmq.fi/

Horroksen ensimmäinen single 5-0

http://www.youtube.com/watch?v=QUUFWyzjGnM

latauslinkit

MP3: https://soundcloud.com/jahmanishifi/horros-50v2/s-ykSRw

WAV: https://soundcloud.com/jahmanishifi/horros-5-0/s-QpJLe

Kukaan ei voi jäädä kotiin

Kukaan ei voi jäädä kotiin

paniikin levitessä kaduilla

tippuvien marjojen yössä

pyry tukkii ovet

rappusia voi kävellä vain alas

ulos katsomaan

kun humalaiset Tuksut repivät seitsemän päivää lehtiä pyhäasussa

Tauski ei vedä nakutanssia keikoilla

ja kerrankin totuudet sopivat kaikkien käsiin

kuin stemut joilla ikkunat kivitetään sisään.

Iltalehti ei uutisoi raiskauksista hotellihuoneissa

eikä televisio kysele Johan Bäckmanilta turhia huostaanotetuista lapsista

Arvi Lind ei osaa sanoa tuleeko huomenna

uutta päivää

lumimyrskyä

vai tanssiiko Leppilammen sijasta

itse kuolema tähtien kanssa.

Jopojen paksut savut nousevat

ihmismassojen keskeltä

huudellaan lauseita

lauletaan runoja

räpätään sanoja jotka vaativat parempaa huomista

ilman ydinvoimaa tai ympäripyöreitä lauseita.

Kukaan ei enää osaa ihannoida poliisin tappajia

kukaan ei halua mennä naimisiin poliisin kanssa

kukaan ei itse asiassa muista tai tarvitse poliisia

sillä monet ovat jo rientäneet ulos virastoista

naimaan itseään vapaaksi tuskasta

luopumaan historian kiristävästä vyöstä

paskan palkan ruoskimista hartioista

syntyy liike joka pakottaa meidät pelkääjän paikalta

kuljettajaksi ilman korttia.

Maailma ei enää tarvitse suuryrityksiltä öljyä

tai pommitettuja lapsia

Coca Cola ei omista joulupukkia

eikä Gangnam style tai Hitler-videot ole enää niin hauskoja

sillä kaduilla vaaditaan jokaiselle ruokaa

ja puhdasta vettä

ilman tauteja tai talvivaaroja.

Stokkan kuvastoa ei kääritä paksuun muoviin

sillä kukaan ei ole kotona odottamassa postia

lehdenjakajat polttavat uutisia rannassa

mutta videot eivät tallenna muutosta

se tapahtuu jossakin toisaalla

(ei ruudulla)

se kietoutuu hetkessä

tarpeeksi monen aivoihin

eivätkä he enää usko äänestämiseen

demokratiaan tai poliitikkoihin

jotka eivät saa

tai uskalla vastata

tuleeko huomenna muutosta

uutta päivää

tai ylipäätänsä uutisia

mainoskatkolla

ei juosta enää kaapille hakemaan lisää olutta

pestä illalla Pepsodentillä hampaita

sillä jotakin todellista on tapahtumassa

ennen kuin ehdit takaisin sohvalle

se on jo lähtenyt liikkelle

astunut ulos kaduille.

Vain ihmisellä 

on röyhkeyttä väittää olevansa ihminen.

Mäntymäki

Luon lumet

punaisen talon portailta

katselen sinnitteleviä autoja

joiden ohi vilkaistessaan näkee kaiken

mitä päivä tarvitsee ollakseen kokonainen.

Hangesta voi lukea

yön horjuvat tunnit

keltaiset terveiset tien varressa

snägärin jäätyneet sinapit kuorissa

hiekoitus leviää kuin ajatukset

joilla luistella

yli Töölön lahden

kaupunki näyttäytyy köyhänä

mutta onnellisena vaimona

valmiina opiskelemaan läpi liiton

mitä on olla omistamatta

jakaa kaikki vapaasta tahdosta.

Isken lapion nietokseen

Koffin kinokseen

ja vasta sitten juon pois sen

onnellisena

tietän että olen löytänyt jotain tästä ajasta

kun kaikki on ylös kirjattuna

runoksi jota muistella

kun korkkaa ensimmäisen keskarinsa

vuosien päästä

jonakin toisena talvena

jossakin toisessa paikassa.

Katastrofit nostavat ihmisessä parhaat puolet esille

pikkujoulut puolestaan pahimmat

poikkeustila on ketun kiimainen ulvonta

raitiovaunun takaosassa poltettu tupakka

syyntakeeton huuto ravintolan edustalla

vittuilu portsarille

tonttulakki päässä

glögissä uitettu kravatti otsalla

todisteet ovat jo kaukana

lumen alla askeleet johtavat

kohti työpaikan pomon kotia

syyllisyyden polte eteisen tapeteissa

kun sulkee oven aamulla

ei tunne rapun tuoksua

muista mille kadulle pamahtaa silmät punaisina

eikä kertaakaan enää halua kuulla

porsaita äidin oomme kaikki

kun sen tietää olevan totta

ilman laulua siitä muistuttamassa.

Horros sosiaalisessa mediassa

Horroksesta voi nyt käydä tykkäämässä myös Facebookissa. Ensimmäinen single 5-0 julkaistaan maanantaina 3.12.

https://www.facebook.com/dubpoetryhorros

Jos tiedät mitä etsit
et löydä

Puut eivät ymmärrä

kaivata lehtiään

särkyviä äpärälapsia

reput helisten

sormet kuoliota

juoksua

pakoon kiirettä

lasketaan päiviä

palkkaan vuokraan laskuihin

on syötävä

luonnosta löytyy kaikki

ei sykkivää metsää voi sahata

kaikilla taajuksilla rakkautta

karheita kieliä

omistajan valheellisia sanoja

poluille pudonneita asiakirjoja

poltetaan nuoruuden kirkuvaa kiihkoa

ilman hampaita voi istua

mutta istuen on vaikea tanssia

löytää liike havujen keskeltä.

Jumala on yölinja

kyyti humalaisille

kebabit rinnuksilla harhaileville

katoksen alle sammuneille

myydään lippuja

tällä reissulla ei kysellä turhia

lehdistä lattialla

bommauksista tuoleilla

vieruskaverilla katse kuin tarkastajalla

joka tekee vain duunia

painaa nappia ennen vuoron loppua.

Passissa Itämeren huokaus

pois pyyhityt päivät

uponneet laivat

jää pelastusrenkaiden ympärillä

pelko kadotetusta mikrofonista

juoposta jonka ikää on mahdoton arvata

se rykii tervalimaa

aina samalla kulmalla

sielun revityt sanomalehdet

kosteat aikomukset

viihdeuutisten saksitut nenät

en mä ruokaa

tai mitään vitun puhelua

ois vaan pakko saada flinda Alkosta

punaisten kasvojen alla

kaupungin repaleiset muovipussit

virtaavat rehellisesti

joessa maanviljelijöiden vaahtoa

direktiivien taipuisia pajuja

kanta-asiakkaiden kuivunutta oksennusta

marlboron polttomerkit sormissa

kipparin hakkaama kuva

rinnassa tunnustus rakkaudesta

lapsuudenkodin vihassa

raivoisat kourat

isän halkeileva vyö

kuolleiden sikojen vatsa

roikkuu yli

rystyset valkoisena

saunan jälkeen saa itkeä

kun nukkuu
voi rakastaa kuolemaa

pelata korttia Kurt Cobainin kanssa.

Imagessa juttua tulevasta runokokoelmasta ja levyistä

Olet uni
jota et halua muistaa aamulla
kuinka huulesi olivat aikanaan lupaus paremmasta
takuu aukeavista ovista
varmuus lääkkeistä
tauteihin joita silloin ei ollut olemassa.

Nyt katseessasi on alkoholistin huijattu sairasloma
kissan varovaisuus ja määrittämätöntä selkäkipua
puheessasi on hitaasti laskeutuvia askelia.

Ripsiesi hissi kulkee ylös ja alas
hylätyllä penkillä
hiuksesi huojuvat
kuin yksinäiset männyt
istut keltaiset saappaat jalassa
tyhjät tölkit seurana
et pääse pois puistosta
keräämättä mukaasi jokaista
pois heittämääsi suhdetta.

Rohkeat luopuvat

Rohkeat luopuvat

päästävät irti vallasta

asioista joita eivät voi hallita.

Jokaisessa koirassa

on asvaltin muisti

tassujen jäljet

kovettuneet purkat

punavarpusen alastomiksi syömät puut

keinuvat hula hulaa talvella

eikä ennen tätä

marjoista ole ollut pulaa

kaikki on ollut  just fine.

Monien mielestä lasi on aina tyhjä

toiset eivät tarvitse laseja lainkaan

sitä näkee

jos laskee pulkkamäkeä

ottaa kuumaa mehua tasaisella.

Jokaisen laskun jälkeen mieli tyhjänä

on helppo huomata

mikä kaikki meni väärin

kun oli vielä huipulla

paukutteli henkseleitä

niin että naapuritkin istuivat sohvalla
kuulosuojaimet korvilla

yön pikkutunneilla.

Ensimmäisestä Horros-keikasta

Kritiikin Uutiset kirjoittivat W/ord -festivaaleista sekä minun ja Papa Jahmanin ensimmäisestä Horros-keikasta: Harri Hertell jatkoi Papa Jahmanin kanssa tekemäänsä synkkää skandinaavista dub-runoutta. Suunta vaikuttaa kiinnostavalta, ja esikoiskokoelmasta luettu teksti toimi äänimaisemassa esimerkillisesti.

Lue juttu kokonaisuudessaan täältä: http://www.kritiikinuutiset.fi/word-up/

Yksi otos lauantain ensimmäiseltä Horros-keikalta / kuva: Santosh Rajbhandari

Helsinki Poetry Connection tarjoaa nuorille uudenlaisia runon esittämisen työpajoja

Suomessa lavarunousbuumin synnyttänyt Helsinki Poetry Connection -sanataidekollektiivi on koonnut yhteen tietonsa ja taitonsa luoden uudenlaisen runon esittämisen työpajan. Erityisesti yläaste- ja lukioikäisille suunnattu työpaja on lyhyessä ajassa kerännyt paljon positiivista palautetta sekä oppilailta että opettajilta. Työpajat ovat saaneet myös mediassa paljon positiivista huomiota. Työpajojen vetäjinä toimivat runoilija ja kulttuurituottaja Harri Hertell (s.1985) sekä rap-muusikko ja äänisuunnittelija J Riskit eli Juha Potka (s.1983).

Runon esittämisen työpajoissa nuorille opetetaan itseilmaisua runouden, rap-lyriikan ja spoken wordin keinoin. Tarkoituksena on tutustuttaa nuoret näihin ilmaisun muotoihin ja lisätä heidän itseluottamustaan esiintyjinä. Työpajoissa oppii samalla useita arkielämässäkin hyödyllisiä taitoja kuten esiintymisjännityksen hallitsemista. Työpajoissa pohditaan ääni- ja videonäytteiden myötä mitä lavarunous tarkoittaa ja kuinka sitä voisi itsekin harrastaa. Työpajoissa ohjaajat antavat nuorille myös live-näytteitä esiintymisestä. Oppilaat pääsevät itsekin kokeilemaan lavarunoilua. Ennen työpajojen alkamista nuoria kannustetaan kirjoittamaan omia runoja ja rap-lyriikoita, joita kaikki halukkaat pääsevät esittämään positiivisen ilmapiirin vallitessa. Nuoret saavat esiintymisistään myös halutessaan rakentavaa palautetta ohjaajilta. Työpajat kestävät kahden tai kolmen koulutunnin ajan, riippuen tilaajatahon toivomuksista. Runon esittämisen työpajat ovat hyvä tapa rohkaista nuoria itseilmaisuun sekä lisätä heidän esiintymisvarmuutta ja tiedonhalua. Työpajat tuovat myös mukavaa vaihtelua lukuvuoteen.

”Maskun Hemmingin koulun ilmaisutaidonluokassa istuu parikymmenpäinen oppilasjoukko. Yksikään mukana oleva ei nuoku, räplää puhelinta tai jutustele kaverin kanssa, vaan kaikki kuuntelevat keskittyineinä vieraaksi tulleiden miesten tarinoita. Tällä kertaa luokassa puhutaan runoista ja räpistä.” -Vivi Wihanto, Turun Sanomat 8.11.2012

Lisätietoja työpajoista antaa:

Harri Hertell, kulttuurituottaja (AMK)

p.0405063668

harri.hertell@gmail.com

http://hkipoetryconnection.blogspot.com

Runon esittämisen työpajoista

Minä ja rap-artisti J Riskit kiersimme tällä viikolla Varsinais-Suomessa vetämässä nuorille runon esittämisen työpajoja. Kävimme kahden päivän aikana puhumassa Turussa, Kaarinassa ja Maskussa. Pajat menivät erinomaisesti ja uskon, että kokemus oli yhtä innostava ja opettavainen meille kuin myös nuorille. Kun tiedustelimme Kaarinan 9-luokalta (pajan alussa) miksi he ovat niin hiljaisia, vastaukseksi saimme "kun kerrankin on jotain mielenkiintoista koulussa". Tästä on hyvä jatkaa. Näitä työpajoja voisi vetää paljon useamminkin, erityisesti 9-luokkalaiset tuntuivat olevan ikänsä puolesta sopivan kypsiä ja yllättävänkin kiinnostuneita. Nuorisotalolla jouduimme muokkaamaan työpajan sisällön lähes kokonaan tilanteen mukaan, sillä osallistujat olivat ala-asteikäisiä. Erittäin hyvä fiilis jäi reissuista, nuorissa on ehdottomasti (runouden) tulevaisuus.

Tässä vielä Turun Sanomien juttu Maskun työpajasta.

Pitäisi kirjoittaa

soppaan kasviksia

jonkun pankkitilille oikeutus olla kotona

puhaltaa illalla kynttilä

haistaa turva

tyly kusen haju vessassa

täytyy pyyhkiä pois

ajatukset luovuttamisesta.

Tehdä oikeaa työtä

vetää räntä peittona korville

polttaa parvekkeella kun muut nukkuvat

tuulettuvista villatakeista ei löydy turkiskuoriaisia

mitään pahaa sanottavaa

ei saisi kai olla

unohtamatta kivaa yllätystä vaimolle

syntymäpäivänä

joku aina kuolee

osoittaa rakkauttaan

kirjoittamalla muistokirjoitusta.

Vaikka sitten tiirikoida lukkoja

kuivunein sormin

ymmärtää että nyt ei ole aika jäädä jumiin

pankkiautomaatteihin

loputtomiin kuitteihin

ei ole kirjoitettu runoja

seteleihin viestejä

eteisen peiliin lauseita

selvitään tästä tavalla tai toisella

mietitään miten huomenna.

Voisi yrittää höylätä uudestaan

mutta enää ei ole voimaa vinguttaa korttia

juustoa kaupasta

viiniä puodista

onneksi sentään saa katsella

kun punavarpuset nauttivat

syksyn viimeisiä sorbuksia

törmäävät ikkunoihin iloisina.

Taas telkkarissa

 Tuli jo toista kertaa tämän syksyn aikana pyörähdettyä televisiossa. Tällä kertaa YLE1:n Parittomat nimisessä ohjelmassa. Jakso on nähtävissä Areenalla, kohdasta 17:50 alkaen: http://areena.yle.fi/tv/1690374

Tyynellä rannalla

kuu valaa uudenvuoden tinaa

meren pinnalla kaikki heijastukset

samaa vanhaa

verkkoihin hukkuneiden post mortem huutoa

jota ei kuule

hiekalle

ajelehtii virolaisia villisikoja

joita katsoessa tuntuu

kuin joku soittaisi pianoa

ensimmäistä kertaa.

Jos olisi sota

me innostuisimme valkoisista lipuista

kirjoittaisimme rauhanjulistuksia
heittäisimme kyyhkysiä taivaalle

mutta jos kerrankin olisi rauha

me kiiruhtaisimme barrikaadeille

kaivaisimme bunkkereita

pyyhkisimme persettä maailmankartalla.

Onneksemme on vain pieni pyöreä ontto

huonosti istuva hallitus

siunatussa tilassa

ei sovi riuhtoa turhia

polttaa tupakkaa puhua rivoja

rapsuttaa hilsettä pois

paksusta niskasta.

Kaupungin katto irtoaa
kuin korkki pullosta.

Ei voi puhua maailmasta

nyrjähtäneistä nilkoista

tie päättyy aina umpikujaan

vääntyneisiin liikennemerkkeihin

hammasrattaiden rahinaan.

Sotapoluilla rasvaiset hiukset eivät ole este

ne kätkeytyvät luontevasti pipon alle

luovat kellotaulun ruosteiset osoittimet

pysähtyneen luomukampauksen

ilman lämpöä

me vedämme käteen

ajatusten kohmeisia rukkasia

nuijimme vauvoja

valtion murskattuja päämiehiä.

Taivuta vihaa

kuin tangossa

jousta uskomuksista

tuulen tahdissa

kukkien luurangot tanssivat

atomipommien haudoilla 

pyyhityt kengät 

kiiltonahan laiha peilikuva.

Alkaako väsyttämään

särjetyt ikkunat

hiljaisessa talossa

muisto kannettavan surinasta

kahvinkeittimen murinasta

aidattoman mökin pihalla

kaikki vuodenajat avoinna

kuin jääkaapin ovi

nälkäisen hylätyt hanskat.

Arvaatko

että kirjoitan

kuinka tämä kaupunki tappaa minut

kuin lääkäri vailla reseptejä

ilman mielen tuntemusta

minä kirjoitan

sinulta vaatteet pois

kylmän stetoskoopin rintakehääsi vasten

palloittelemme kiihkoa

katseiden squashia

parkkipaikan viereisessä metsässä

kaikki koirat ulostavat

samalla tavalla.

kun nyt olet vapaa
mitä teet ruoaksi illalla
ostat kaupasta master cardilla?

Revit kaiken seiniltä

ettei tarvitsisi myöntää painovoiman lakeja

Täällä kukaan ei oleta

vaadi olemaan

ole

kuin tarvitsisi jotakin

Hän yritti juoda

kahdesta viinistä huonomman

jäi miettimään

miltä se toinen olisi maistunut

Nouse
hymyile meille

kuin sitä ei olisi ollutkaan

näytä hampaasi

ulvo se esille

metsistä ja pelloilta

älä pelkää

yritä taltuttaa

jokainen koira vihaa katupylväitä

rankkasateen rock n rollia

vittu nyt mennään

potkitaan kivet mennessä

yön rikkinäiset luut

ladon takana

hakatut halot

eihän runoja kirjoiteta
ne luetaan
maailmasta

Salaatit jäätyvät

mutta tämä ei ole järjestys

hallittua raivoa

katse kiinni irtoavissa lehdissä

tartut käteen

päästät irti vuodenajoista

punaviinin nuolemista kauloista

Nännipihasi on ihana keidas

paikka johon jäädä

ilman aikataulua

raapia tikulla paskaa

kengänpohjista voi lukea reitin

pimittävän heinän

rannoilla miehet lippoavat

pakenevat

nimetöntä

sormea

rahisevaa unta laatikossa

muistot kajavan huudosta

irvistävät tapetit

lupa olla vapaa

poimia tuntemattomiakin sieniä

radiosta taajuus korvilla

ymmärtää muodot sellaisinaan

sateen viettelevä lipaisu

ihmiseen tatuoitu halu

painautua ajatuksia syvemmälle

kaupinkien väliin ruskaan

syttyviin roskakoreihin

ettei voi olla varma

ja silti kokea

Esiintyminen Runoraadissa

Esiinnyin Yle Teemalla Runoraadissa sunnuntaina 21.10. Ohjelmassa luin yhden lyhyen tekstin esikoiskokoelmastani Kunnes oppii kävelemään. Runoraadin lähetys löytyy täältä: http://areena.yle.fi/tv/1674807

Esikoiskokoelman toisesta painoksesta on muuten edelleen noin 20 kappaletta jäljellä. Tilauksen (12,5 €) voi tehdä sähköpostilla: harri.hertell@gmail.com

Usein pelkään ettet kuule

kun ajattelen sinua

jokaisen rivin välissä

lemmentunnustuksia

että älä mene unohda

nyt kun jokin irtoaa kauniisti

tarvitsee kaapista rikkalapiota

ja rakkautta

Pidät kättä suulla

kuin tämä olisi kauhea juoru

sotkeutunut lankakerä

jota yritän avata.

Jokaisen lasin pohjalla

aika jota kaivata

täällä ei puhuta murteilla

kastella lahkeita paskassa.

Jos tuon neidon riisuisi punaisista housuista

suutelisi pyöreitä poskia

kuin muslimit mustaa kiveä

itkisi aamunkoitossa kadotettua tahtoa

rikkinäisiä ritilöitä

hammaslääkärin penkillä

runoilijalla ei ole sanoja

mitään millä kuvata letkuja kitalaessa.

Kerta turpaan ennen arkkua

mies sätkii kuin hylje kylmällä kadulla

jokainen askel haluaa haukata palan asvalttia

on surullista istua tällä tuolilla

katsella kun teemme sopimuksia

ettei tarvitsisi kohdata sormenjälkiä tuopissa.

Kanta-asiakkaiden silmissä eksyneitä lapsia

ei tarvitse ymmärtää vastuuta

muistaa harmaita hapsia

tiedetään tunteista

että tämä on

ja saanko istua sun paikalla

potkia puistossa kaikki kukkia.

Syksyllä on tahmeat sormet

kebabposket ja punainen laulu

pelko perintökämppien täytetyistä saukoista.

Päivät tylsiä

kuin leikkaisi työkseen kynsiä

guirot sirittävät puskissa

kissa lentää ohi joutsenen kyydissä

tuskissaan tiukka ote untuvasta

toteutuvissa toiveissa on harvoin pehmeyttä

laitureita joille laskeutua.

Revin kahvikuppia korvasta

kuin se olisi minulle velkaa

mutta vaikka kuinka yritän

vedet hiljenevät

sade luikertelee alas kummuilta

yhtyy järveen kuin pari joka osaa rakastaa

vihaisesti ja lempeästi

luottaen että toisella on avain käsirautoihin

kun makaa kahlittuna olohuoneen lattialla

pakarat punaisina

käsi kiinni patterissa.

Vanhat runoilijat

Vanhoja runoilijoita on kahdenlaisia:

sellaisia jotka vaikuttavat siltä, että heille olisi paljastettu elämän salaisuus

ja sellaisia jotka vaikuttavat siltä, että heille olisi paljastettu elämän salaisuus,

mutta he eivät enää saa mieleensä mikä se oli.

Nuori mies pitää paussia tuolilla

odotus- ja vauvamessuilla

kuupassa alkaa tapahtua kummia

kiertää tulevaisuuden kuvia

kylpevistä lapsista ja keltaisista kumiankoista

puklaavasta vauvasta

jolla kaulallaan vakava lakana

ikkunan takana puut heiluvat vapaana

isä kantaa ulos talosta telkkaria

ja se tarttuu johdoillaan kiinni jokaisesta oven kulmasta

tietää joutuvansa eroon pistorasian sykkivästä rinnasta

harmaan sateen lähetysvirroista

joita vastaan on raskasta soudella.

Itkuhälytin varoittaa kuten on tapana

mutta mies ei havahdu torkuilta

ajatukset haluavat vielä kirmata nakuna

äidin syliin

lapsuuden kukkiviin kyliin

jossa mikään ei koskaan ollut huonosti

haravoitavissa pois

kosteiden lehtikasojen keskeltä

kissa loikkaa yli imuroitujen haaveiden

tampattujen mattojen

pyyhittyjen peppujen paossa

Kanarian valossa drinkit maistuvat turvallisilta

kuin sammutetun kynttilän tuoksu.

Jos 2000-luvulla otat mieheksesi shamaanin
on turha odottaa hänen pysyvän
jatkuvasti samalla vuosituhannella.

Pitäisi sulkea puhelin

tiskata iloisia päiviä

talviunta

tamperelaisessa ravintolassa

nainen ei pelkää puhua

koiran karvoja tummilla housuilla

nääs ville ja jonni kääsh

kirjoituskoneen pyssysankarit taas latailevat

kuudesti laukeaviansa

kun mä heräsin tänä aamuna

on bluussia

mustan mullan rullaavia tarinoita

keuhkot täynnä

ja sydän tilttaamassa

enää ei ole voimia

aloittaa alusta

palata kirjoittamaan uutta stooria.

Tämä voisi olla rakkautta

kaide joka ei kestä nojaamista

olut vaahtoaa kuin Raulin laulussa

mutta emme kaipaa pois vanhoista tavoista

havunneulojen haavoista

pestään käsiä sadetynnyrissä

tehdään yhdessä

kaikki mikä on kiellettyä.

Ne vislaavat jokaista lyhyttä hametta
typerä hymy kasvoillaan
kantavat laiskasti soraa haalareita laastia
punakahvainen mora vyöllä
juovat ruokatunnilla kolme pientä olutta
ja puhuvat Tallinnan matkoista.

Ne näkevät huputetun talon alla asioita
joista arkkitehti saa al denten lahkeeseensa
ja antavat rätisevän radion soittaa Kari Tapiota.

Ne ovat kasvaneet siellä sun täällä
eikä kukaan ole niistä varsinaisesti ylpeä
mutta kun kura-apina saa viimein keitetyksi kahvia
me kaipaamme vasaroiden paukettta
miehiä jotka rakensivat maailmansa.

Kannetaan tuolit sisälle
grilli katoksen alle
sovitaan ettei mitään tapahtunut
kesä häpäissyt meitä valolla.

Älä sano sen olevan valmis
luule tietäväsi paremmin
jos luonto olisi julma
se pysähtyisi
miettisi sadetta kuusen alla
koko yön
tuijottaisi merta
silmästä silmään.

Elämä ei ole täsmäohjatattua sodankäyntiä

silitettyjä paitoja

noudatettuja kotiintuloaikoja.

Se on viritetty ansa

kimmoisa jousi

valmiina ampumaan nuolensa

komeasti ohi taulun.

Jokainen perhe

on kalliosta irronnut liuska

tarinoita isästä ja äidistä

jalkojemme alla

Viskiä ja virstanpylväitä

odotusta lippuluukulla

emäntä lyö ilmoituksen tiskiin

ei etsi valtaa loistoa

tukkaputkella elämän perässä

pitää paeta pakokaasuja

ruostuneita braasuja

uinuavia tulia

räppipäät nyökkäävät taksitolpalla

tyytyvät tuplarizloihin

sulka hatussa

parittaja ei kaihda yhtäkään asiakasta

ei eksytä

nakuteta vallankumousta

joukkotyperyyden tanssiaskelia

kaikokaipuukamikazetta

lasit huurussa

rakastellaan

simpukan kohinassa

kaupungin epäoikeus

kerrostalojen irvistävä hymy.

Katupylväiden sakkolihaa
kuutamonaurua parkkipaikoilla
autot kylki kyljen
ovet auki syksylle
ei taistella vastaan
saunan tuoksussa
kansakunnan katkennut toivo
pillipiiparin viaton epäusko
kun kadut täyttyvät
häpeästä
vaarin piipun pilvilaivoista.

Humppaa humppaa humppaa

keuhkot pumppaa paksua savua

ulos mielestä

käydään sisään

metsään rakkauteen

varomatta lapsia

kiimaa tahtia

kaarnalaulussa vuosisatojen sodat

toivottomuus tahtotila

haljeta joka suunnasta

astua väärällä tavalla

kaivaa matoja kalastella

parempia aikoja

sammion pohjalta katsella

antaa vasaran taputella

humppaa humppaa humppaa

kengät vispaa parketilla

oksennuksen ja kiihkon tuoksussa

ohitetaan vieraita kaupunginosia

tuntemattomien itkeviä kakaroita.

Esikoiskokoelmasta vielä muutamia kappaleita jäljellä

Syksyllä 2011 julkaistun esikoiskokoelmani Kunnes oppii kävelemään toisesta painoksesta on edelleen jäljellä muutamia kappaleita. Kirjan voi tilata kotiin kannettuna 12 eurolla. Kolmatta painosta kirjasta ei ole näillä näkymin tulossa eli tämä lienee viimeisiä hetkiä, jolloin kirjan voi vielä hyllyynsä hankkia. Tilaukset osoitteesta: harri.hertell@gmail.com

Dägä!

Luopua väitteistä

hukkua sahanpuruihin

naimatyöläisen piiskattuihin mattoihin

toverit, me olemme yössä!

oikeilla jäljillä

vinttikerrosten katkenneitten kusiletkujen äärellä

täältä sinne

matka on kohtuuttoman pitkä

taipeet hyvin voideltuja

saappaat liukkaita ja kattoluukut avonaisia

kun on aika vaihtaa maisemaa

ja putki taas täynnä usvaa

kapteeni, rontti heti auki!

kalja huulille ennen keskipäivää

pian täällä jo tanssitaan

tähtisumujen viatonta piirileikkiä

haljenneiden riisien voimatonta kitkaa

kotishamaanin paksua savua

psykebileiden väsynyttä ysäriä

tehtaanpiipuista sävelet puhaltavat

tietävät mitä on flundervalsen

kampeloiden litteä keskinkertaisuus.

Me heitämme päiviä kuin leipäkiveä

viskomme aukkoja otsoniin

nauramme kaikelle liian monta kertaa

kuin sairas lapsi

ja lopulta jokin metsässä katkeaa

käy kimppuun luovuttamatta

murisee hetken ennen hyökkäystä

kuin koira pölynimuria.

Se kaipaa neulaa

Se kaipaa neulaa

jonka silmässä jo pitkään olen ollut kala

muiden samanlaisten joukossa

maailmassa

ei ole tarpeeksi hyllytilaa kaikille

uurteille löytää harva polkunsa

vuosikymmenien hilse rapisee iloisesti

pyörii 33 1/3 minuutissa

juoksu voisi käydä jollekin työstä

mutta on usein kutsumusta

karusellia jonka kyydistä ei halua hypätä

kaikki hyvin valtakunnassa

kun odysseus katselee tuomikirkon kupeesta

tietää jotakin meitä paremmin arvosta.

Se kaipaa neulaa

tahtoo kertoa laulajan fonin kannujen riemusta

ikkunalaudalla kuuluu säilyttää vain kukkaruukkuja

kiertää kirppareita divareita

roskalavoja ja toreja.

Se kaipaa neulaa

napsuu ja pomppii merkkiin katsomatta

ritisee kirkkaankin lampun valossa

nettihuutokaupan ilmoituksessa

nuori mies hinkkaamassa haapapuisella tikulla

ja me kastelemme kuulijat

slowareilla covereilla

jatsilla ja kansiin tatuoiduilla auringoilla.

Se kaipaa neulaa

halaa toista hyllyssä

ei ole hyvä olla liian lähellä

ahtaalla kuin sinkut yksiössä

niillä on kuitenkin oma käsityksensä maailmasta

ettei ole elossa ilman kierroksia

vaikka toisinaan pitäisi osata relata

antaa tomun laskeutua

pestä oikealla tavalla

vaihtaa vaatteita ja hoivata

niitä parhaimpia saaliita.

Se kaipaa neulaa

tietää että itsessään

on maailman hiljaisuus

kaikki äänet mitä voi syntyä

ja tämä päivä

on toiveikas VG+

jotain uutta saattaa tulla vastaan

mistä tahansa laarista.

Torstaina täällä

http://www.youtube.com/watch?v=RSrs_KSovVA

Ensimmäiset Name Droppailun SM-kilpailut torstaina 13.9. Pacificossa

Ensimmäiset Name Droppailun SM-kilpailut torstaina 13.9. Pacificossa

Poikkitaiteellisella Kynäniskaklubilla tehdään historiaa torstaina 13.9.2012, kun sanataiteilijat Dxxxa D ja Harri Hertell järjestävät ensimmäistä kertaa Name Droppailun SM-kilpailut. Skaboissa kuvio on yksinkertainen: kullakin osanottajalla on 90 sekuntia aikaa kertoa tuomaristolle ketä kaikkia hän tuntee. Merkitystä ei ole sillä tunteeko osallistuja oikeasti mainitsemansa henkilöt vaan härskeimmät leveilyt ja surkeimmat kaveripiirit palkitaan. Tule siis tiputtelemaan nimiä, jos olet ollut Johanna Tukiaisen kanssa kaljalla tai hengaillut Arhinmäen kanssa fudismatsissa. Tuomaristo pisteyttää kunkin esityksen ja antaa niistä idols-hengessä myös suullisen palautteen. Tuomaroinnista ja levymusiikista vastaavat itseoikeutetusti herrat Hertell & D. Pacificon (Helsinginkatu 15) ovet aukeavat klo 20, name droppailu klo 22 alkaen. Vapaa pääsy, tervetuloa!

Ilmoittautuminen paikan päällä klo 21.45 mennessä, droppailujärjestys arvotaan klo 22.

Lisätiedot ja haastattelut:
Harri Hertell, name droppailun tuomari vuodesta 2012
harri.hertell@gmail.com
p.0405063668

Ikkuna auki ilman syytä

Koira tarvitsee hihnansa

yö liiskautuvan kahinan

askeleet märällä hiekalla

kuulostavat kuin joku hieroisi kasvoja

vasten rakeista betonia.

Olemme täällä ikkuna auki

mutta mitään ei tapahdu

läpiveto kiertää yksin alakuloisena

pudottelee postiluukusta tietoja

mitä jonkun toisen mielestä pitäisi

maksaa asumisesta vedestä sähköstä

näytön epäluuloisesta valosta

kun kovakuoriainen riisuutuu yöllä panssariasustaan.

Jokin jättäytyy aina pois

irtoaa hetki toisensa jälkeen

kuin lapsen hammas

ilman verta tai itkua

maailmaan ei synny muutoksia

vaimoille puhtaita petauspatjoja.

Sormet tekevät työtä

käskemättäkin tulkitsevat kokeman

muovailevat sanoista kiihkeitä tanssilattioita

kipeitä käsiä ja alenevaa itsetuntoa

luovat lauseen kantakapakan tahmeasta matosta

joka halkeaa liitoksista

syrjään painetuista haluista

pottipeliin kadonneista kolikoista.

Me olemme täällä useina iltoina

ikkuna auki ilman syytä

on vaikea hyväksyä

ettei ole tarkoitusta

syvää lommoa linja-auton kyljessä.

Tupakoivat kuolevat nuorempina

huutavat illassa kaupungin nimeä

ovat matkalla vapaasta tahdosta

nimikyltin katkenneesta laulusta

naarmusta aurinkolasien pinnalla

unelmat luistelevat, uivat, nukkuvat

synnitön heittää ensimmäisen kiven

ja siitä syntyy renkaita

arkipäivän psykedeliaa savua

juopon pälvikaljulla puistossa

haaksirikkoituneen patsaan penkillä

aika katkeaa kuin laiva

töräyttää merkin lähdöstä

tupakoivat kuolevat nuorempina

ja kaikki menee hyvin

kun on kengät jalassa

niin on haudattu myös monta lihasta kieltäytynyttä

selkään liimautunutta paitaa

ja hiessä lähihistoria

kalliosta irronnut pala hammasta

taivaan määrätynkaltaista valoa

pahvipuheita roskalaatikoiden luvalla

tupakoivat kuolevat nuorempina

tahtovat vallata maailman

siemenen jokaisen huulilta

pillumellakkaa venäjän luvalla

sanat kumpuavat kylmistä tölkeistä

näyttelijän taskussa mattia

muttei kukkaroa

vapaus olla kuka tahansa

paitsi itsensä

kaapata puheet kuiskaajan kopista

pyyhkiä huskyn turkista

jättiläisen tarjoama illallinen

yhteiskunnan täikampa

rohkeus elää ja olla

määrittämättä itseään

muiden kautta

tupakoivat kuolevat nuorempina

täyden kuun veljeskunta tappelee porttikongissa

yksi kerrallaan

hiukset putoavat

kaksihaaraiset ajatukset lorisevat

taskulamppujen täyttämillä rypyillä

kumpuavia juhla-asuja

rintoja ilman liivejä

roikkuvia lauseita

pelastusrenkaita sängyn laidalla

meistä jokainen harkitsee polttavansa nurtsia

jonka varrelta voi löytää palan kesämaasta

tupakoivat kuolevat nuorempina

tietävät minne happi ei lopulta kierrä

sykkivän sydämen reunalta

on helppo pudota

päästää irti

antaa hampaiden kellahtaa suusta

ennen kavereita

Torstaina kynäniskaklubi!

Lauantaina keikalla Kiiskessä

Kottikärryt pitävät siestaa

kuumimpina tunteina
on aihetta levätä
antaa auringon paiskia hommia
säteitä halkokasaan

Meillä on aikaa

Meillä on aikaa

poltella tupakkaa

männyt päivänvarjoina

kirjoittaa järvet lämpimiksi

koiran kielen lipoessa

laiturilla 

pisarat lentävät

läkähtyneinä 

kohti iltaa

En tulkitse aikaa

En tulkitse aikaa
vaan olen sen kyydissä
liftarina
vuodenajat pyörivät alla
toisinaan ylinopeudella
tai pelkillä höyryillä
hitaasti
odottaen seuraavaa bensa-asemaa
kassan viereen nukahtanutta kahvia

Koira vahtii pihaa

Koira vahtii pihaa
suojelee ruohoa leikkurilta

Maanantai

koko päivän olen yrittänyt
kuulla kalalokin askeleet kalliolla

Hautausmaan ja mielisairaalan välillä

Hautausmaan ja mielisairaalan välillä
on hyvä olla
istua betoniporsaalla hörppien olutta
muistellen potilaita
jotka kärsivät
rakkauden puutteesta
tai sen paljoudesta
niittäen mielen pelloilla
kosteaa heinää
ilman vastuuta
yhteiskunnan tuskista
koirien kusipuskista
ohi kiitävistä pyöräilijöistä
monet eivät (käytä kypärää)
pelkää elämää.

Mielisairaalan ja hautausmaan välillä
on hyvä olla
antaa elämän hehkun puhutella
ilman että kukaan yrittää tulkita
mitä on linnun laulu
kuolleiden bileet montuissa.

Kahvilassa

Maksan kahvikupin verran
että saan kiireettömästi katsella
kaduilla käveleviä ihmisiä
muodikkaita naisia
tyyliteltyjä miehiä
joiden takana
kauppias asettelee lappua
putiikkinsa ikkunaan
ja katoaa takahuoneeseen
tekemään asioita
joista en saa kuulla
mistään summasta.

Soit loppuun kuin virsi

Soit loppuun kuin virsi
kuin rakkaus jota en ehtinyt huomata

pyyhin sinut otsalta

kuin olisit ollut työtä ja hikeä

valinta

kuppiin sammunut tupakka

reikäinen muovipussi kadulla

oksa joka raapaisi haavan

eivätkä lehdet putoa

tikut katoa ihon alta

vaikka kaikki on jo pitkällä

metsä käynyt hiljaiseksi

vuodet sakeammiksi

askeleissa rikkinäisen radion rahina

katseessa toivo

josta en irrota otetta

Tiputellaan

tuoppeja alas

kurkusta

suurin osa on nestettä

kuten ihmisestä

Puut huojuvat

Puut huojuvat

kuin ostarin pubista palaavat

ystävykset yhdessä

vailla epävarmuutta

tai tietoa huomisesta.

Karaoke pauhaa kioskin vieressä

nuori mies ei saa rauhaa

tuijottaa sääriä

epätoivoisena

kuin kuuroutunut kapellimestari

joka muistaa ensihumalan

kuinka lempi

sinfonian tahdissa

pystyi unohtamaan kaiken muun.

Odotan sadetta

Odotan sadetta

enkä pelkää

puhua siitä

mikä kuitenkin tulee tapahtumaan

Kättely

Kättely
sopimus että ollaan ystäviä
ainakin näiden maljojen verran
katsellaan kuinka kävyt tippuvat
pahvilaatikot särkyvät
varoituksista huolimatta
kaupunki rakennettiin
elämistä varten

Koivut taipuvat pahaenteisesti

Koivut taipuvat pahaenteisesti
kuin maa ja taivas
olisi pilvessä
avaimet ovessa
mutta kukaan ei ole kotona
tupsun ja navan välillä
luomi
tutkimaton musta aukko

Beatlesit kulkevat jonossa

Beatlesit kulkevat jonossa

suojatiellä kengät jaloista pudonneet

pellon laidalla auto kuutiona

ja nuori rokkari sairaalassa

lapsuus murtuneena

Homeward Bound

A lost boy lost
under his thick clothes only a thin or thinning fear
the paraphernalia of freedom of speech and between two streets
the queue moves slow and quiet and shoegazing
it lowers the selling prices of these properties
amazing value! down jackets and pop-up tops!

The yellowed or yellowing promises of magazines
dry on the lips of ad execs
the holiday spirit
is within your grasp
and those new sweatshoptalk-Nikes
are within your grasp
inequity and exploitation
are in your grasp
and I'm told the revolution won't even be televized
but even that is within your grasp
as you strangle a last gasp from your fellow man
and in the middle of a deserted park I realize
how easy it is to be a good person.

What we need are some kickass powerpoints
poindexter populists hung dry from their ties
rune-singers from garbage yards and junk piles
folk wisdom clichés tangled together in snowdrifts
tales from the deep wells of experience under bridges told in starts & fits
greasy johndoes staggering up to vote
clung to editorials written to a bloated rote saying
c'mon let's play nice and say yay to the Helsinki Guggenheim
or else we'll all be hayseeds and rubes and yokels
and christ not to mention these gypsies
well naw I guess they're ok sometimes
when you're returning home from somewhere or leaving forever
when they play those quaint lazy warzone ballads at the station
it's like a field trip to the idjut 'burbs
with a false prophet True Finn as your sawed-off guide.

To have a whole mint-condish disc of Zoloft
a satchelful of feelings you haven't dealt with yet
and jesus how easy it is to be a good person
the Truth slurped from the mouth of a bottle jutting from a paper bag
cup by cup, the huge buzz that rises from under unkempt moustaches
the nuzzling buddies and late-night lyres
storytellers if it kills them
whispers captured on photographs
love's sweet song sans pubic hairs
the shame! the pleasure!
unsanctioned submarines navigating the depths of the fatherland
let's put our backs to the wheel for the good of Us All
magic tricks on the office couch and imagine
for a solitary moment there exists a place or a realm
that nobody can imagine
as of yet

----

Translation: Kasper Salonen

Tuoli tarvitsee jokaisen jalkansa

Tuoli tarvitsee jokaisen jalkansa

olut vaahtonsa

istuja pitkän illan

kaksi kankkua

ja sakeita ajatuksia

joita ravistella

aivojen rasiassa
tofu marinadissa

imee itseensä vaikutteita

päivien värinää käsissä

lupaus

että jotain näilläkin voi tehdä

tarttua kahvaan

ja sulkea ovi perässä

Katiska täynnä ahvenia

Katiska täynnä ahvenia

nainen venyttelee ajatuksia keskipäivällä

ei pitäisi puhua koivuista

murtuneista ranteista

mutta viime yönä

ammuin isoäitini ilmakiväärillä

en osaa sanoa oliko se painajainen

mutta nyt tekisi mieli kysyä

joltakin asiantuntijalta lausuntoa

sytyttää tuli ja katsella

kun peltilaatikon sisältä

nousee makeaa savua

Ennen kesäteatteria

Kahvilan pyöreillä pöydillä

sadepisarat piirtävät

lukemattomia uusia maailmankarttoja

Juhlien jälkeen

Juhlien jälkeen

tyhjät lasit pöydillä

kevyt savu

nousee vielä nuotiosta

aamulla

yksinäinen televisio

sataa raekuuroa metsässä.

Laiska maanantai

Lepät vilkuttavat kuninkaallisina

laiskana maanantaina

kärpänen pyörii

paskahuussin takana

tehtävä joka ei odota

istujaansa.

Kesä naputtelee kyllästyneenä

sormiaan kattoa vasten

rantakaislikko kiljahtaa

hiljaa

metsän keskellä

sieni kasvaa

toivoo olevansa kyllin iso

vielä jonain päivänä

poimittava.

Saunassa surina

Saunassa surina

ampiaisten oma formulakisa:

miljoona herhiläistä heiluttaa siipiä

ettei kuningattaren olisi kuuma

Vanhankaupungin koskella

Kuninkaan vaunut natisevat poluilla

kuin rutikuiva totuus

jota kukaan ei kyseenalaista

uskalla ottaa esille bensaa ja tikkuja.

Jumalista armottomin

kääntää taivaalla kylkeä

me valumme elämän katkeria karpaloita

puhelinmyyjän valheita

yrittitarhan terveisiä

lapsia vilkuttamassa

tuhansille potkituille perseille

suljetuille tehtaille, ladatuille aseille

vihreän lehden laiskuudessa

kahisevia tuulia

suudeltuja häpyhuulia

antennirintoja pystyssä

ottamassa vastaan hyviä ja huonoja uutisia.

Kuninkaan vaunuissa pyöreät rattaat

kuljettajan rakkaat hippuset hyppivät

tien syrjään iloisina.

Västäräkillä koti portaiden alla

Västäräkillä koti portaiden alla

sulat kiikkuvat

ylös ja alas

kun motacillat juhlivat

underground rokkia sadeiltana.

radiossa valtakunnan epäilys

radiossa valtakunnan epäilys

lupa olla idiootti hyvällä mielellä

kaupunkilaisten rappusilla

kovettuneita purukumeja

itkua ilman täyttymystä

suljettuja verhoja

puuhuvilan vaikenevia lupauksia

kunhan kiihdyin

ei toistu todella

tällaista onnea

löytyy vain elokuvista

vessapaperista huussissa

voi lukea arkin verran historiasta

jos on tarpeeksi koulutusta

Punavarpunen kävi täällä

punavarpunen kävi täällä

läikytti väriä maisemaan

kuin mielipide

mustalainen käsi avoinna

ottamaan vastaan

keskivertoihmisen vihat

variksen sulat

katonrajassa

muisto telttapaikoista

unohdetuista nuotioista

kompostin vieressä

onni

heinikkoon sammuva tuli

Helsinki-päivän kunniaksi

Tytöt pysäkeillä

sukivat hiuksiaan

hameet kesästä köyhtyneinä

ja kaikilla yllä

samat nahkatakit

surulliset lupaukset kapinasta

liian lyhyet ajatukset

eikä tietoakaan vapinasta

suuhun pesineestä pahasta tavasta

mutta matkustetaan hetki ilman lippua

pummilla aikuisten maailmassa

kokeillaan päästä baariin ilman pahveja

pelottavan polttavia katseita

penkkien väliin piilotettuja spiguja

pärjääjät kantavat koiranruokaa luxus-tavaratalon kasseissa

ja vuodet kiertävät samoilla kiskoilla

liian kovalla kiireellä

kovanaamakundit sylkevät ulos lapsuutta

avaavat vetoketjuja

saksien polkiessa haitsua

sydämen pumpatessa bassoa

ilman puhdasta omatuntoa

astioilla syömättömiä tunteita

äidin pohjatonta huolta

sanomattomia virtoja

vastaamattomia puheluita

vaikka tekisi mieli kertoa kaikesta

arvista hihoissa

veljen valkoisista viivoista

jotka eivät ole merkkejä suojatusta kulusta.

Joku pukee ylleen morsiusasua

ja miettii turhaan näyttääkö maailma kauniilta

ilman pakkopaitoja tai lepositeitä

nuori anorektikko nääntyy balladin päällä

laitoksessa

kahvi maistuu unelta

aidat pumpulilta

päivien hypätessä kyytiin lukitsematta ovia

kannetaan perintöä mukana

vihaamatta tuttuja kasvoja kuvissa

sielussa napittamattomia paitoja

mainoskyltin juurella pulut etsivät pulleita vuosia

ilman syyllisyyttä

lyödään lankkuun nauluja

kalterien taakse sikatauluja

ratkaistaan maailma napin painalluksella

kaipaamatta satakielen laulua

kaupungin alkusijoilla

isoäitien vankkurit natisemassa

ohi lapsuuden traumojen

kesälomien toteutumattomien toiveiden

joita levykauppias kastelee

kahden kiskon keskellä

harmaata jatsia jo kulmakarvoilla

huuhkajat ostoskeskuksien katoilla

tarkkeilemassa kaksisataa vuotiasta pääkaupunkia

jonka neonvalot sortuvat pois rahapusseista

enteenä erään aikakauden lopusta.