Puut eivät ymmärrä

kaivata lehtiään

särkyviä äpärälapsia

reput helisten

sormet kuoliota

juoksua

pakoon kiirettä

lasketaan päiviä

palkkaan vuokraan laskuihin

on syötävä

luonnosta löytyy kaikki

ei sykkivää metsää voi sahata

kaikilla taajuksilla rakkautta

karheita kieliä

omistajan valheellisia sanoja

poluille pudonneita asiakirjoja

poltetaan nuoruuden kirkuvaa kiihkoa

ilman hampaita voi istua

mutta istuen on vaikea tanssia

löytää liike havujen keskeltä.