Kerta turpaan ennen arkkua

mies sätkii kuin hylje kylmällä kadulla

jokainen askel haluaa haukata palan asvalttia

on surullista istua tällä tuolilla

katsella kun teemme sopimuksia

ettei tarvitsisi kohdata sormenjälkiä tuopissa.

Kanta-asiakkaiden silmissä eksyneitä lapsia

ei tarvitse ymmärtää vastuuta

muistaa harmaita hapsia

tiedetään tunteista

että tämä on

ja saanko istua sun paikalla

potkia puistossa kaikki kukkia.

Syksyllä on tahmeat sormet

kebabposket ja punainen laulu

pelko perintökämppien täytetyistä saukoista.