Salaatit jäätyvät

mutta tämä ei ole järjestys

hallittua raivoa

katse kiinni irtoavissa lehdissä

tartut käteen

päästät irti vuodenajoista

punaviinin nuolemista kauloista

Nännipihasi on ihana keidas

paikka johon jäädä

ilman aikataulua

raapia tikulla paskaa

kengänpohjista voi lukea reitin

pimittävän heinän

rannoilla miehet lippoavat

pakenevat

nimetöntä

sormea

rahisevaa unta laatikossa

muistot kajavan huudosta

irvistävät tapetit

lupa olla vapaa

poimia tuntemattomiakin sieniä

radiosta taajuus korvilla

ymmärtää muodot sellaisinaan

sateen viettelevä lipaisu

ihmiseen tatuoitu halu

painautua ajatuksia syvemmälle

kaupinkien väliin ruskaan

syttyviin roskakoreihin

ettei voi olla varma

ja silti kokea