Hae tästä blogista

torstai 27. marraskuuta 2014

Hajamietteitä Ahvenessa

Odotan
että hartiat aukeavat
soitto lähtee rullaamaan
ja pääsen taas pakenemaan
kaikkea
mikä tekee tästä arkea.

*

Hän sytyttelee kynttilöitä
huivi hiuksillaan
näyttää tylsistyneeltä
muttei vihaiselta
sitä katsellessa hörppään lisää
ensimmäisestä tuopista
ja tila täyttyy valosta.

*

Hetken tuntuu kuin olisin leffassa
tai ainakin istumassa teatterissa
muistivihon takana kirjoittamassa
siitä mitä ei näy kuvassa.

*

En tahtoisi valehdella
mutta tässä hiljaisuudessa ei ole tilaa kertoa
mitä ajattelen sinusta.

*

Kantakapakan edessä
sympaattinen Lada on sumpussa
kahden uuden Bemarin välissä.

Siltä minusta usein tuntuu
kun yritän pakittaa
ajatuksia ulos koetusta.

*

On puhdistavaa halata
ilman lupaa tuntea
toisen rytmi vasten omaansa.

Siihen saattaa perustua
koko ihmisyys.

*

Hän osti arkun
entisen merikapteenin kuolinpesästä
sen sisältä löytyi kuvia
alastomista naisista
karttoja kaikista maailman karikoista.

*

Eräs performanssitaiteilija
lähetti minulle postia kuppilaan
kun viimein sain kutsun luistelemaan
olivat jo jäät ehtineet sulaa
minä kirota monta kertaa
tipatonta.

*

Kirjoitan sinusta
ne ovat luonnoksia rakkaudesta
mitä ajattelet minusta
kun tarvitsen molempia?

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Vierailen rap-lyyrikko Emesiksen tulevalla levyllä Aava -nimisessä kappaleessa, josta kuvasimme viime talvena myös muikean musiikkivideon. Videon voit katsoa tässä osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=Ige3johU62I
Nukkuessasi
nenäsi ujeltaa
kuin tuuli.

Sitä kuunnellen 
vaivun uneen
vietän yöni aavikolla.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Paskana päivänä

Elämä tuntuu loppumattomalta
kulahtaneelta tv-sarjalta
jota on venytetty liian pitkään
sillä vielä joskus takavuosina
joku jaksoi huhujen mukaan siitä innostua.

Sellaisina päivinä
pitäisi lopettaa kanavasurffailemasta
avautua kunnolla kapakassa
jonkun tuntemattoman kanssa
omista saavuttamattomista asioista
vaikka liika pohdiskelu harvoin tuottaa tulosta
se useimmiten lukitsee ikkunat
eikä ilma enää jaksa kiertää asunnossa
ajatukset päässä.

Sitä toivoo kuitenkin oivaltavansa
edes jotain
ihan mitä tahansa
kun pienessä humalassa lähtee vielä kuppilasta
iltakävelylle harmaan meren rannalle
ja yllättäen maa jalkojen alla
alkaa lainehtia
typerän näköiset
onnelliset ihmiset
kulkevat siinä rinnalla
samoilla aaltoilevilla kaduilla
sairaaksi jalostettujen pikkukoiriensa kanssa
joiden veltot ja siivoamattomat paskakasat
tarttuvat uusien kenkien uriin
juuri silloin
kun kaikki alkoi tuntua paremmalta
uskoit ymmärtäväsi
kuka taluttaa
ketkä kulkevat kiinni hihnoissa.
Luopuminen on rohkeutta
luovuttaminen
rohkeuden puutetta.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Tavallisen hullua porukkaa

Hotelli Merikotkan kivijalkapubissa
keikkaa odotellessa
on hyvä kuvitella
millaista joskus on voinut olla
satamassa, Kairossa
kaikuvaa jazzia kujilla
nostokurkien vihellyksiä telakalta
mutta naisten päät eivät tahdo kääntyä
ahtaajien huomionosoituksista
ei kerrota hohdokkaasti runoissa
mutta mitä minä niistä tiedän
taustallakin soi Radio nostalgia
ja punakka mies saa juuri ja juuri tilattua
sämpylän nakilla
hänen kaverinsa
omien sanojensa mukaan
hikoilee niin paljon että on mentävä
ulos tupakalle.

En liity hänen seuraansa
ainakaan vielä.

*

Kuppilan ainoat juopot
pohtivat Stalinin motiiveja
Karhun ja kahvin äärellä
ei saada yhtä selvää päätöstä
isäaurinkoisen teoista.

”Sit se tappo ittensä”
ja keskustelu vaihtaa aihetta.

*

Tupaan tulee lisää asiakkaita
sillä after work on juuri loppumassa
miehet ottavat kaljat
ja huoneen avaimet
kapakan ainoa nainen
on tiskin takana
ajatuksissaan kuitenkin jossain muualla
lähtenyt kauan sitten
laivan mukana.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Ajatukset polkuja.

Helpointa kulkea
mistä toiset ovat jo menneet.

Olen tuhonnut maailman
joka kutsui minut luokseen
raotti metsän ovea
liian monta kertaa
antoi maistaa totuutta.

Olen syönyt lupaavan yötaivaan
havujen alla
piilottanut pimeän kartat ympäriltä
viettänyt laiskoja iltoja lakanoissa
Putinin kanssa kalastellut haukia
katsellut kireitä siimoja
kuristanut vapautta
antanut veren kihota pianon kielien alta
kuullut telaketjujen rahinan
napanuoran katkaistun turvan.

Olen räpiköinyt irti hyvästä
ottanut valmiit taulut seiniltä
painanut leiman passiin
tyynyn vasten naamataulua
odottanut ettei jalat enää yritä etsiä maata
pue viattomien kasvoille sinistä laulua.

Olen keittänyt pastan yli
itkenyt syntymättömiä lapsia
kannelta tippuneita toiveita
kahlattuja kohtuja
revenneitä katuja
jotka eivät soi kuin kellot kirkoissa
torneissa fallistisia paholaishahmoja
pitämässä meidän kaltaisia loitolla.

Olen takavarikoinut pirtua
nimettömien saarien kätköissä
tahtonut olla katiskassa
avantojen piiloissa
tuntenut kihelmöivää kylmyyttä
hillostettuja katseita
kammennut alas vuorelta
syövän ja pelon ajamana
noussut sängystä pakotettuna.

Olen hukuttanut lapset rantakaislikkoon
unohtanut veden ja saippuan tuoksun
kyhmyt ihoni alla
jättänyt itseni ulkopuolelle
antamatta tippiä
potkien taksien ovia
odottanut uutta alkua
nopeaa vahingollista kosketusta.

Olen unohtanut sormuksen
hotellihuoneen hylätyt tohvelit
itseni ilmakuivatut huolet
nainut porttojen kanssa
asumattomissa asunnoissa
leipäveitsi kädessä
kokenut harhoja
toivonut kaikille parasta
peläten sydänkohtausta.

Olen löytänyt totuuden siemenistä
uskon naapurin karvoista
katoavista kasveista
veistänyt toistuvia teemoja
palannut alkuun
katsomaan appelsiinipuun
lukkiutuneita leukoja.

Olen eksynyt pianon koskettimille
pyörtynyt nuottiviivastolle
mustavalkoisessa unessa
lyönyt veljeä
joka ei käännäkään toista poskea
vaan kasvattaa pellot ahneudella
toistaa maissipiipusta
historian vihan
lastenohjelmien löysän sinapin.

Olen hieronut kauppoja
sisääpiirin pyöriessä
huristanut menemään
hipelöinyt kateellisten reisiä
jättänyt taakseni läpikuultavia pilviä
rannan vaahtoavia terveisiä
jotka palaavat lapsuuteen
jokaisella laukauksella.

Olen patentoinut luonnon
vihannut itseäni
rahojeni takia
liian monta kertaa
olen pelännyt köyhiä
tuntemattomia asioita
minuutta
nähdessäni itseni alkoholistina
vihreällä penkillä
hylättynä lapsena
maailmassa
joka on kaikkialla minussa
mutta josta en koskaan suostu uskomaan
ettei se tule olemaan
omaisuutta.

Vanha huippu-urheilija
istuu baarin nurkassa
juomassa viidettä tuoppia
lasien pohjat piirtävät pöytään
suttuiset olympiarenkaat.