Hae tästä blogista

torstai 27. marraskuuta 2014

Hajamietteitä Ahvenessa

Odotan
että hartiat aukeavat
soitto lähtee rullaamaan
ja pääsen taas pakenemaan
kaikkea
mikä tekee tästä arkea.

*

Hän sytyttelee kynttilöitä
huivi hiuksillaan
näyttää tylsistyneeltä
muttei vihaiselta
sitä katsellessa hörppään lisää
ensimmäisestä tuopista
ja tila täyttyy valosta.

*

Hetken tuntuu kuin olisin leffassa
tai ainakin istumassa teatterissa
muistivihon takana kirjoittamassa
siitä mitä ei näy kuvassa.

*

En tahtoisi valehdella
mutta tässä hiljaisuudessa ei ole tilaa kertoa
mitä ajattelen sinusta.

*

Kantakapakan edessä
sympaattinen Lada on sumpussa
kahden uuden Bemarin välissä.

Siltä minusta usein tuntuu
kun yritän pakittaa
ajatuksia ulos koetusta.

*

On puhdistavaa halata
ilman lupaa tuntea
toisen rytmi vasten omaansa.

Siihen saattaa perustua
koko ihmisyys.

*

Hän osti arkun
entisen merikapteenin kuolinpesästä
sen sisältä löytyi kuvia
alastomista naisista
karttoja kaikista maailman karikoista.

*

Eräs performanssitaiteilija
lähetti minulle postia kuppilaan
kun viimein sain kutsun luistelemaan
olivat jo jäät ehtineet sulaa
minä kirota monta kertaa
tipatonta.

*

Kirjoitan sinusta
ne ovat luonnoksia rakkaudesta
mitä ajattelet minusta
kun tarvitsen molempia?

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Vierailen rap-lyyrikko Emesiksen tulevalla levyllä Aava -nimisessä kappaleessa, josta kuvasimme viime talvena myös muikean musiikkivideon. Videon voit katsoa tässä osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=Ige3johU62I
Nukkuessasi
nenäsi ujeltaa
kuin tuuli.

Sitä kuunnellen 
vaivun uneen
vietän yöni aavikolla.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Paskana päivänä

Elämä tuntuu loppumattomalta
kulahtaneelta tv-sarjalta
jota on venytetty liian pitkään
sillä vielä joskus takavuosina
joku jaksoi huhujen mukaan siitä innostua.

Sellaisina päivinä
pitäisi lopettaa kanavasurffailemasta
avautua kunnolla kapakassa
jonkun tuntemattoman kanssa
omista saavuttamattomista asioista
vaikka liika pohdiskelu harvoin tuottaa tulosta
se useimmiten lukitsee ikkunat
eikä ilma enää jaksa kiertää asunnossa
ajatukset päässä.

Sitä toivoo kuitenkin oivaltavansa
edes jotain
ihan mitä tahansa
kun pienessä humalassa lähtee vielä kuppilasta
iltakävelylle harmaan meren rannalle
ja yllättäen maa jalkojen alla
alkaa lainehtia
typerän näköiset
onnelliset ihmiset
kulkevat siinä rinnalla
samoilla aaltoilevilla kaduilla
sairaaksi jalostettujen pikkukoiriensa kanssa
joiden veltot ja siivoamattomat paskakasat
tarttuvat uusien kenkien uriin
juuri silloin
kun kaikki alkoi tuntua paremmalta
uskoit ymmärtäväsi
kuka taluttaa
ketkä kulkevat kiinni hihnoissa.
Luopuminen on rohkeutta
luovuttaminen
rohkeuden puutetta.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Tavallisen hullua porukkaa

Hotelli Merikotkan kivijalkapubissa
keikkaa odotellessa
on hyvä kuvitella
millaista joskus on voinut olla
satamassa, Kairossa
kaikuvaa jazzia kujilla
nostokurkien vihellyksiä telakalta
mutta naisten päät eivät tahdo kääntyä
ahtaajien huomionosoituksista
ei kerrota hohdokkaasti runoissa
mutta mitä minä niistä tiedän
taustallakin soi Radio nostalgia
ja punakka mies saa juuri ja juuri tilattua
sämpylän nakilla
hänen kaverinsa
omien sanojensa mukaan
hikoilee niin paljon että on mentävä
ulos tupakalle.

En liity hänen seuraansa
ainakaan vielä.

*

Kuppilan ainoat juopot
pohtivat Stalinin motiiveja
Karhun ja kahvin äärellä
ei saada yhtä selvää päätöstä
isäaurinkoisen teoista.

”Sit se tappo ittensä”
ja keskustelu vaihtaa aihetta.

*

Tupaan tulee lisää asiakkaita
sillä after work on juuri loppumassa
miehet ottavat kaljat
ja huoneen avaimet
kapakan ainoa nainen
on tiskin takana
ajatuksissaan kuitenkin jossain muualla
lähtenyt kauan sitten
laivan mukana.

maanantai 17. marraskuuta 2014