kun nyt olet vapaa
mitä teet ruoaksi illalla
ostat kaupasta master cardilla?
Hae tästä blogista
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Salaatit jäätyvät
mutta tämä ei ole järjestys
hallittua raivoa
katse kiinni irtoavissa lehdissä
tartut käteen
päästät irti vuodenajoista
punaviinin nuolemista kauloista
Nännipihasi on ihana keidas
paikka johon jäädä
ilman aikataulua
raapia tikulla paskaa
kengänpohjista voi lukea reitin
pimittävän heinän
rannoilla miehet lippoavat
pakenevat
nimetöntä
sormea
rahisevaa unta laatikossa
muistot kajavan huudosta
irvistävät tapetit
lupa olla vapaa
poimia tuntemattomiakin sieniä
radiosta taajuus korvilla
ymmärtää muodot sellaisinaan
sateen viettelevä lipaisu
ihmiseen tatuoitu halu
painautua ajatuksia syvemmälle
kaupinkien väliin ruskaan
syttyviin roskakoreihin
ettei voi olla varma
ja silti kokea
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Esiintyminen Runoraadissa
Esiinnyin Yle Teemalla Runoraadissa sunnuntaina 21.10. Ohjelmassa luin yhden lyhyen tekstin esikoiskokoelmastani Kunnes oppii kävelemään. Runoraadin lähetys löytyy täältä: http://areena.yle.fi/tv/1674807
Esikoiskokoelman toisesta painoksesta on muuten edelleen noin 20 kappaletta jäljellä. Tilauksen (12,5 €) voi tehdä sähköpostilla: harri.hertell@gmail.com
Esikoiskokoelman toisesta painoksesta on muuten edelleen noin 20 kappaletta jäljellä. Tilauksen (12,5 €) voi tehdä sähköpostilla: harri.hertell@gmail.com
perjantai 12. lokakuuta 2012
Jokaisen lasin pohjalla
aika jota kaivata
täällä ei puhuta murteilla
kastella lahkeita paskassa.
Jos tuon neidon riisuisi punaisista
housuista
suutelisi pyöreitä poskia
kuin muslimit mustaa kiveä
itkisi aamunkoitossa kadotettua tahtoa
rikkinäisiä ritilöitä
hammaslääkärin penkillä
runoilijalla ei ole sanoja
mitään millä kuvata letkuja
kitalaessa.
Kerta turpaan ennen arkkua
mies sätkii kuin hylje kylmällä
kadulla
jokainen askel haluaa haukata palan
asvalttia
on surullista istua tällä tuolilla
katsella kun teemme sopimuksia
ettei tarvitsisi kohdata sormenjälkiä
tuopissa.
Kanta-asiakkaiden silmissä eksyneitä
lapsia
ei tarvitse ymmärtää vastuuta
muistaa harmaita hapsia
tiedetään tunteista
että tämä on
ja saanko istua sun paikalla
potkia puistossa kaikki kukkia.
Syksyllä on tahmeat sormet
kebabposket ja punainen laulu
pelko perintökämppien täytetyistä
saukoista.
torstai 11. lokakuuta 2012
Päivät tylsiä
kuin leikkaisi
työkseen kynsiä
guirot sirittävät puskissa
kissa lentää ohi joutsenen kyydissä
tuskissaan tiukka ote untuvasta
toteutuvissa toiveissa on harvoin
pehmeyttä
laitureita joille laskeutua.
Revin kahvikuppia korvasta
kuin se olisi minulle velkaa
mutta vaikka kuinka yritän
vedet hiljenevät
sade luikertelee alas kummuilta
yhtyy järveen kuin pari joka osaa
rakastaa
vihaisesti ja lempeästi
luottaen että toisella on avain
käsirautoihin
kun makaa kahlittuna olohuoneen
lattialla
pakarat punaisina
käsi kiinni patterissa.
Vanhat runoilijat
Vanhoja runoilijoita on kahdenlaisia:
sellaisia jotka vaikuttavat siltä,
että heille olisi paljastettu elämän salaisuus
ja sellaisia jotka vaikuttavat siltä,
että heille olisi paljastettu elämän salaisuus,
mutta he eivät enää saa mieleensä mikä
se oli.
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Nuori mies pitää paussia tuolilla
odotus- ja vauvamessuilla
kuupassa alkaa tapahtua kummia
kiertää tulevaisuuden kuvia
kylpevistä lapsista ja keltaisista
kumiankoista
puklaavasta vauvasta
jolla kaulallaan vakava lakana
ikkunan takana puut heiluvat vapaana
isä kantaa ulos talosta telkkaria
ja se tarttuu johdoillaan kiinni
jokaisesta oven kulmasta
tietää joutuvansa eroon pistorasian
sykkivästä rinnasta
harmaan sateen lähetysvirroista
joita vastaan on raskasta soudella.
Itkuhälytin varoittaa kuten on tapana
mutta mies ei havahdu torkuilta
ajatukset haluavat vielä kirmata
nakuna
äidin syliin
lapsuuden kukkiviin kyliin
jossa mikään ei koskaan ollut
huonosti
haravoitavissa pois
kosteiden lehtikasojen keskeltä
kissa loikkaa yli imuroitujen haaveiden
tampattujen mattojen
pyyhittyjen peppujen paossa
Kanarian valossa drinkit maistuvat
turvallisilta
kuin sammutetun kynttilän tuoksu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)