Kun olet viimein palannut reissulta
ehkä itsekin ymmärrät mitä kävit
etsimässä
saatat oivaltaa
mikä veti sinut aina mukaan
retsinat repussa
huskyt rinnalla
karkasit jokaisen perheen luota
palasit kerta toisensa jälkeen
uuteen alkuun
Stogikseen tiskivuorien taakse
apurahat taskuissa
broidi jeesasi kun olit kusessa
ja taas lähdit kulkemaan
gimmojen luota
jätit pupuset taaksesi
löysit itsesi
uusien naisten vierestä
jotka ruokkivat sinua
luottivat
toivoivat että muutut
toivoivat ettei mikään muutu koskaan
kylmien
punaisten mökkien vinteillä
etsit totuutta
toveruutta
duunarien ja kapakkalaulajien sukua
hullu kärpänen alahuulella
puhalsit savut
tummien legojen välistä
naisten kuvalehdessä
kahdeksankymmentäluvulla
olit kuumaa hottia
nuori kapinallinen mustassa
nahkatakissa
vielä vanhanakin saaressa
kasvosi olivat kartta
josta saattoi lukea pellossa nukutut
päivät
särjetyt ikkunat
ja naamallesi oli nostettu nenä
kuin loppukesän riittoisin peruna
Stadissa kylvetty
ainoassa oikeassa kodissa
ajureita ja issikoita
joiden kautta kumpusi kuolematonta
runoutta
meille jotka emme olleet nälkäisinä
markka kourassa
Nikkilän bensa-asemalla
olit kiertäjä
shamaanirumpujen ja punaviinien tietäjä
kuvittelit suuria
ja toisinaan olitkin
koska otit aikaa
et lähtenyt tähän mukaan
tässä ajassa se on radikaalia
halusit ehkä muuttaa runoilla
sen mitä ei voi itsessä muovata
olit teonsanojen sukua
ja juuri sanat
olivat sinun rakennusainesta
jolla kokosit
perheitä
olivat sinun rakennusainesta
jolla kokosit
perheitä
kaipaavia ystäviä
jotka viimein ymmärtävät
mitä olit aina etsimässä
kuinka kuljit sen perässä
puolimatkan krouvissa
hakemassa suojaa
hakemassa suojaa
josta jäit paitsi
jonka jaoit tietämättäsi
mutta samalla
toit meidät lähelle toisia
et osannut vastustaa ihmistä
emmekä me sinua
ja nyt me olemme yhdessä
perheenä
sen meren rannalla
jota muistelit usein kaiholla
olemme viimeisen kerran kuuntelemassa
punaista simpukkaa
jonka sisältä
kuuluu kohinan sijasta
tuttua
irvistävää huutoa
VAMOS!
Teemu Hirvilammelle, suurelle runoilijalle, ystävälle ja opastajalle.
Teemu Hirvilammelle, suurelle runoilijalle, ystävälle ja opastajalle.
Osanottoni menetyksen johdosta. Tutustuin Hirvilammen tuotantoon vasta hiljattain, todella väkevää kamaa. Ja niin on tämä muistorunokin, hieno.
VastaaPoista