Talo ropisee

tunnistamattomalla rytmillä

biitti pysyy juuri ja juuri kasassa

kun ajatukset napatanssivat

ulos ikkunoiden väleistä

rajat eivät pidättele kansoja

rakkaus kumarra valtioita

viha ymmärrä metsää.

Talo kolisee

näkymättömien telakoiden kalketta

rivit karkaavat

pelkurit jäävät

aina samaan ajatukseen

sulkevan mielen

rahasta.