Vielä hetken aikaa
ilmassa on polttoaineen tuoksua
kellot ovat edellä
ja aamulla bensa-asemalla
romani tulee kauppaamaan villasukkia
hanskoja
eikä minulla ole rahaa
ja siksi hänkin on juttutuulella
kun puuttuu kahisevaa
takin rahinaa pakkasessa
talvessa kaikki on rehellistä
kenelläkään ei ole hetkeä johon
pysähtyä
katsomaan miten vesi jäätyy
laivan kuljettua
taivaalla ei näy lokkeja
nekin ovat paenneet lopulta
hetkeksi luopuneet tästä kaupungista
joka on kuin tarjoilija kantakapakassa
kaikkien kasvoilla
ilme joka kertoo
miksi emme kiirehdi
kohti kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti