Hae tästä blogista

perjantai 11. lokakuuta 2013

Lammassaaressa

Aleksis Kiven päivänä
pakenen kaupungin kasvoja
sinne mistä kaikki sai alkunsa
erehdyksien kautta
tunnen itsekin olevani laiva
jumissa pohjasta
niin lähellä rantaa
että metsän voi jo haistaa
maistaa kauan odottaneiden naisten suudelmat
tippuvat liinat eivät heilukaan tuulessa
huiskuta riemuisina uuden alkua
vaan syksyn hiljaista tuskaa
kirkuvaa luopumista
kuinka rujot pinnat piiloutuvat lehtien alle
kadoten odottamaan kulkijoita
saappaan pohjia poskilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti