Ensimmäinen varsinainen ulkomaan
kiertueeni on nyt takanapäin! Vaikka olenkin aiemmin esiintynyt
useissakin vieraskielisissä maissa, tämä matka erosi aiemmista
reissuistani merkittävästi kahdesta eri syystä. Ensimmäinen
keskeinen ero oli se, että tällä reissulla oli mukana itseni
lisäksi useita muitakin suomalaisia runoilijoita. Matkakumppaneina
minulla olivat Kasper Salonen, Katariina Vuorinen, Heli Slunga, Esa
Hirvonen ja Juha Kulmala. Lisäksi kiertueen aikana kuultiin
musiikkivieraana Janne Masalinia. “Kiertuemanagerinamme” toimi
saksalainen runoilijaystäväni Dirk Huelstrunk, jonka äänirunoutta
on usein kuultu Suomessa, mm. Poetry Jam -klubilla.
Kaikilla aiemmilla ulkomaan
runoreissuillani olen aina edustanut Suomea yksin enkä näin ollen
ole voinut reissun aikana vaihtaa ajatuksiani ja kokemuksiani
äidinkielelläni. Toinen keskeinen ero oli matkan pituus. Runoilimme
Saksassa viikon ajan, yhteensä 11 kertaa. Aiemmin reissuni ovat
käsittäneet kaksi tai kolme eri esiintymistä eli tämä reissu oli
myös melkoinen maratooni aiempiin keikkamatkoihini verrattuna.
Viikon kestäneen intensiivisen reissun jälkeen olo on
luonnollisesti vähän ontto ja arkeen asettuminen tuntuu hieman
haastavalta. Ajattelinkin siksi nyt jäsennellä ajatuksiani
julkisesti, jotta kotimaisetkin lavarunousharrastajat saavat
halutessaan tietää millaista meininkiä meillä Saksassa oli ja
jotta itsekin hahmottaisin paremmin, mitä me oikeastaan kävimme
siellä tekemässä.
 |
| Hetki ennen lähtöä Berliinistä |
Schweiss & Poesie (hikeä ja
runoutta) -kiertueemme alkoi lauantaina 4.10.2014 Berliinistä,
Prenzlauer Bergistä. Avajaisiltana esiinnyimme sauna-automme
ideoijan Dida Zenden ylläpitämällä bensa-asemalla, joka oli Didan
mukaan “ystävällisesti vallattu”. Didalla on ajatuksena ottaa
käyttöön hylättyjä bensa-asemia ympäri maailmaa ja tehdä
niistä kulttuurikeskittymiä, joissa mm. lähiseudun asukkaat voivat
järjestää tapahtumia.
Projektin
nimi on freie
internationale tankstelle (http://www.f-i-t.org/).
Tuollaisia kulttuuribensa-asemia toivoisi näkevänsä myös Suomessa!
Esimerkiksi Turun ja Helsingin välissä sijaitseva Lahnajärven
entinen funkkistyylinen bensa-asema olisi mitä huikein keikkamesta
ja kulttuurikeskus!
Saapuessamme lentokentältä
berliiniläisen “bensa-aseman” pihalle, oli paikalla jo hieman
yleisöä, muutama median edustaja sekä tuleva kulkuneuvomme,
entinen paloauto, johon oli rakennettu puulämmitteinen sauna. Saunan
Dida oli rakentanut yhdessä kahden lahtelaisen puusepän kanssa
vuonna 2012. Bensa-aseman pihalla oli myös tynnyritulet, iso jurtta
ja pieni kioski, josta sai ostaa vettä sekä tietysti saksalaista
olutta. Ilmassa leijaili savua ja jännitystä. Bensa-aseman pihalla
saattoi kuulla vilkasta keskustelua niin saksaksi, englanniksi kuin
kotisuomeksikin.
Avajaisissa meidän lisäksi
esiintymässä oli mainio paikallinen rockabillybändi sekä
berliiniläinen lavarunouspioneeri Wehwalt
Koslovski. Ilmapiirissä oli selkeästi kihelmöintiä,
johtuen osittain varmaankin siitä, että paikalle ilmaantui
jatkuvasti lisää median edustajia. Yleisöäkin oli mukavasti
paikalla, arviolta hieman yli 100 henkeä. Heti alusta alkaen
huomasin, että haastatteluissa ja vapaamuotoisissa keskuteluissa
olimme viemässä laajemminkin suomalaisuutta maailmalle, emme
suinkaan pelkästään suomalaista runoutta. Haastatteluissa usein
haluttiin puhua myös saunakulttuurista sekä muistakin asioista,
jotka eivät suoranaisesti runouteen liittyneet. Eikä mikään ihme,
harvoinhan sitä runoilijoilla on matkassaan lempeät löylyt
tarjoava sauna-auto ja suomalaista iskelmämusiikkia!
Avajaisissa ensimmäisen
esiintymistauon aikana alkoi myös reipas saunominen! Pian
sauna-auton ovi kävi tiuhaan tahtiin, kun berliinin suomalaiset sekä
saksalaiset saunoivat yhdessä iloisesti. (vinkkinä Berliinin
suomalaisille voikin todeta, että sauna-auto lämpiää joka
sunnuntai kyseisen bensa-aseman pihalla ja kaikki halukkaat ovat
tervetulleita saunomaan vapaaehtoista kolehtia vastaan) Kuuman kopin
puolella istui myös median edustajia, jotka tekivät haastattelujaan
saunomisen yhteydessä. Tunnelma oli hilpeän innostunut ja välitön!
Illan varsinaisen ohjelman päätyttyä laitoimme vielä Didan kanssa
soimaan tekemäni soittolistat, jotka sisälsivat kotimaista
rytmimusiikkia aina 1950-luvulta tähän päivään saakka.
Avajaisiltana juhlimme reippaasti ja nostatimme alkavan kiertueemme
yhteishenkeä mm. laulamalla!
 |
| Leppoisaa matkantekoa autobahnilla. Kuljettajana Goethe-instituutin Mikko Fritze. Kuva: Dida Zende |
Seuraavana aamuna starttasimme
bensa-aseman pihalta joskus yhdeksän aikoihin. Matkatavaramme olimme
pakanneet saunan puolelle ja autossa sisällä istuikin nyt
saksalaisten palomiesten sijasta suomalaisia runoilijoita pienessä
kohmelossa. Hörpimme kahvia ja olimme kaikki hieman uupuneita,
paitsi tietysti kuljettajamme Dida ja Mikko, jotka piristivät
matkantekoamme laulamalla lähes koko autobahn -osuuden sikäläisiä
schlagereita! Suunta oli siis kohti Hampuria ja tiedossa oli pitkä
matka sauna-autossa, jonka maksiminopeus oli 70 km tunnissa.
(saavutimme tosin alamäessä muutaman kerran jopa 90 kilometrin
tuntinopeuden, jota tietysti riemuittiin huutamalla HYVÄ SUOMI!)
Perillä Hampurissa olimme noin klo 16, joka tarkoitti sitä, että
hyppäsimme käytännössä katsoen suoraan autosta
esiintymislavalle, joka vielä kaiken lisäksi sattui olemaan
Hampurin suomalainen merimieskirkko!
 |
| Runoilijat merimieskirkolla. Kuva: Dida Zende |
Yleisössä oli tavanomaista enemmän
suomalaisia, joten esiinnyimme pitkälti suomeksi ja kaikilla meistä
oli myös valittuna hieman tavallista rauhallisempia runoja, olihan
ympäristönä kuitenkin kirkko. Kun keikka oli ohi ja yleisön
kanssa oltiin juteltu niitä näitä, oli aika alkaa valmistautua
illan seuraavaan esiintymiseen, joka sijaitsi Reeperbahnin
läheisyydessä, aivan punaisten lyhtyjen alueen vieressä. Meillä
oli aluksi hieman vaikeuksia löytää keikkapaikka ja kun yritimme
kysellä ilotytöiltä missä sijaitsee Erichstrasse, saimme
osaksemme vain ylimielisiä katseita. Lopulta baari löytyi ja klubi
osoittautui olevan kaksikerroksinen hämärä, savuinen, mutta
tunnelmallinen Comet club, jonne meidän lisäksemme saapui
esiintymään kaksi paikallista slämääjää: Jan-Wilhelm
Schund sekä Monika Mertens. Vaikka en heidän runoistaan
juuri mitään ymmärtänytkään, oli mielestäni erityisesti
Monikan esiintyminen ja ulosanti vaikuttavaa! Myös Dirk kehui
Monikan esitystä ja tekstejä.
 |
| Dirk ja minä piirroshahmoina |
Paikalle oli myös saapunut nainen,
joka piirsi kuvia meistä ja runoistamme, samalla kun esitimme niitä
yleisölle. Kuvat heijastettiin piirtoheittimellä lavan taakse,
jotta yleisö pystyi samalla myös seuraamaan piirrosten etenemistä.
Kaiken aikaa myös sauna-auto oli parkkeerattuna yökerhon
sisäpihalle ja Dida jo lämmitteli siellä saunaa meille sekä
yleisölle. Kun esitykset olivat ohi, “kiertuemanagerimme” Dirk
tarjosi esiintyjävieraillemme juhlallisesti ja pilke silmäkulmassaan
Koskenkorvapullon, jota oltiin maustettu mustikoilla. Paikalliset
vieraat tarjosivat koko yleisölle kierroksen ja tätä ihmeellistä
“vodkaa” maisteltiin haltioituneina. Suurin osa yleisöstä ei
tainnut tyytyä vain yhteen schnapsiin! Paukkujen jälkeen lähdimme
kaikki yhdessä saunomaan. Saunassa eräs paikallinen nuori neito
tiedusteli minulta miltä tuntuu, kun on bändäreitä. Olin
hämilläni enkä tiennyt mitä vastata. Sanoin, että olen vain niin
iloinen, kun saan matkan runojeni kanssa ja tavata uusia ihmisiä.
Sitten suuntana olikin jo Hannover!
Ensimmäisten kunnollisten yöunien
jälkeen hyppäsimme jälleen hitaaseen, mutta kotoisaan
sauna-autoomme ja saavuimmekin jo melko pian hannoverilaisen
tehdasalueen pihaan. Parkkeerasimme sauna-auton Krass UNARTIG
taidegallerian lastauslaiturille ja lähdimme tapaamaan
esiintyjävierastamme, paikallista slämääjää
Johannes
Weigeliä, joka tykkäsi eräästä runostani siinä
määrin, että kirjoitti jopa jälkikäteen yhden oman tekstin sen
innoittamana
(
http://lostwordspoet.wordpress.com/2014/10/08/forgotten-words-thanks-to-harri-hertell-for-inspiration/).
 |
| Paistattelua Hannoverissa / Kuva: Esa Hirvonen |
Esiintyminen Hannoverissa sujui
rennosti ja hyvin! Kaikki esiintyjät olivat jo viimeistään tässä
vaiheessa karistaneet alkukiertueen turhat jännitykset pois ja
olimme kaikki hyvässä vireessä (paitsi Kasper Salonen, joka
sairastui tilapäisesti syötyään ilmeisesti jotakin sopimatonta).
Yleisössä oli jälleen muutama suomalainen, mutta pääsääntöisesti
kuitenkin paikallisia. Keikan yhteydessä juttelin yleisön kanssa ja
tapasin mm. hannoverilaisen lavarunoilijan ja räppärin
Jan
Schwentken, joka on tunnetun slämääjän
Tobi
Kunzen hyvä ystävä. Heillä on jopa yhteinen
räppiryhmittymä nimeltä
Hannover
Robust (https://www.youtube.com/watch?v=fFvQ7UeDe3s).
Jan itse tekee räppiä nimellä
Big
Tune ja puhuimmekin, että hän voisi vierailla jollakin
klubillamme saapuessaan seuraavan kerran Suomeen. Ilta jatkui tuttuun
tapaan yleisön kanssa jutustellen ja saunoen. Seuraavaksi
määränpäänä oli Frankfurt ja kirjamessut, jonka teemamaana
Suomella oli kunnia olla!
 |
| Hannoverissa runoiltiin myös saunatauoilla / kuva: Dida Zende |
Pitkän ajomatkan jälkeen (yhdeksästä
viiteen) saavuimme hieman nuutuneina saunapaloautollamme Frankfurtin
kirjamessujen pihaan, jossa oli käynnissä jonkinlainen
mielenosoitus. Olimme melkoinen näky saapuessamme saunamme kanssa
messurakennuksen pihaan poliisien saattelemana. Lähdimme nopean
ehostautumisen jälkeen kuuntelemaan Sauli Niinistön, Sofi Oksasen
ja paikallisten poliitikkojen puheita, jotka olivat paikoitellen
erittäin kuivia. Niinistö ja Oksanen puhuivat ihan hyvin, mutta
paikalliset poliitikot puhuivat pelkkää politiikkaa verotuksesta
ynnä muusta. Puheiden jälkeen luvassa oli kuitenkin onneksi rennot
Suomen Paviljongin avajaiset, jossa oli tarjolla mm.
Karjalanpiirakoita ja tarjoilijoiden mukaan suomalaista “gin &
tonicia” (Lonkeroa). Paviljonki itsessään oli rauhoittava ja
elegantti, tyylikkäästi suomalainen. Tilassa oli hyvin tilaa
liikkua ja muuten melko hektiseen sekä ahtaaseen messukokonaisuuteen
nähden se oli mielestäni myös sopivan rauhallinen. Tätä
ihastelivat myös ulkomaiset messuvieraat. Paviljonki kuhisi myös
FILIn työntekijöitä, niin että olin itsekin hämilläni miten
heitä voi olla niin monta. Mainittakoon vielä tässä vaiheessa,
että messukokonaisuus Frankfurtissa oli siinä määrin iso, että
paikan päällä rakennuksista toisiin liikuttiin pienillä
busseilla. Messualueen päästä päähän käveleminen kesti
kuulemani mukaan noin 45 minuuttia.
 |
| Runodelegaatio kirjamessujen edustalla |
Messuilta lähdimme lopulta nukkumaan
ja valmistautumaan seuraavan päivän esiintymiseen. Tulevina päivinä
yksi keskeisistä kohtaamispaikoistamme tulisi olemaan Frankfurt
garten, sikäläinen urbaani puutarha. Ympäristömme oli siis
entinen parkkipaikka, johon kaupunkilaiset olivat pystyttäneet
puutarhan ja kioskeja, joista tarjottiin jälleen suomalaisia
herkkuja kuten lihapiirakkaa, karjalanpiirakoita ja lohileipiä.
Seuraavana päivänä pidimme puutarhassa virallisen
tiedotustilaisuuden päivällä. Paikalle saapui jälleen lukuisia
median edustajia. Meitä haluttiin kuvata niin saunassa kuin sen
ulkopuolellakin ja haastatteluja annoimme myös useita, milloin
mistäkin aiheesta. Paikalla oli lehdistöä ja television edustajia
sekä Saksasta että Suomesta. Avajaistilaisuudessa annoimme myös
pienet esiintymisnäytteet ja kerroimme tapahtuman järjestävistä
tahoista (Goethe-instituutista, Helsinki Poetry Connectioniosta ja
Turun Runoviikko ry:stä). Illalla esiinnyimme isolla joukolla
Frankfurten gartenin pihalla sijaitsevassa suuressa teltassa, jonka
jälkeen yleisölle näytettiin myös Miesten vuoro -elokuva.
Leffan yhteydessä tietysti jälleen saunottiin!
 |
| Sauna-auto Roemerilla / Kuva: Dida Zende |
Seuraavana päivänä esiinnyimme Open
Books Festivalin yhteydessä Roemerilla, joka on yksi keskeisistä
turistinähtävyyksistä Frankfurtissa. Kyseessä on iso aukio
keskellä kaupunkia, jolla sijaitsee myös käsittääkseni
kaupungintalo. Parkkeerasimme sauna-auton jälleen keikkapaikan
viereen ja aloitimme show:n, joka oli tällä kertaa isossa vaaleassa
salissa, johon oli pakkaantunut arviolta 200 henkeä.
Kiertueporukkamme oli jo tässä vaiheessa saanut vahvistusta myös
muusikko Janne Masalinista, joka hienosti täydensi runo-ohjelmaamme
haitarin soitolla ja hypnoottisella laululla. Illan ohjelmistoon
kuului myös Bändi -niminen paikallinen yhtye, joka soittaa
suomalaisia tangoja, tietysti osaamatta suomenkieltä. Bändin soitto
oli paikoitellen jopa bossanovahtavaa ja tunnelmassa oli jotain
hyvällä tavalla vinksahtanutta. Tuntui kuin olisi kuunnellut
Ruotsin laivalla bändiä, joka ei ole ehtinyt treenata tarpeeksi.
Mielestäni erityisesti Roemerin
tilaisuudessa kiertueporukkamme oli erinomaisessa vireessä ja pitkä,
hieman yli kolme tuntia kestävä, iltamme huipentui lopulta siihen,
että kaikki esiintyjät yhdessä lauloivat yleisölle Unto Monosen
klassikkotangon Satumaan!!! Bändi luonnollisesti säesti taustalla
kun esitimme laulun suomeksi ja saksaksi. Laulamassa mukana oli myös
Goethe-Instituutin fantastinen Mikko Fritze, joka osoittautui
kiertueen aikana suureksi saunan ystäväksi. Paikan päällä meillä
oli jälleen myös kirjamyyntiä, jonka yhteydessä menikin kaupaksi
muutama runoteos. Yleisössä oli tälläkin kertaa melko paljon
suomalaisia (miten paljon meitä oikein Saksassa on?) ja tietysti
saksalaisia, enemmän kuitenkin jälkimmäisiä.
 |
| Ilta huipentui yhteislauluun / kuva: Dida Zende |
Seuraavana päivänä vuorossa oli
Kirjamessujen Suomen paviljongin virallinen esiintyminen ja
esittäytyminen. Esiintymisten yhteydessä esittelimme jälleen
kiertueen taustayhdistykset, jonka jälkeen annoimme noin 150 hengen
yleisölle näytteet miten runoutta lausutaan suomalaiseen tyyliin.
Esa Hirvosella oli esityksessään mukana, kuten edellisenäkin
iltana, acapella -yhtye Plikat, joka hienolla tavalla väritti Esan
jo muutenkin pirskahtelevaa esiintymistä. Mieleeni on
lähtemättömästi porautunut Esan Siberian Delirium -runo. Myös
Katariina Vuorisen kalevalaishenkiset lauluosuudet tuntuivat
hiljentävän yleisön kaiken messuhälyn keskellä.
 |
| Kirjamessuilla / kuva: Kasper Salonen |
Virallisen ohjelman jälkeen tiedossa
oli taas iltakeikka paikallisessa baarissa, joka sijaitsi sikäläisen
ammattikorkeakoulun yhteydessä. Tämä tilaisuus oli ainoa
varsinainen poetry slam -tilaisuus kiertueemme aikana
(lukuunottamatta Karlsruhen keikkaa, jolle Kasper lähti vielä
sitten yksin lauantaina) ja se näkyi erityisesti yleisön
ikähaarukassa. Paikalla oli lähinnä nuoria, arviolta
18-35-vuotiaita, runoharrastajia. Yleisöä oli tuolloinkin paikalla
noin 150-200 henkeä. Illassa esiintyi lukuisia saksalaisia
lavarunoilijoita sekä Heli Slunga, Kasper Salonen ja Janne Masalin.
Koska minulla ei tuossa tilaisuudessa ollut esiintymistä, päätin
lähteä Didan kanssa syömään ennen kuin aloimme lämmitämään
yleisölle saunaa.
 |
| Katariinan kanssa saunassa. Tämän tapainen "valesaunomiskuva" meistä levisi ympäri maailmaa. / Kuva: Juha Kulmala |
Illan taso oli varsin korkea, ainakin
se mitä siitä näin, ja olin jälleen panevinani merkille, että
saksalaista slämäämistä leimaa, voisi jopa sanoa vaivaa, liiankin
kanssa huumori. Lavarunoilijat usein yrittävät ennemminkin kertoa
hauskoja tarinoita, kuin esittää runoja. Välillä tuntuu, että
suuremman suosion saa naurattamalla yleisöä, kuin esittämällä
esimerkiksi runollisia havaintoja yhteiskunnallisista epäkohdista.
Yksi runoilijoista kuitenkin tekstissään poltti natseja
tulitikuilla, mutta olin huomaavinani, ettei se saanut kovinkaan
suurta suosiota yleisön parissa. Esiintyjien elekieli ja ulosanti
oli kuitenkin, ainakin kärkikolmikon kohdalla, erittäin
vakuuttavaa. Sitten jäljellä olikin enää vain Dusseldorf!
 |
| Haastatteluhetki / Kuva: Dida Zende |
Haikein mielin ja jo melkoisen
väsyneinä jätimme Frankfurtin sekä sauna-auton taaksemme ja
lähdimme kolmisteen Dirkin ja Esan kanssa junalla kohti
Dusseldorfia, Kraftwerkin kotikaupunkia. Keikkapaikkana oli tyylikäs
ja tunnelmallinen Zakk -kulttuuriravintola, joka on ilmeisesti varsin
suosittu keikkamesta Dusseldorfissa. Yleisöä saapui paikalle tilan
kokoon nähden mukavasti, arviolta 50 henkeä. Esiinnyimme tilan
pienemmällä puolella, jonne oli saapunut myös paikallisen
suomalaisen design-liikeen henkilökunta myymään Marimekon
tuotteita, salmaripaukkuja ja muumikirjoja.
Dusseldorfin keikalla meidän kolmen
lisäksi esiintymässä oli ainoastaan yksi kutsuvieras, sikäläinen
poetry slam -pioneeri Markim Pause, mikä tarkoitti sitä, että
kerrankin jokaisella esiintyjällä oli aikaa esittää runsaasti
materiaalia, arviolta 25-30 minuuttia. Muiden keikkojen yhteydessä
esiinnyimme kukin noin 10-15 minuuttia. Esitin runojani ensimmäistä
kertaa biittien kanssa, suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Yleisö
oli mielestäni erittäin tyytyväinen illan esityksiin ja
erityisesti Esan boheemi habitus tuntui puhuttelevan ja naurattavan
yleisöä. Esa myös esitti runojaan luontevasti saksaksi, joka
varmasti oli yksi syy hänenkin menestykseensä Saksassa. Zakkin
keikan jälkeen sain myytyä jopa kaikki loput kirjani illan
suomalaisyleisölle. Varsinaisten ohjelmanumeroiden jälkeen oli
vuorossa After Show -juhlat, jotka kunniaksemme oltiin järjestetty
lähettyvillä sijaitsevassa galleriabaarissa.
Baarin yläkerrassa soitin
henkilökunnan pyynnöstä suomalaista rytmimusiikkia
soittolistoiltani ja alakerrassa raikasi kovaan ääneen humppa
Eläkeläisten toimesta, tosin levyltä soitettuna. Paikallinen
taideväki kertoi, että nykyään saksalaishipsterien parissa humpan
tovaekeminen on k juttu. Hetken mielessäni käväisivät
tulipunaruusut, heilit karjalasta ja jätkänhumpat. Vielä viimeisen
kerran kohottelimme maljoja yhdessä saksalaisten kanssa ja
juttelimme runoudesta, suomalaisuudesta, saksalaisuudesta, saunasta
ja jaoimme yhdessä kiertueemme aiempia kokemuksia. Herra Pause
tuntui ihastuvan suunnattomasti soittamastani musiikista ja selvisi,
että hänelläkin on kattavat kokoelmat, erityisesti saksalaista,
1950-1970-luvun musiikkia ja niinpä sovimme, että kehittelemme
jotakin runoutta ja dj-hommia yhdistelevää tulevaisuudessa Suomessa
sekä Saksassa.
Kebabin kautta hiippailimme lopulta
kotihotellille väsyneinä, onnellisina ja helpottuneina. Kiertue oli
onnistunut mainiosti! Olimme tavoittaneet paljon saksalaista
runoyleisöä, saunayleisöä sekä mediaa. Meidät oltiin huomioitu
erittäin hyvin ja meistä oltiin aidosti kiinnostuneita kaikialla
minne menimmekin! Saimme kokea paljon vieraanvaraisuutta ja
ystävällisyyttä, joka on ainakin minun mieleeni jäänyt
toiveikkaana lämpönä. Toivottavasti pääsemme taas pian
levittämään runouden (ja miksei myös saunankin) ilosanomaa minne
tahansa päin maailmaa!
Lopuksi haluan vielä kiittää Taiteen
edistämiskeskusta saamastani matka-apurahasta, jota ilman en olisi
tätä runokiertuetta saanut kokea. Vielen Dank!
 |
| Suomi-leipiä Frankfurtissa |
