Huomasin uupumukseni konkreettisesti W/ord -lavarunousfestivaalien aikaan. Edessäni oli tuolloin fantastinen festivaali, oikeastaan yksi unelmistani toteutuneena, mutta en nauttinut siitä juuri lainkaan väsymykseni takia. Silloin tiesin, että minun täytyy muuttaa tilanne itseni ja koko lavarunousyhteisön vuoksi. Päätin ottaa omalta osaltani takapakkia ja niin olen myös tehnyt, ainakin siinä määrin kuin olen osannut. Ihan täysin en ole pystynyt rauhoittumaan, tuskin koskaan pystynkään, mutta tällä hetkellä voin paljon paremmin, kuin vielä viime talvena. Samaa suosittelen kaikille muillekin, jotka tuntevat työuupumusta tai jatkuvaa väsymystä ylipäätänsä. On tärkeää olla itselleen rehellinen ja miettiä mitä oikeasti haluaa.
Usein itsensä tahtoo mieltää työyhteisössä korvaamattomaksi, varsinkin jos tekee jotakin joka on itselleen merkityksellistä, mutta on myös rohkeutta antaa toisille tilaa ja luopua. Omalla terveydellään ei kannata koskaan uhkapelata, talo voittaa lopulta aina. Ilokseni kuitenkin olen saanut huomata, että pienistä vaikeuksista huolimatta Helsinki Poetry Connection porskuttaa eteenpäin komeammin kuin koskaan aiemmin, eikä se tällä hetkellä ole enää kovinkaan paljon minun ansiotani. En kuitenkaan aio vähätellä omaa aiempaa panostani, vaan aion olla siitä ylpeä lopun elämäni. Harva ihminen pääsee laittamaan alulle jotain yhtä hienoa, kuin tuo alati liikkeessä oleva runoyhdistys jo nyt on!
Sitten positiivisia tulevaisuuden uutisia! Viime keväänä julkaisemani Kutsumme sitä kodiksi on jo melkein loppuunmyyty. Ilokseni olen saanut huomata, että painoksen ensimmäiset 300 kirjaa menivät sangen nopeasti kaupaksi, julkaistiinhan kirja muistaakseni vasta huhtikuussa. Nyt 400 kirjan painoksesta on jäljellä noin 60 kirjaa, joiden myymisellä ei minulla ole enää mikään kiire. Kun edellinen kirja on loppumassa varastosta, lienee mielekästä alkaa puhua jo seuraavasta.
Keväästä asti olen nimittäin kirjoittanut (sähköttömällä) mökillämme seuraavaa runokirjaani. Materiaalia on jo periaatteessa kasassa kirjan verran, mutta tiedän ettei sitä kuitenkaan ole vielä riittävästi. Jotain oleellista on vielä sanomatta. Upeaa on se, etten tiedä vielä itsekään mitä on sanomatta, uskon sen selviävän syys-loka-marraskuun aikana, kun minulle taas vapautuu työkiireiltä (olen parhaillani töissä Helsingin Juhlaviikoilla) aikaa kirjoittamiselle. En malttaisi odottaa, että pääsen taas pilkkihanskikkaat kädessä naputtelemaan tekstiä kaupungin syntysijoille.
Tulevan kirjan kaikki runot ovat syntyneet vanhalla Erica-kirjoituskoneella, joka siirtyi minulle appiukkoni Teemu Hirvilammen kautta. Kirjoituskoneella kirjoittaminen on minulle uusi työskentelymetodi, jonka omaksuminen on ollut innostavaa ja rentouttavaa. Kirjoituskone on zen, se on luotettava, rehellinen ja rauhallinen ystävä. Olen kirjoittanut kaikki uudet runot pienille, hieman post it -lappua suuremmille papereille, joka on myös omalta osaltaan pakottanut minua tiivistämään sanomisiani.
Tulevan kirjan runot ovat rauhallisia, paikoittain ehkä seesteisiäkin. Ne käsittelevät luontoa, rauhoittumista, vapautta, ystävyyttä ja tietysti rakkautta. Olen pyrkinyt luopumaan viimeaikaisessa ilmaisussani lavarunouselementeistä ja aiempien kirjojen Helsinki-keskeisyydestä. Tuntuu että siltä osastolta olen sanottavani sanonut, ainakin joksikin aikaa.
Olen itse uusista teksteistäni innoissani ja olen myös päättänyt, etten niitä julkaise blogissani ennen kuin kirja on valmis. Varmasti luvassa on joitakin maistiaisia, mutta pääsääntöisesti runot löytyvät sitten seuraavasta kirjasta, jonka uskon tulevan ulos ensi keväänä tai viimeistään ensi syksynä. Ajattelin tälläkin kertaa kuitenkin ensin tarjota kirjaa isoille kustantamoille ja vasta sen jälkeen alan miettiä omakustannetoimintaa, ihan kuten olen tähänkin asti kirjojeni kanssa toiminut.
Muita kiinnostavia proggiksia on tuleva Saksan kiertue! Lähden lokakuussa yhdessä useamman runoilijan kanssa kahdeksan päivää kestävälle Saksan kiertueelle, joka huipentuu Frankfurtin kirjamessuihin. Kiertueella matkaamme Saksan läpi vanhalla paloautolla, jonka yhteyteen on duunattu sauna. Meillä on siis peseytymismahdollisuus läpi kiertueen! Esiinnymme useassa eri tilaisuudessa ja uskoakseni tulen esittämään runojani niin suomeksi, englanniksi kuin myös saksaksi, joista jälkimmäistä en kylläkään hallitse juuri lainkaan. Toisaalta ei se M.A. Numminenkaan taida ole mikään virtuoosi saksansa kanssa, suosio on silti suuri. Toivotaan, että niin on meidänkin!
Lisäksi olen jälleen syksyllä vetämässä lavarunoustyöpajoja nuorille ja toivottavasti myös aikuisillekin. Puhetta on ollut myös uusista vankilatyöpajoista. Keikkoja olen ottanut vastaan maltillisesti, haluan jatkossa tehdä esiintymisiä, joilla on minulle itselleni jokin merkitys. Seuraavan kerran runojani voi kuulla keskiviikkona 3.9. klo 17 Bryggeri -ravintolassa (Sofiankatu 2, Helsinki). Ai niin, ja olenhan toki kotisaaremme Isle of Sheep -tansseissa esiintymässä ensi lauantaina, tarkasta ajankohdasta en osaa sanoa vielä mitään. Turussa heitän myös keikan 1.10., tarkempia tietoja tuostakaan keikasta minulla ei vielä ole, palataan asiaan lähitulevaisuudessa. 2.10. olen Lappeenrannassa, mutta siitäkään en osaa vielä sanoa enempää. Helsingin Kirjamessuilla minua voi myös kuulla perjantaina 24.10.
Runoistani on tulossa myös kourallinen ranskannoksia erästä sikäläistä radio-ohjelmaa varten. Viime keväänä vietin rakkaan vaimoni kanssa laatuaikaa eräällä tilalla Lahden lähellä ja siellä sattui samaan aikaan olemaan mukava, vanhempi ranskalainen radiotoimittaja, joka oli tullut Suomeen tekemään ohjelmaa merkeistä ja merkityksistä. Tutustuimme Päijänteen rannalla ja päädyimme nauhoittamaan ohjelmaa varten tuoreita luontoaiheisia runojani. Runot kääntää lahjakas ja ystävällinen Claire Saint-Germain!
Mainittakoon vielä lopuksi, että olen edelleen aivan fiiliksissä yhdessä trumpetisti Jan Wälchlin kanssa kesällä tekemästämme keikasta! Jos joku haluaa buukata runoutta ja trumpetin soittoa (sekä elektronisia efektejä) yhdistelevän esityksen, ottakaa rohkeasti yhteyttä: harri.hertell@gmail.com
Hyvää ja tasapainoista syksyä kaikille!
Helsingissä 27.8.2014
Harri Hertell, runoilija
ps. ohessa hieno Runokuu-postikortti,
joita jaetaan ilmaiseksi ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoissa.
Etsikaa omanne ja lähettäkää kavereille! Niin ja Facebookissa olen
hieman aktiivisempi kuin täällä blogimaailmassa eli kannattaa
tutustua myös sivuuni siellä:https://www.facebook.com/HarriHertell2013
