Pidämme kaiteesta kiinni
sumentunein silmin
katselemme sporan ikkunasta
ja ymmärrämme
jokaisella silmäyksellä tätä kaupunkia
olemme sen hiljaisia ystäviä
mitättömiä matkaajia
kiertäen kiskoilla
kun metalli kirskuu kurveissa
meistä kaksi on vanhuksia
ja kuitenkin vain kolmas
tuntee itsensä väsyneeksi.
Me kuulemme
kun narkkarit puhuvat vaunussa
heistä vanhempi läksyttää nuorukaista
nahkainen salkku jaloissa
sä annat meidän
alakulttuurista
ihan liian
yksipuolisen kuvan
tolla helvetin räyhäämisellä
ja kiroilulla
ja hän katsoo tummien lasiensa läpi
kuin valmiina murhaamaan isänsä
eikä keskustelu ole keskustelua
vaan johtajan puhetta
tarinoita ilman lupauksia
tummien naisten roikkuvia rintoja
snägärin kupeessa
on kylmä seistä
odottaa lyhyessä hameessa
räntäsadetta
viistoa puhetta
jota ei tarvitse
vain setelit täyttävät sänkyjä
rystysten kovettamia muistoja
pojat heittävät tiiliskivellä humalaista pankkiiria
joka tyhjentää ottopistettä
valmiina luopumaan itsekunnioituksesta
kun rakennustyömaat ahmivat kaupunkia
sisältä käsin
kuin lapamato
me täytymme näyistä
rakkaudesta
jota ei voi ottaa kottina.
Yö antaa meidän vielä katsella
kiusaa kuin strippari huulet pumpattuina
aivoihimme syöksyy paksuja mielikuvia
kahlittuja haluja
sammuvia sätkiä
unohdettuja laulunpätkiä
tapaillaan horjuen kohti kotia
rappukäytävien valot sammuvat
joku kusettaa koiraa puistossa
lehdenjakajan housut suhisevat
kuin kaislikko
unohdamme kalliota hierovat aallot
täydet lasit
jotka tatuoivat pöytiin tuntemattomia karttoja
ilman lupaa
peittelemme ystävät runoiksi
kadonneet ja kuolleet
kaikki epätodellisesti poistuneet.
Kokemukset eivät toimi tyynyinä
puukoniskuina parkkipaikoilla
eikä videokamera tallenna surua
vartijan isättömiä askelia
näyteikkunoiden lupauksia
jotka eivät edusta totuutta
että tällaiseksi annamme heidän pukea
viettelijämme
tämän kaupungin
näihin huoran hepeniin
tummuviin lusikoihin
rusikoituihin kasvoihin
ei auta mikään meikki
viimeisen valomerkin lamppu välähtelee
heiluu tuulessa kuin yksinäinen keinu
eikä yö ole päivän vastakohta
vaan olemuksen syviä uurteita
silmänalusten kaarevia ramppeja
turvapaikkoja joihin paeta
odottaa seuraavaa vuoroa.
