huutavat illassa kaupungin nimeä
ovat matkalla vapaasta tahdosta
nimikyltin katkenneesta laulusta
naarmusta aurinkolasien pinnalla
unelmat luistelevat, uivat, nukkuvat
synnitön heittää ensimmäisen kiven
ja siitä syntyy renkaita
arkipäivän psykedeliaa savua
juopon pälvikaljulla puistossa
haaksirikkoituneen patsaan penkillä
aika katkeaa kuin laiva
töräyttää merkin lähdöstä
tupakoivat kuolevat nuorempina
ja kaikki menee hyvin
kun on kengät jalassa
niin on haudattu myös monta lihasta
kieltäytynyttä
selkään liimautunutta paitaa
ja hiessä lähihistoria
kalliosta irronnut pala hammasta
taivaan määrätynkaltaista valoa
pahvipuheita roskalaatikoiden luvalla
tupakoivat kuolevat nuorempina
tahtovat vallata maailman
siemenen jokaisen huulilta
pillumellakkaa venäjän luvalla
sanat kumpuavat kylmistä tölkeistä
näyttelijän taskussa mattia
muttei kukkaroa
vapaus olla kuka tahansa
paitsi itsensä
kaapata puheet kuiskaajan kopista
pyyhkiä huskyn turkista
jättiläisen tarjoama illallinen
yhteiskunnan täikampa
rohkeus elää ja olla
määrittämättä itseään
muiden kautta
tupakoivat kuolevat nuorempina
täyden kuun veljeskunta tappelee
porttikongissa
yksi kerrallaan
hiukset putoavat
kaksihaaraiset ajatukset lorisevat
taskulamppujen täyttämillä rypyillä
kumpuavia juhla-asuja
rintoja ilman liivejä
roikkuvia lauseita
pelastusrenkaita sängyn laidalla
meistä jokainen harkitsee polttavansa
nurtsia
jonka varrelta voi löytää palan
kesämaasta
tupakoivat kuolevat nuorempina
tietävät minne happi ei lopulta
kierrä
sykkivän sydämen reunalta
on helppo pudota
päästää irti
antaa hampaiden kellahtaa suusta
ennen kavereita
