Tänään kävin karkauspäivän kunniaksi ystäväni kanssa kävelyllä ja jutustelimme mm. Helsinki Poetry Connectionista. Tietysti nauhalle päätyi myös yksi runo, jonka kirjoitin viime vuonna matkatessani Kuopioon.

https://vimeo.com/37686716

Kalenterissa täysikuu (luettuna)

Paikkani maailmassa (luettuna)

Joka oli hetken olemassa

Kaikkia aikoja on vaikea toistaa

tehdä uudestaan sellaista joka oli hetken olemassa

kuin alakuloinen heijastus

tai nukkuen lentävä pääsky

punamultamökin ikkunasta pöllähtää kajastus

jonka valossa isän kädet ovat aaltopahvia

katse lämmintä multaa.

Lapsuuden lehtisalaatti katoaa yökasteessa

katkeaa kuin ruostuneet koukut pakista

setä veistää vaappua kuistilla

seuraavana päivänä sitä saa ihastella 

kun maalit vielä kuivuvat

kyytä lyödään jo vesurilla

polulla männyn juuret kiemurtelevat

niihin voi lyödä jalkansa jos ei osaa varoa

muttei silti saisi kirota

pellavapään uni voi katketa

annetaan sen nyt kerätä muistoja hetekalla

pieniä keltaisia käärmeitä

joita etsiä varpujen seasta.

Jäähyväiset puistossa

Jokainen päivä hyvästejä

pelkoa että jää kiinni penkkiin

bommattuihin sanoihin jotka eivät tarkoita

vaikka niillä on merkitys

kuten siilillä joka yhtyy toiseen pusikon suojissa

sellaista on rauhoittavaa katsella

kuin olisi mustavalkofilmien sadetta

päättymätöntä pikakelausta viinin tuoksuisessa illassa

rakkautta tai pakkoa

luontodokumentti ilman ajastettua tallennusta

satuttiin vain olemaan paikalla

muttei löydetty tarpeeksi nopeasti otetta

osattu irrottaa katsetta

kaiusta kivimuurin juurella.

Keikalla Myllypuron mediakirjastossa 23.2. klo 18

Osoite on Kiviparintie 2. Tervetuloa!

Yksioikoinen onni

Olen silta jota pelkään kulkea

löystynyt pultti kaiteessa

rapun ovesta irroitettu kyltti

kirje ilman lähettäjätietoja

koiran hampaissa kaluttu luu

jalkapallokenttä ilman tuomaria.

Olen yksinäiset pitsiverhot vanhuksen keittiössä

kahvin tuoksu torilla

lakaisijan ärhäkkä maanantaidarra

loppuun asti pumpattu spliffi

maksamaton lasku

hihna ilman huskya

solmu ilman avaajaa.

Olen työvoimatoimiston odottava ilmapiiri

vinkuva lelu ja eloton värinä

lomake ilman täyttäjää

ruohonleikkuri ilman bensaa

kaari ja sade

aarre itseni löydettävänä

loputon rahina levylautasella

luola ja vertaus

kertaus ja opintojen äiti

ratkeava ristikko

risukasa mökkitiellä

laulava rautakauppias ja pelko pahemmasta.

Olen steariini rakastuneiden pöydällä
kortti ilman luottoa

sakka pullon pohjalla

kamikazelentäjä ilman konetta

ovi ja avain

kadotettu Karjala
kovettunut nyrkki perhepotretin takana

avioliiton asianajaja

tyhjä rengas ilman pumppua

kahlattu ranta ja kaislojen kiihoittava tanssi

kalenterista kadonneet kuukaudet
pomon pankkitilillä.

Paavo Lipponen on bandit!!!!!

maahanmuuttajamies huusi Espalla

lähettäen varikset lehmuksista lentoon mustina

lehahtaen pois puistosta

välittämättä siitä tosiasiasta

että keskikesän mahlaa tippui ärsyttävästi polkupyöräilijöiden päälle puista

heidän paetessaan työpaikoiltaan kohti tutumpia kaupunginosia.

Mies kaiketi viittasi ulvonnallaan siihen

että tuo nykyään jo politiikan parista poistunut mörkö

olisi jonkinlainen rosvo, roisto tai ryöväri.

Asiasisällöstä huolimatta
hänen huutonsa säpsäytti myös lamppuharjojaan ulkoiluttavat mummot

jotka kaikkosivat kadulta
kompastuen epähuomiossa Esplanadin arvovaltaisiin ja vanhoihin mukulakiviin.

Paavo Lipponen on mafia!!!!

hän kiekaisi tällä kertaa

ja näytti siltä ettei ymmärtänyt täysin sanomansa sisältöä

mutta tiettyä kylmyyttä ja määrittämätöntä katkeruutta hänen kannanotostaan oli selvästi kuultavissa

ainakin jos ei sattunut ensimmäistä kertaa todistamaan hänen kävelevää keskustelufoorumiaan.

Urbaanin legendan mukaan hänen autonsa oli joskus pöllitty

mutta kissalanpojat eivät laitoksellaan suhtautuneet asianomistajan murheeseen asiaan kuuluvalla vakavuudella

joten hän menetti totaalisesti malttinsa

joutuessaan pommien keskeltä muuttamaan paperisodan bunkkereihin

kamppailemaan byrokratian

tuon demokratian vittumaisen ja harmaantuneen serkun kanssa

ymmärtämättä että silmä silmästä -ajattelutapa

ei välttämättä istu hyvin yhdessä lempeämpien lakipykälien kanssa.

Paavo Lipponen on bandit!!!

hänen huutonsa kaikui täydellisen tavanomaisessa kesäpäivässä

niin että vanhempi hippipariskuntakin ymmärsi viimein lopettaa Beatlesin tanssi- ja laulutuokion 

Runebergin patsaan vieressä

he unohtivat pulunpaskan maalaamat kiharat kansallisrunoilijan poskipäillä

ja tuijottivat tuota tuntematonta miestä

jota ymmärsivät yhtä vähän

kuin rakkauden todellista sanomaa.

Paavo Lipponen on mafia!!

hän vapautti epätoivonsa kuultavaksi

äänellä jota ei helposti unohda

ikään kuin uskomatta itsekään enää asiaansa

hän kiljaisi sen esille

ja tiesi ettei tulisi koskaan tapaamaan vanhaa autoaan

vaikka Etelä-Helsingin hipsteripoika raitapaidassaan tulisi lohduttamaan

ja tarjoaisikin kupin espressoa Havis Amandan pyöreiden kankkujen lainehtiessa
kohti Apteekkarin taloa

kuin kiusallaan.

Tässä samassa maisemassa

kaupunginjohtaja tuijotti salaa tuon patsaan hedelmällisiä muotoja

läpi arvokkaiden lintubongauskiikariensa

tuntien kuinka kesätuulessa lepattavien vaaleiden khakihousujen haarovälissä jokin alkoi vallattomasti jöpöttää

kuin lapsena uimarannan pukukopissa

jossa saattoi melkein haistaa vastikään vaihdetut

suolaisessa merivedessä uitetut bikinit.

Paavo Lipponen on bandit!

hän yritti vielä kerran Kauppatorin kohdalla

ja onnistuikin ajamaan kaupunginjohtajan pois parvekkeelta

painimaan takaisin Guggenheim-asioiden kanssa

ennen kuin ylitti välinpitämättömänä kadun

tietämättä että hänen takaansa ohitse lipuva klommoinen Honda Corolla

oli juurikin se sama auto joka häneltä katosi Vuosaaren metroaseman tuntumasta

kolme vuotta ennen tätä vaivaannuttavaa välikohtausta.

Vain avaimenperä oli kadonnut pois nipusta
joka usein oli kiikkunut Corollan virtalukossa
kuin hypnoterapeutin rauhoittava taskukello.

TÄÄLTÄ VIDEOON: http://www.youtube.com/watch?v=hEU5wm3_04s

Dvořákin yhdeksäs

Löytää uusi maailma

hypätä laivan kokasta kosteaan hiekkaan
huilujen haljetessa

hierovan suihkun tai lämpimän käden kanssa

kodin kylpyhuoneessa tai homobaarin tanssilattialla

napata kokonainen nappi ekstaasia

ja löytää itsensä tunnin päästä vessasta

naimasta oksentamasta huutamasta

kuin luolamies

haistaa uudet tuulet rannassa

kauriin jäljet lumessa

saalis avonaisena alkaen ensimmäisestä tahdista

ja kuinka se polttaa

omppuviinille tuoksuva pojankloppi käy innokkaana sisään

astuu koputtamatta peremmälle

kuin tahtipuikko katkeaisi hetkenä minä hyvänsä

kättä päivää vaihtoehtoinen todellisuus
ja lakikirjan salatut lisälehdet

totuuden takana takassa tuli

viskiä ja jäitä katseessa

kerta toisensa jälkeen

palaa loppuun

palaa alkuun

keneltäkään lupaa pyytämättä
löytää uusi maailma

jokaisesta nuotista.

Kylmä mies katsoo kuvassa ohi kameran

hänen harmaantuneet kulmakarvansa valuvat kasvoilta
uutisankkurin meikkaushuoneen pöydällä
tatuoidut viinilasin renkaat
kun on liian monta kertaa ollut tyytymätön
voi pudota räystäältä
unohtaa oikean numeron kopissa
meistä jokainen roikkuu joskus vaijerin varassa
onttojen lupausten alle hautautuneena
työpaikan taukotilassa
tai katolla kiikkumassa
kansakunta ryystää juhlamokkaa posket punaisina
odotellen sunnuntaita
joka ei muuta mitään
tai melkein kaiken.

Pelkoa ei voi kupata

Pelkoa tai tuskaa
ei voi koskaan kupata pois elämästä
vain elämän voi kupata pois ihmisestä.

Jos tippuu jäihin pimeällä
pitää pysyä liikkeessä ja huutaa
yleensä oikea reitti on vaikein kulkea
täytyy vain luottaa
loppuun asti
että ääni kantaa
kun on perillä joku aina sattuu kohdalle
nostaa pois kylmästä ja käärii huopaan
opettaa puhumaan yönkin lämpimäksi.

Täytyy uskaltaa olla
avuton ja haavoittuvainen
vain silloin voi oppia toiselta
tuntemaan muita
mutta se ei kuitenkaan tarkoita
että olisi helppoa olla haaveksija
koska kysymys ei lopulta ole ahkeruudesta
tai oikeamielisyydestä
kun löytää mitä haluaa todella tehdä
sen tekee joka tapauksessa.

Vanhat laiturit narisevat

Vanhat laiturit narisevat hitaasti
kuin haukotellen puhuvat tulevista vaaleista
eivät siksi että uskosivat merikortteihin tai kompassiin
vaan ollakseen laitureita
seurallisia silloinkin kun on hiljaista, tyyntä
ennen myrskyäkin ne tietävät ettei mikään tule muuttumaan
mutta narahtelevat
näkevät jo melkein miten veneet palaavat
köyttyvät jälleen kiinni Stigut ja Åket mukanaan
laskien kuuppaan ja laulaen snapsilaulujaan
läpi kesän ilakointia yli laidan
ilman pelastusrengastakin ne tietävät
ja narisevat
mutta jää on onneksi vielä ympärillä
tunteita jäähdytellen antaa laitureiden kerrata
tulevia ponttooneja ja lahoja lankkuja
että kyllä se punamullalla maalattu on liian nuori ja koppava
toisen mielestä se on täysin väärää väriä
ja se toisista samanlaisista pitävä ei voi mitenkään toimia siinä myrskyssä
että mitä se sellainenkin on, kolmas murahtelee
ja halveksuen toteaa peruslankkujen olevan populistisia
eivät ymmärrä kaikkien laitureiden erilaisuutta
ja neljännen mielestä muista ei edes kannata puhua
vaikka toisaalta mikä se harmaakin on olevinaan
kun ei lähde ollenkaan mukaan laudan heittoon
ja se yksi taas heittää aivan liikaa lautaa, on koko venepaikan häpeä
ja silti kaikki yhtä samaa laineen liplatusta
rauhoittavaa turhuutta
majakoiden valheellista valoa
joka heittää hetkeksi varjon
ja katoaa kuin kuu taivaalta
vuosisatojen narahtelu kaikkeutensa alla
tyhjänpäiväisesti keikkumassa läpi yön
uskomatta nousuveteen
ja silti sentään jaksaen puhua
kuten kaikkina aikoina
ennen kun rannalle saapuu ensimmäinen koirankusettaja
rahiseva pussi taskussa.

Se että tahtoo ymmärtää

Rakkaus johon synnytään
on kuin ohi vyöryävä lentokone
jonka nopeuden haluaisi ymmärtää
koettaa epätoivoisesti nähdä
minne se katosi taivaalta
uskoa että räystäältä tippuva pisara
ei koskaan kohtaa maata
asvaltin sulanutta lunta
loppumatonta toivoa paremmasta
ettei mikään katoaisi ennen aikaansa
ennen kuin polkupyörän kumeissa on painetta
ja märkä takki kuivana.

Se että tahtoo ymmärtää
toisten tekoja itsensä vuoksi
ei ole väärin
mutta on myös hyväksyttävä
itsensä vuoksi
ettei mitään pysty hallita
edes sitä rakkainta
joka lopulta ei ole vastuussa
kuin yhdestä asiasta.

Kalenterissa täysikuu

Kalenterissa täysikuu
mutta en näe yöltä merta
kuule kraatereiden pohjatonta vaikerrusta
taivaalla vain lapsuuden haaksirikkoinen valo
varpaat kohmeessa
kämmenet kiinni ratissa
sotilas nököttää krampissa hyisessä poterossa
kypärä lumesta valkoisena
nuoruus hetkessä haljenneena
kuin tiskialtaan reunaan lyöty muna
ison pillin vihellys
kranaatin repimä kallo
ja ajatukset paljaita
nypityn kanan punertavaa ihoa lihalla
jos kukaan ei hiipisikään tuolla pihalla metsän rajassa
ottaisi vain kalun kouraan
ja vatkaisi viikonloppuvapaista kokkelia.

Kalenterissa täysikuu
mutta en osaa lukea
nähdä kuinka nastarenkaat rakastelevat jäisiä katuja
raapivat hiekoittamatonta selkää etsien vapaita paikkoja
kuin kaivaisivat miestä esille nahan alta
että näkisi millainen se on todella
ettei varmasti petä
vaikka ollaan tässä alastomina
lehdet pudonneina sängyn laidalla
lakanoissa kuolleiden kellertyneet merikortit
lankkulattioiden epäileväinen nauru
uskottomuus kolisevien kattojen yllä
tuuli keinuttaa laivoja kuin täyttymyksen raskas hengitys
rakkauden toivoton taistelu
konekiväärien villi nakutus autiolla kentällä
ontto puu sen keskellä unohtuneena
kynnenaluset mustina
taakse jääneistä paikoista
joiden nimet vaihtuvat pian kartoissa.

Kalenterissa täysikuu
mutta en vieläkään usko
kuule kuinka kalkin tuoksuinen kaislikko vapisee
kun iättömän lapsen ikkunat ovat huurussa
kuolleet kärpäset lasien välissä
edes lukki ei tahdo liikkua
vain yö hiipii hiljaa
lankeaa päälle kuin kirous
harvasanaisen työläisen lempeä lauantailöyly
lepän ja hien tuoksussa
kuluneet mokkakengät historian kaapin päällä
ja alas varisee monttujen soraa
joukkohautojen lohjennut totuus
ankara polku ilman tienviittoja tai karttaa
sokean sotilaan palatessa kotiin
huulilla nolo tuuli viettelee ja valittaa
hyräilee kiiman esille vielä kerran
navan seutuvilla vain yksinäisiä tutkimusasemia
suunnistusta ilman kompassia
kohti orgasmia
sormen sofistikoitunutta liikettä
vaitonaisessa unessa päättäväisiä otteita
jotka eivät irtoa
jätä hartioihin punaisia viiruja.

Kaupunki jota rakastaa

Kaupunki jota rakastaa
paeta viskipullo kainalossa metsään
tulen lämmössä
sieniä korikaupalla vielä tammikuussa
toiset vetää suoraan flinderistä brenkkua
mutta minulla on huumeongelma
rakas ottaa lähes kaikkea
ja se hiertää vain muita
että toinen on lupaava
narkkarin tai itsemurhaajan alku on jossain
ennen syntymää
kun traumoilla sattuu olemaan tapana liftata
sukupolvesta toiseen
keilakasseissa avaruus
maton alle lakaistut pettymykset revityt hiukset
tietäähän sen
etteivät parhaat hetket kestä
toistu kuin keikkuva riippusilta
kaljuuntuva aika
joen päällä yksinäinen kaulittu sorkan jälki
eikä mulla ole markkoja taskussa
mutta vain laulaa ja juoda
ei koskaan naida - itkeä - muistaa
tippuvia pommeja tiilenpää kerrallaan
kaupungin murskasta kasvaa savuton päivä
ja hyvää huomenta!
porvarisherra ottaa hanskan pois kourasta
konditorian tiskillä
sivelee suomenruotsalaisia viiksiä
tuo välinpitämätön mies
jonka kivekset pitäisi takoa lihanuijalla
muttei elämä ole niin tasaista
eikä tuskasta
koskaan löydy vastausta
kysymykseen jota osaisi etsiä.

Joka ei tunne itseään

Pelkää
kun varjo tuijottaa takaisin metsän seinästä
esittää liikkumattomana kysymyksiä
joita hädin tuskin uskaltaa kuulla.

Siellä missä on muita
ei ole enempää ääniä
mutta ne ovat pakotettuja, kovia.

Kuusien keskellä kuulee kaiken
kuinka hiljaiset sakset leikkaavat jäätyneitä kaisloja
yö rasahtelee
lumihiutale kerrallaan alas
hulluuden rajamaille asti
jossa pelkuri tuijottaa varjoaan
lukossa kuin ovi
jonka takana kutsumaton vieras odottaa.

Suomen tuleva keisari

Minä tunnen Suomen tulevan keisarin
hän on nero
tieteen ja tilastojen toveri
kulttuurin ja kansakuntien kaveri
mies isolla ämmällä
vaikkei hänellä nyt naista satu olemaankaan
paitsi tietysti hänen äitinsä
kyökin kyyryselkäinen kuumentaja
hyvinä hetkinä hyödyllinenkin
perunalastujen ja pyyteettömän rakkauden kotiinkantaja
väsynyt katse sammumassa kohti kirkon torneja.

Minä tunnen Suomen tulevan keisarin
hän on älykäs
hänen itsetuntonsa on hyvä
se on suorastaan paras
hän on meitä kaikkia muita parempi
melkein kaikkilla mittareilla mitattuina
hän on nero
eikä usko armeijaan tai auktoriteetteihin
mutta hän meneekin sivariin
koska kukaan ei tiedä niin kuin hän
joka on tuleva johtajamme.

Minä tunnen Suomen tulevan keisarin
hän tietää asioita
esimerkiksi Espoossa tehdystä raiskauksista 70% on neekerihommia
ja hän totisesti on kulttuurin suuri ystävä
kuten sanottua
hän tahtoo säilyttää jokaisen ominaislaatunsa
rajat kiinni ja herrarodulle kulkulupa
ilman paperisotia
hän on valloittanut lähes kaikki planeetat
alistanut kaikki rodut ja kyykyttänyt mahtavimmatkin maat
usein aamuyöstä tietokoneella
pussit silmien alla
hän viiltää ruuvilla syviä haavoja käteensä
ei ilosta - ei kai pelkästä surustakaan
vaan vihasta ja karmasta
joka ei koputa
vaan jytkyttää jo hurjana ovella
niin monen meistä kotona.

Minä tunnen Suomen tulevan keisarin
hän tietää haluaako olla johtaja vai johdettava
tyhmiäkin tietysti seuraa mukana
mutta toisaalta mailmassa on lähes 7 miljardia idioottia
ja muutama, joka ei vain vielä ymmärrä
melkein kaikilla mittareilla mitattuina.

Minä tunnen Suomen tulevan keisarin
hän huudattaa kotonaan musiikkia lujalla
ennen heviä ja vähän nyt iisimpiä
ja kaikenlaista piisiä siltä väliltä
marokkolainen pihvi joskus käryää huulilla
ja suomalainen olut iltaisin alas kurkusta
Made In Estonia
eihän keisarit katso kaikkea
jos vain on mukava olla.

Minä tunnen hänet
Suomen tulevan keisarin
enkä usko saavani paikkaa hänen hovista
korkeintaan saan tippakidusta tunnin päivässä saunanlauteilla
ja minut pakotetaan kusemaan lasinsiruja
jollen kirjoita hänen ylivoimaisuudesta
ja siitä miksi on pahasta
että me näytetään kaikki kohta samalta
vedetään kulttuuri alas vessanpöntöstä
meksikolaiskorttelin nuhjuisen kapakan saniteettitiloissa
kotiavainta ei löydykään housun taskuista.

Minä tunnen Suomen tulevan keisarin
hän tietää aina - ei koskaan usko
hän on elänyt monta kertaa
ja tulee vielä elämään
melkein kaikilla mittareilla mittattuina
norjalainen verisoppa
ponnistaa keisareiden valikoiduista aatteista.

Minä tunnen hänet
ja uskokaa kun sanon
tämä ei ole vitsi
millään mittarilla mitattuna
tämä ei ole harvinaista
ja olen minä aina
rakastanut
yrittänyt olla
joskus sairaalloisenkin paljon
olen halunnut pyytää häneltä anteeksi kaikkea
vaikkei ollut vielä itselläkään tajua
melkein millään mittarilla mittatuna
minä en usko olevani hänen veroisensa
ja olen aina parempi
monilla tavoin ihailtava kusipää
jonka äänessä on isän ääni
Suomen keisarin ääni
neekerin ääni
vihan ääni
katkeaa
vielä joskus
eikä sitten ole enää mittareita
vääriä tekoja tai tilastoja
vain rakkautta ja kyky takertua toisiinsa
halu auttaa niitä
jotka sitä eniten tarvitsevat.

Sydän lakkaa juoksemasta

Sydän lakkaa juoksemasta
se pysähtyy yllättäen
kuin seisahtuva vesi
vielä aamulla kauppakassit käsissä virrannut
muttei koskaan kaukana
höyhen joen pinnalla
naakan takista pudonnut
kalliolle jolle tuuli puhaltaa samalla tavalla
kuiskaa ikävän pimenevistä illoista
vaikka talvi vasta hieroo kuivia kasvoja
hartioilla valkeat tähdet kuin hilse.

Sydän lakkaa
se ei jaksa enää halata
niistää nenää palata
hapuilla nortti huulessa kohti yön viimeistä raitiovaunua
eikä mikään pulppua
pumpun kampi on jäätä - ei liikuta
surettaa vain katsella murenevia kasvoja
bussikaistalta lentää loskaa kohti postinjakajan housuja
laukussa mukana tutkimaton sanoma
valinta jonka osa on valahtaa alas luukusta
ettei mitään tarvitsisi katua
jättää yhtään kirjettä avaamatta.

Yli mittansa

Järvi kasvaa yli mittansa
piirtää rajansa uudelleen
puristaa säännöt kasaan ja kastelee saappaat.

Se silittää pellot suoriksi
syö laiturit vihaansa
ja kenenkään pyyntöjä kuulematta
hukuttaa halkovajat.

Haaksirikkoinen kaislikko ajelehtii sinne tänne
tuulen mukana
ei tiedä mitä ajatella.

Järvi kasvaa yli mittansa
piirtää itselleen uudet rajat
muistuttaa meitä omistamme.

Isänmaa

Isänmaa repii valkoisen harson alas morsiamen rinnoilta
ja pitkän kielen päällä kaljupäiset pojat tanssivat
maastohousut jalassa, hakaristit otsalla
opitut ajatukset etsitty fasistifoorumeilta
ja he nuolevat pinkkejä nännejä
ilman kaipuuta
ymmärtämättä
että tuoli jolla he luulevat istuvansa
ei ole tuoli
vaan ilmaan pysähtynyt nuoli
valhe
kellokuuden varastettu aamukalja
puiston loskaisella tuulettimella
kohmelossa Koffissa
denat kietoutuneena muistoihinsa
kuolleista vaimoista, epäonnisista yrityksistä
kaupata ideoita
kuulematta ihmistä
me myymme mitä vain
kunhan joku saa edes jotakin
numeroita näytölle tai hieromasauvoja vaimolle
kuuden pennin raippoja pornokaupasta
kuukausi tolkulla ikävää television edustalla
morsian heittää riisiä
skinariporukan johtajan kasvoille leviää valkea neste
kuin ensirännän näkevä namibialainen
rautatieaseman portailla
eiliset sanomalehdet kosteina
lupaukset leviävät paperilla
muste tuhkahtuu kuivaan yöhön
jossa roskakatokset toimivat jonkun tuntemattoman kotina
äiti pitää poikaa sylissä
eikä kenelläkään ole koiraa jota potkia
tahtoa nostaa kiveä toisen päälle
nielaistessaan tuskan nuuskan mukana
kissanpoikien haljenneita kalloja
television päällä somalin sääriluu
juristin lapsen ontoksi hakattu mieli
täynnä ei mitään
mitään sanomatonta
pilvenhattaraa syövä poika
propellihattu päässään ja kiiltonahkakengät
sunnuntaina dumarin laulussa
monen lapsuuden harharetket
hiirenkorvilla kuukaudet ja viikot
polttamattomat kaupungit
ja siistit liput kirstun harteilla
hetkestä ei uskalleta irrota
tippua sateenvarjotta aavikolle
josta ei ole löydy yhtä ainutta keidasta
jonka pinnasta katsella omia kasvoja.

Kuopio

Koti jokaisen radan varrella
matkalaukku pullollaan lamaa ja lauluja
märät lehdet kiskoilla
Kouvolan kohdalla
kaiuttimesta valahtaa rutisevia lauseita
ravintolavaunun pöydillä seisovia kahvikuppeja
jähmettyneinä ja onttoina
kuin Puijon tornista putoava sanoma.

Näin tehdään matkaa
tupakkakopissa paksut pilvilaivapuheet
savolaisukon kasvoilla ikiaikainen risukasa
ja suosta nousevat sanat
kaljakertomukset savannihattulla kruunattuina.

On parkeerattuja autoja
tyhjiä lauseita junalaitureilla
variksen siiven iskun mittaisia ajatuksia
asioita joiden puolesta elää – ei kuolla.

Isä meistä jokaisessa
ja me jokaisen isän harteilla
helähtelemässä kosteassa aamussa
kuin nailonkielet kitaran kaulalla.

Maalaamaton graffiti vastaheränneellä iholla
päällekkäin pinotut betoniputket
muikun tuoksuisissa perinteissä
kaupatut väitteet kansankunnan edusta
niin kuin me olisimme yhtä ja samaa
putkilamppujen sydämen lyöntiä
sahattua metsää
kuivia valheita
matkustamista lupauksien reunoilla
vailla lippua
kohti asemaa
jonka ainoalla vapaalla tuolilla
istuu miljonääripoika ilman perintöä.

Oulu

Makkaraperunoiden loputonta bluesia
ovessa ei nimeä
ei vihaa
ei mainoksia kiitos
huoneistossa kotieläimiä
talutetaan hampaiden välissä roikkuvia totuuksia
polisiipatsaan lankatessa kumipamppua
vasten taideopiskelijoiden kasvoja
täällä tehdään tyhjiä oluita viikko kaupalla
muovikasseihin pussitettuja muistoja
saunanlauteilla hikipisarat kuin Perämeren kuorsaus
heiluttamassa hammastikkuja
betonitalojen kohdussa
lapset kantavat roskia katoksen alle kunnioituksesta
ollaan täällä
istutaan kuin viimeiset intiaanit
Snookerin tupakkakopissa
homeiset seinät valuvat kaipausta
oven narinassa kireä hymy
nännit pystyssä pikkuhousut taskussa
kaikki ei ole niin tarkkaa rakkaudessa
suudellaan kuin olisi vain yksi yö aikaa
kumotaan väite ihmisen itsekkyydestä
rakastellaan taskuihin reikiä
hierotaan kipeät reidet pehmeiksi
annetaan lasin vielä täyttyä
sillä ilta on pitkä
putkessa edelleen muutama kirja
ja ohi ajavissa autoissa toistuva lähtö

Pingviini

Mahalaskuja vuodesta 85
26 vuotta kömpelöä taapertamista mannerten ja lauseiden välillä
keskikuraa ja karaokea Galapagossaarilla
eroja ja yhtymiä
ihmisten opiskelua, tottumattomia teitä
joita ei löydy kartalta
reittejä joita kulkea aikansa
eikä vain odottaa tolpalla taksia
siiventynkä pystyssä, sätkä huulessa,
revolveri taskussa, vallankumous ajatuksista
valmiina ampumaan jokaisen kii lennosta!
kuin kaatuisi syksyn kylmään
ja kädet uppoaisivatkin läpi kaupungin lattian
mereen jota hallitsee Mieli
kulunut kasetti rahisemassa kaislikossa
ohuet, savukkeen kellertämät kynnet
uuuuuuiita 30 minuutin ajan.

Keuhkoista irtoavaa limaa ja läsnäoloa
roiskeita jonkun toisen juhlapuvulla
salkkumiehiä laulamassa Leevi and the leavingsiä
mutta kukaan heistä ei ymmärrä
jättää tajuntaa narikkaan
vaan he eksyvät numeroihin
kuin lapsi
jolta on jäänyt kaupassa saamatta kaikki haluamansa
hirttäytyneet lupaukset kohti parempaa
aina liukuen mahallaan
kameran linssillä viipurilaiset kuvaajat tekemässä piruetteja
luistelemassa tunteilla
kun kaulaan uppoaa viilto terävistä sanoista.

20 000 kirjaa myytynä kapakoissa ja kaduilla
hoobon kenkiin kiinnittyneitä kiviä
elämän salamatkustajia
kassit täynnä Köpistä ja kukkaa
autossa nukuttuja öitä
kielen alla kuorsaavia tunteita
kuvioina taivaalla, töttörönä huulilla
ruuanhakumatkoilla naisten ja lasten poskilla
kolisevissa rattaissa
talvet täynnä suojeltuja olkapäitä
ilman oikeutta koskea
olla kokonainen ajatus.

Suljettujen ovien takana

Suljettujen ovien takana
3B-rapussa
vartijan nyrkki uppoaa peinttaajan poskeen kuin tyynyyn
monta levonta yötä nukuttuun
täynnä sihiseviä kannuja, kuluneita kenkiä,
polttavia pakoja, tunnelien kylmää hikeä
ja pallokameroiden elottomia katseita.

Aikaisemmin illalla
tämä yläasteikäinen vandaali
koristi monta harmaata taloa:
sinistä ja punaista, kromia ja kultaista
telalla levitti luvatta
pohjalle vähän lateksia.

Suljettujen ovien takana
vuosia ennen tapausta
eksyneen kaupungin vaitonaiset herrat
nimettöminä palleilla
painoivat porukalla leimoja lappuihin
valtion virastojen luvalla
tekivät salaa sopimuksia
vartijoiden tavoista hakata ketä tahansa
kunhan mitään ei tallenneta
paitsi kauniita käsialoja
kurveista ja käänteistä
piilotetuista paikoista
hylättyjen talojen keuhkoissa.

Jokaisessa kaupungissa sama tarina
suljettujen ovien takana
piilotetut asiakirjat
kadonneet valvontavideot
ja pyhät miehet aina oikeaan aikaan paikalla
pimeän turvin kolmen sylin kokoisina
kokonainen tiimi tuomassa turvaa
niputtamalla siteillä ranteita
yhdistäen ohuita käsityksiä
ja läikikkäitä käsiä
kun ihmisten ei anneta keskustella julkisesta tilasta
ilman terroristin leimaa otsassa.

25 miljoona euroa
pelkoa, peittelyä ja putsausta
pampun isku kerrallaan
kaupunkilaiset yhä enemmän turvassa
omilta ajatuksilta
joiden pelätään katoavan
kolisevien reppujen kauniiseen helinään.

Paikkani maailmassa

Hetken ajan minulla on paikka maailmassa
eikä se ole vain mikä tahansa paikka
vaan ikkunapaikka
kahden tunnin ajan
jossakin Turun ja Helsingin välimaastossa
vaunussa neljä, tuolilla 85
kirjaan ylös matkani tulosta
tummia pusseja silmien alla
karaokessa katkennutta kajahdusta
turvonneita poskia, vimmatua jazzia
kiimaisia ajatuksia entisten ja nykyisten välillä
kylät, metsät ja mainostaulut kiitävät ohi
kuin säikähtäneet jänikset
eikä reppu paina kahta kirjaa enemmän
mutta ne ovatkin painavia sanoja
hallintaotteista ja mustista pampuista
pärisevistä murteista ja lattialaattoja tuijottavista matkustajista
jotka take a way kahvit kourissaan
istuvat aseman penkeillä
nuo toivossa väkevät reissumiehet
turvanaan minibistrokärry ja savuton tupakkahuone
kylmät ja kuumat juotavat
jossakin aivojen harmaan huoneen nurkassa
pölyä joka ei katoa
kurkun käytävältä
edes pitkällä Lapin kullalla (5,80 tuopilta)
kohmeisia ovenkahvoja
ja lastenrattaita täynnä uskoa
perjantain turhaa optimismia
juopuneita kalastajia Kemiönsaaristosta
istuvat tutit suussa vaunuissa
kuin kuninkaalliset
heittelemässä mustalaisille almuja ja sirkushuvia
filtterin läpi suodatettua totuutta
keuhkot täynnä usvaa
i’m sorry
we don’t speak english
puhu sitten vittu suomea!
huutaa pipopäinen turakainen käytävän uumenista
tarra liimattuna saniteettihuoneen pytyn kannessa
kuka haluaa tulla muistetuksi paskomisesta
kiikkuvassa junassa
autot kulkevat rinnalla samaa tahtia
sellaista kuin tietynlaisessa tanssissa
ratakiskojen naputtavassa laulussa
mies ja kone kilpailvet nyt ja aina
maailman herruudesta
mutta toinen
ei tiedä olevansa mukana skabassa.

Kotimatka

Poika kadoksissa
paksujen vaatteidensa alla vain laihaa pelkoa
sananvapauden kattokoristeita kahden kadun välissä
jono kulkee hiljaa tuijottaen kenkien kärkiä
se voi laskea asuntojen arvoa
upeat valikoimat untuvaa ja toppeja!

Lehden kellertävät lupaukset mainosmiehen huulilla
joulumieli
syntyy tekemällä
addun lenkkarit
syntyvät tekemällä
epäoikeus ja riisto
syntyy tekemällä
eikä vallankumousta kuulemma aiota televisioida
mutta sekin syntyy tekemällä
toista kohtaan väärin
ja keskellä autiota puistoa huomaan
miten helppoa on olla hyvä ihminen.

Mail ordered vaimo
Facebookin paksuniskainen korkinkiertäjä
Homma-foorumin saarnamies laskeutumassa alas eduskuntatalon portaita
ja hänen puheessaan särkyviä katseita, kuivia huulia
joen varrella virvoittavia virtoja
ja niiden kiharat
kaksitoista pientä neekeripoikaa ottamassa happoa
pieni piripippeli pyörii
ja nuorisohan se siinä hyörii
läppäriensä ympärillä selaamassa talvisotasivuja
mutta mummon sisältä ei löydykään toista mummoa
vaan kuuroutuneita korvia, viheltäviä muistoja,
muovisia hampaita, palaneita taloja ja metallisia lonkkia
satelliittitanssia kaupunginosien rajoilla
kansien väliin todistettuja näköispatsaita
hammaslangalla sidottuja varpaita
kaiken kahmiva Kiina ja huoltoluotto jopa 12 kuukautta
korotonta tulevaisuutta ilman ydinohjuksia.

Me tarvitaan tänne tiukkoja power pointteja
kravetteihin hirttäytyneitä populisteja
runonlaulajia kaatopaikoilta
lumeen takertuneita kansanviisauksia
siltojen alta kuultuja kertomuksia
äänestämään nousseita erkkoja
kääriytyneenä pääkirjoituksiin
että ei sitten kuulkaas vastusteta sitä Guggenheimia
tai muuten me ollaan taas liian takapajuisia
ja vielä kaiken lisäksi niitä mustalaisia
no, osaahan ne toisaalta soittaa siinä Asemalla
joskus ihan kiva katsella ja kuunnella
kun palaa jonnekin ja lähtee jostakin
kuin olisi opintomatkalla Viitasaarella.

Se että olisi levyllinen Sepramia
repullinen käsittelemättömiä tunteita
ja miten helppoa onkaan olla hyvä ihminen
viinitönikän napista nautittu totuus
muki kerrallaan viiksien alta nousevia paarmoja
jouhikon leppoisia seuramiehiä
tarinankertojia henkensä uhalla
kuvaan tallennettuja kuiskauksia
rakkautta ilman häpykarvoja
häpeää ja nautintoa
sukellusveneitä luvatta isänmaan alueella
tehdään duunia kaikkien puolesta
silmänkääntötemppuja konttorin sohvalla
on hetken ajan olemassa sellainen paikka
josta kukaan ei osaa uneksia.

Viimeinen minuutti ennen päätepysäkkiä

Huoltomies pyyhkii virastomurskaa torin harteilta
on viimeinen minuutti ennen päätepysäkkiä
näkee vihreällä penkillä sängyn muotoisia unia
Mä oon nukkunut jo vittu kaks viikkoa Kauppatorin vessassa!
kuin sälekaihtimien mekaanista tanssia
vaipuminen täynnä joustavia unelmia
kuitteihin hukkuvaa arvonlisäveroa
pakastepizzamuistoja ja kansakunnan etua kravatti kerralla
ammutaan valtavirta alas virtojen vallasta!
kolisevat hihavat kiinni suljetuissa ovissa
kohta vain kuivuva muste ja etsijän yössä tuoksuva signaus.

Yhteysalus seilaa kahden saaren välillä. Se ei välitä mölyistä mahassa.
Koska tää botski on satamassa?
kaksi koria kaljaa ja katoavaa kaipuuta
kaiken kestävää tippakidusta sairaalan käytävillä
lakkokesän tunnelmia ja kylmeneviä kehoja
etsitään onnea homeopaattien joukkotuhoaseista
kaksisataa vuotta tehottomia kiviä kaapeissa
kaleidoskooppikrapula tunkee sisään rakkauden kokoisesta raosta
miksi verhoissa on enemmän kapinaa kuin päähän potkitussa mamussa?
Mun mummi asuu tossa talossa, mä aion vielä kuolla ennen sen menoa!
on sulla hautajaiset, mulla häät
vain parempaa on rakastella kaverin mutsia
ei tarvita enää polviin suojia, osataan jo ihan itsekin kulkea
pois ajetuista ajatuksista, me ollaan liian lähellä totuutta.


Voisitteko pojat lopettaa sen töhrimisen siellä takaosassa?
Ei täällä olla missään piirustuskerhossa!
kuljettajan toleranssia liiturasia-asiassa
jumalat naputtelevat ikkunoita kyrvännupeilla
kuka tahansa olisi hermostunut ennen verollepanoa
kutsutaanko pappi paikalle punaisesta napista?
ei tarvitse edes maksaa itse matkoja
tuot vain kuitin kuoressa ja laskutat ruusuista.

Muutos

Kadut on päällystetty
taskuista pudonneilla päivillä
taajamat taittuvat 120 kilometriä tunnissa
tässä autossa ei ole tilaa matkustaa ilman lompakkoa.

Ei kielletä kahvoja ovissa
astutaan ulos varomatta kynnystä
ilmassa on sähköä
kuin kaikki hänen lintunsa vapautuisivat kahleista
ja romani tarjoaa tunnontuskia liikennevaloissa
on punaista ja vihreää ja valkoista
aatesaastetta puolueeseen katsomatta
aivojen vallihautoihin tautuoituja valheita.

Kyllä hengissä pysyy ilman bussikorttia
eikä aika mahdu meidän kalloon
se leviää pellolle
kysymyksenä tulevasta.

Kaikki täällä on muutosta
hengen ravinnon puutosta muovikassikaupalla
myyjä näyttää rintamerkkiä tulppaanien tuoksussa
ei tunne kasveja
mutta muistaa matkan
miten jätti lapion kepeään multaan
ja päätöstään koskaan katumatta
hän tiesi ettei kolikoissa ole voimaa ostaa vapaata tahtoa
otsonitanssia
tehtaan piipuista
sanat aina rappusia
kuvaamassa kompastusta
tämän ja huomisen välillä.

Vielä poikamiehenä

Tämän illan vielä poikamiehenä:
seuralaisina pakastepizza ja kori keskaria.
Pyörin hetken muistoissa
kuin Joosen levy lautasella
josta aamulla on jäljellä vain kuivuneet reunat.

Keltainen ja laiha kuolema
seisoo olan takana vähän surullisena
ei missään nimessä pelottavana
vaan kuin tiili jonka pitää pudota katolta
kadulle joka tuntee jokaisen askeleen
jokaisen lenkkarin jäljen poskillaan
se haluaa meidän kävelevän
vaikka eksyksissä
kohti rantaa
lokinpaskan Pollock-kallioita.

Joku heiluttaa siellä valkoista liinaa
punaisen mökin vieressä
ja hänen kasvoilleen on nukahtanut melankolinen kansanlaulu
suu ulisee muovikelmuun pakattuja totuuksia
kertomuksia metsistä
ja kaupungeista niiden laidoilla
ei kukaan tule viemään pois tätä kauhua.

Ravistan leppäkerttuja taskuista
sukukuvat vinossa seinillä
rypistyneet sivut kansioissa
vintin tuoksuiset kesäyöt penkeillä
me nukutaan tämä matka raitiovaunun itkussa
kun se kääntyy sadatta vuotta samassa kulmassa
rakastaakseen enemmän
kuin ikinä kiskoille on mahtuva
ja moottoripyöräilijä törmää valotauluun Manskulla
traagista valssia sekamelskan tahdissa.

Kaikki kadonneet ystävät ovat läsnä tässä ajassa
kokoontuneet kunnioittamaan leikkiä joka ei lopu
vaikka polvi hymyilisi punaista valoa
käskisi pysähtymään suojatiellä.

Kellokädessä valon tatuoimat kahleet
auringon ja ihon avioliitto
valvotut vuorokaudet kahden rakastuneen vuoteessa
oluen keltaiset tahrat
kartta intohimoisiin muistoihin
hyttysten huilusooloihin yössä
kun kädet painavat pakaroita kohti lantiota
vaativat ikiaikaista tanssia
mielikuvituslapsia
joita tahto työntää unien rattaissa
ilman vatupassia
me pysytään valveilla
kaivetaan pelot ylös haudoista
ja puhutaan itsemme irti pahasta.

Salaisuudet jäävät pois
kun astutaan paljain jaloin mäelle
sun nuoruusihanteet valkoisessa asussa
ja mulla kuolleet isät kukassa
jonka poimin sulle mieliemme pelloilta.

Ensimmäistä kertaa me osataan kävellä menneisyyden kanssa
eikä vihata sitä
ei ihmetellä ihmeitä
ymmärettään meri sellaisenaan
katsotaan laineiden loppumatonta työvuoroa
kaikki aallot kulkevat sykleissä
ja me tiedetään ettei kukaan voi viedä pois sitä
mitä on meissä yhdessä.