Tehtaankadulla

Kaikki on kirkasta

kadut ja kulmat tuttuja

en malta olla katselematta ihmisiä

polttamatta savuketta

vaikka yritän luopua

päivästä

joka irtaantuu jälleen valosta

juoksuttaa taivaalla harmaita koiria

turvallisessa puistossa

lapset leikkivät äitiensä kanssa

rattaat odottavat porttien takana

omaa vuoroa.

Karaokebaarin vieressä

hylättyjä leluja

tippuneita ruusunmarjoja

hajonneita kaljapulloja

punaisten tiilien keskellä paahdetun kahvin tuoksua

koirat kulkevat hajujen varassa

nuuhkivat harvahampaisia nistejä

jotka juovat ilmaista sumppia

uuden kirpputorin avajaisissa

rikkaat eläkeläisrouvat hypistelevät aikaa

vanhoja Arabian lautasia

joista on syöty satoja

tuhansia puuroja

mutta emme tiedä

kuka on poissa.

Liikennevaloissa

vain kaksi väriä

toinen kieltämässä

ja toinen antaa luvan tanssia

valkoisilla viivoilla

pakenemme todellisuutta

lottokuponkeihin

hukumme radion rauhalliseen purpatukseen

kun kaikki on jollakin tapaa tuttua

koluttua

päivä täynnä variksen väsynyttä naurua

roskakoreista roikkuu sattumanvaraisia pusseja

niiden sisältöä ei halua arvailla

turvallisen puiston laidalla

nurmi vihreää

vielä joulukuussa.